Joulukuu - Day 4

Millaista elämäni on ollut nyt kuukauden verran poissa lapsuudenkodistani? Vaihtelevaa.

Pääasiassa kaikki on mennyt hyvin; töitä on riittänyt, ratsutettavia on ollut, Pallo voi hyvin ja sen luona käyn lähes joka päivä. Pusu voi hyvin, koti alkaa vihdoin näyttää kodilta, kun ollaan kaikki saatu paikoilleen ja muutenkin asuinympäristömme on erittäin mukava.

Negatiivisia puolia on hyvin vähäinen vapaa-aika, väsyneisyys ja omat vaivat mitä nyt on ollut (selkä- ja nilkkasäryt). Olen tehnyt töissä todella pitkiä päiviä, että voin elättää hevoseni ja koirani, ja välillä se on todella uuvuttavaa. Mutta silti menen töihin mielelläni ja teen kaikki hommat mielelläni.

Muutamina päivinä olen ollut niin väsynyt, että Pallolle on ollut aivan liian vähän aikaa, olen käynyt vain nopeasti irtojuoksuttamassa sen. Yleensä pyrin korvaamaan sen vapaapäivinäni, käydään maastossa, hieron Pallon ja muutenkin vietän vähän aikaa sen kanssa jutskaillen ja sitä tutkaillen. Onneksi voin luottaa tallinpitäjään, ja tiedän että Pallolla on hyvä olla tallilla. Eikä Pallo siihen kuole, jos en satukkaan tulemaan joka päivä samaan aikaan, tai edes käy joka päivä. Se voi olla hieman suuttunut minulle seuraavana päivänä ja kerännyt virtaa, ja silloin osoittaa mieltänsä, mutta se on Pallolle sallittua.

Pallosta kyllä näkee, että se nauttii tehdä hommia kanssani, ei ole kertaakaan korvat luimussa vaan aina ropellit osoittavat joko eteenpäin tai kysyvästi sivuille. Kaikki hommat se on tehnyt mielellään, maastojen tutkimista rakastaa :D Lisäksi Pallon yleisilme on pirteä, se tulee tarhan portille iloisesti vastaan, on saanut hyvän heppakaverin, keväällä sitten pääsevät samaan tarhaan kun ei ole enää hokkeja jalassa, ja kesällä saa olla laitumilla.

Pusun kanssa on mennyt myös hyvin, se on käyttäytynyt todella hyvin, paremmin kuin odotin. Kerran se karkasi parin korttelin päähän, mutta ystävällinen perhe toi sen ihan parin minuutin sisällä luoksemme. Tuomaksen koiratohvelit Pusu on tappanut, vaikka ei olisi saanut.... Tiedä nyt mikä sillä on, kun on omiakin tapettavia leluja, niin ehdottomasti piti tappaa ne mihin ei saa koskea. (Koirien ajatusmaailma...) Lenkkejä tehdään 3-4 päivään, lisäksi käydään tallilla, jossa Pusu saa olla vapaana. Pusu on löytänyt itselleen lempipaikan kodistamme, se on reunimmaisen sohvatyynyn päällä, josta näkee ulos ja jossa voi ottaa vaikka torkut. Pusu on alkanut myös syömään erilaisia ruokia, se ei enää nirsoile ja syö vain lempiruokaansa, vaan nyt se syö jo sellaista lihaista purkkiruokaa parin päivän välein lisänä kuivaruualle.

Tuomaksen kanssa meillä on mennyt hyvin, parit kinat ollaan käyty, mutta niistä ollaan selvitty hyvin puhumalla. Selkeästi oikean ihmisen kanssa asun <3 Ainoastaan harmittaa, että tuntuu ettei nähdä tarpeeksi. Kuitenkin minulla on vaihtelevat työajat, talli + ratsutettavat, Tuomas käy työn lisäksi koulussa, ja pakosti ajat menevät joko päällekkäin (hyvällä tuurilla) tai sitten täysin ristikkäin. Onneksi on joulu tulossa, jolloin Tuomaksellakin on joululoma ja saadaan yhdessä talleilla ja tehdä muuta kivaa. Laskettelemaan olisi kiva päästä, nyt kun vihdoin tuli lumet.

Eli pääasiassa elämääni kuulu hyvää, mutta on noita ei niin hyviäkin hetkiä ollut. Mutta se on vain elämää, eikös vain?