tiistai 29. marraskuuta 2011

Haaste

Minkälainen on treeniohjelmasi kisakaudella ja mitä teet kilpailujen välissä? Mitä asioita painotat perusratsastuksessa ja kuinka paljon/usein? Miten lämmittelet kisapäivänä ja kuinka pitkään? Miten palauttelet hevosen kisapäivän jälkeen?
Kiitos haasteesta Laura. Haastan Emmiinan ja Miinan tekemään haasteen. 

Minkälainen on treeniohjelmasi kisakaudella ja mitä teet kilpailujen välissä?

Meillä ei ole varsinaista viikko-ohjelmaa, ainoastaan suunnitelma mitä tehdään joka viikko, ja vaihtelen sitten niitä hevosen (& oman) mielenvirkistyksen ja tuntemuksen mukaan. Periaatteessa se menee näin:

2 krt/vko liinajuoksutus tai toinen päivistä on vapaa
2 krt/vko koulu
1-2 krt/vko este (kisaviikoilla vkolopun kisat ja yleensä keskiviikkona jonkinlaista jumppaa esim. sarjoja tai innareita n. 30min)
2 krt/vko maasto

Kilpailuiden välissä treenaan niitä asioita, mitkä tiedän meille hankaliksi (kuten sarjoja), pidän peruskuntoa yllä, ja kouluratsastuksessa saatetaan harjoitellaan jotain uutta tai vastaavasti kerrata vanhoja oppeja.

Mitä asioita painotat perusratsastuksessa ja kuinka paljon/usein?

Perusratsastuksessa painotan siirtymiä ja hevosen nopeaa reaktiota annettuihin käskyihin. Teen myös paljon taivutteluja erikokoisilla ympyröillä ja kiemuroilla. Pidän lähinnä hevosen vetreydestä ja kuuliaisuudesta huolta. Näitä teen pari-kolme kertaa viikossa, kentällä yleensä 2 krt/vko ja maastossa sitten kerran viikossa. Maastossa teen myöskin paljon voima- ja kiihdytysharjoitteita, laukkaan mäkiä ylös ja alas, treenaan Pallon (& minun) tasapainoa metsiköissä, ja pyrin pitämään mielen virkeänä vaihtelevilla tehtävillä.

Kaikista tärkeintä minulle on, että Pallo tekee annetut tehtävät mielellään, eikä niitä joudu pakottamaan/vaatimaan liikaa. Olen huomannut Pallossa esimerkiksi sen, kun harjoitellessamme koulukisoihin treenasin koulua enemmän (n. 3-4 krt/vko) niin Pallo alkoi kyllästyä, ja samalla apujen tehokkuus heikkeni. Esimerkiksi ravi-seis-ravi tehtävässä Pallo saattoi ottaa vielä muutaman käyntiaskeleen vaikka normaalisti pysähtyy lennosta paikalleen, ja raviin lähtiessä sai antaa muutamankin kerran pohkeita, että lähti sujuvasti eteenpäin. 

Itse ratsastan Pallolla (ja muilla hevosilla) ilman kannuksia ja raippaa, sillä olen sitä mieltä, että hevosen tulee toimia kevyimmillä ja herkimmillä avuilla/välineillä ennen kuin selkään voi edes viedä mitään apujentehostajaa. Pallollahan on kevyimmät mahdolliset kuolaimet (tavan paksut nivelet), ja omakohtainen kokemus on, ettei hevonen tarvitse voimaakkaampia kuolaimia.


2011 alkuvuoden treeneistä
(Huom. vanha turparemmi vielä tässä)
(c) Karoliina Savolainen
Miten lämmittelet kisapäivänä ja kuinka pitkään? 

Kisapäivän pituudesta riippuen lämmittelytavat saattavat erota hieman. Myöskin, onko talvi vai kesä vaikuttaa. Tietysti verryttelyaika ja -paikat vaikuttavat asiaan, mutta pääsääntöisesti pyrin tekemään kaiken ilman kiirettä ja kaikessa rauhassa, niin että on Pallolle kaikista mukavinta.

Pallo on kuin diesel-kone eli lämpenee hitaasti. Kisapäivinä hevosenhoitaja kävelyttää Palloa maasta 30-60min, kun minä opettelen radat, hoidan lähtöselvitykset yms. Sen jälkeen hyppään itse selkään ja alan taivuttelemaan Palloa, ensin suurilla ympyröillä ja sitten pienentäen. Teen myös väistöjä molempiin suuntiin, sillä ne avaavat hyvin etupään lihakset, ja samalla hevonen tulee hyvin kuulolle.  Siirtymillä herättelen Pallon avuille, ja samalla saan hevosen nopeaksi edestä ja takaa.

Ravissa jatkan taivuttelua, sekä pyrin saamaan Pallon rennoksi eteen. Laukassa aloitan yleensä ympyrällä, että saan jatkaa taivuttelua. Sitten otan suorilla urilla suoristuksia, lisäyksiä ja kasauksia, jotta saan laukan pyörimään mahdollisimman hyvin. Lopuksi otan muutaman hypyn suuntaansa, niin että saan hevoselle ja itselleni hyvän tuntuman esteille.

Sorsasalo 14.5.2011 100cm tai 110cm
(c) Miia Ruuskanen


Miten palauttelet hevosen kisapäivän jälkeen?

Kisapäivän jälkeen kävelen hevosen tarpeen mukaan, laitan rauhassa tavarat poikkeen ja hepan autoon. Kotona kävelytän vielä hetken, ja päästän tarhaan rentoutumaan ja syömään.
Seuraavana päivänä menen mahdollisuuksien mukaan maastoon kävelemään tai sitten juoksutan liinassa niin, että saan Pallon rentoutumaan ja nollaamaan edellisen päivän kisat. Pallo tekee sen kyllä luonnostaankin, ei herra turhia mieti ja muistele, mikä on Pallolle hyväksi. Kisojen jälkeen laitan illaksi linimentit jalkoihin, ja seuraavana päivänä venytytän ja taivuttelen Pallon maastakäsin esim. porkkanamenetelmällä.

Vielä saa laittaa kysymyksiä tulemaan kysymyspostaukseen, teen sen sitten ensi viikolla. Seuraava postaus käsittelee vkolopun treenejä ja alkuviikon elämää.
Ensi kertaan!

lauantai 26. marraskuuta 2011

What a week!

Otsikkokin sen jo kertoo, huh huh mikä viikko... Mulla oli koulussa koeviikko, ja joka päivä istuin kokeessa. Toivon, että kokeet menivät hyvin, sillä suurin osa tuntui menevän hyvin. Kemia meni luultavasti täysin penkin alle, mutta se ei olisi yllätys. Hissa ja enkku tuntuivat kerrankin menevän hyvin, ja odotankin niistä suht' hyviä numeroita.

     Pallon kanssa viikko on ollut todella hajanainen; tiistaina ja keskiviikkona en päässyt menemään, sillä Pallo aloitti taas tämän kenkienheitto-harrastuksensa. No torstaina ihan turvallisuussyistä juoksutin Pallon liinassa, ja ihan hyvä valinta oli: peräpää lensi muutaman kerran kauniissa kaaressa ylöspäin :) Perjantaina pääsinkin koulusta jo ennen 11, sillä minulla oli pelkkä koe. Silloin juoksutin eka 20 min liinassa, ja sitten käytiin kävelemässä reilun puolen tunnin lenkki ilman satulaa.

Juoksutuskuva vuodelta 2011
(c) Minä

     Tänään käytiin sitten äidin kanssa raivokkaan siivouksen välissä maastoilemassa puolentoista tunnin lenkki. Mä menin ilman satulaa, kuten yleensä, ja äiti sitten humputteli Survilla perässä. Mentiin yhelle tielle, jossa on hyviä ylämäkiä laukkaa varten. Nostettiin sitten laukka yhteen mäkeen, ja sitten kun päästiin mäen päälle näky, että noin 20m päässä oli kuusi (sen latvaosa oli siinä tiellä) kaatunu tielle. Tien hyän pohjan tuntien pistin vaan pohkeet kiinni, ja eiku yli. Äiti sitten hannas Survin kanssa, ja kävelivät lopulta sen yli. Jatkettiin sitten matkaa, ja paluumatkalla päätin, että nyt mennään muutamia kertoja sen yli, kun Palloa hirvitti se kuusi aluksi ihan kunnolla. No mentiin yhteensä joku 6 kertaa siitä yli, että meni sujuvasti, ja käveltiin sitten kotiin loppumatka.

     Kello 15 maissa meille tuli sitten vieraita; mun kummityttö ja kummityttösen perhe. Tultuaan pihaan säntäsivät perheen tytöt 2v. (mun kummityttö) ja 4v. heppasia ihastelemaan, ja eikös siinä käynytkin niin, että Surville satula selkään ja tytöille muutama kiekka pihan ympäri talutusratsastusta. Selviä heppatyttöjä!
Vanhemmat + tytöt sitten kävivät savusaunassamme sillä aikaa, kun vahdin kummitytön reilu 2 kk ikäistä pikkuveljeä. Ai että oli suloinen pikkuvauveli <3 Siinä sitten syötiin ja juteltiin aika paljon kaikkea muun muassa mun koulunkäynnistä, tulevaisuudesta ja heppailusta. Sitten katseltiin telkkarista jutustelun ja ruokailun yhteydessä Herkulesta ja lentopalloa. Lopulta tytöt (2, 4 & 6v) innostuivat kaivelemaan mun pikkusiskon (6v) juuri siivottua vaatekaappia ja heittelemään vaatteita "kerrankin puhtaalle" lattialle. Vetäisivät siinä sitten muotinäytöksen, ja mikäs siinä katsellessa kun lapset pitävät hauskaa :)

    Huomenna on sitten maneesille meno. Katotaan millaisen rääkin iskä päättää Pallolle ja mulle pitää. Saa nähdä selviänkö edes tänne kirjottelemaan... Toivotaan, että saisin kuvailijan mukaan, niin saisin tänne pitkästä aikaa kuvia laitettua Paldesta. Postailen sitten seuraavan kerran joko sunnuntaina tai maanantaina, kun on koulusta vapaata.

Loppuun sitten muutamia kuvia viime talven treeneistä. Nää on kaikki otettu videolta, joten valitan laadun huonoutta...

Osa 1
Palloa lievästi pelottaa toi aaltoportti
(C) Karoliina Savolainen




Osa 2
(C) Karoliina Savolainen










Osa 3
(c) Karoliina Savolainen



















120cm
(c) Karoliina Savolainen

100cm
(c) Karoliina Savolainen



Yli 20 lukijan kunniaksi kysymyspostaus! Laittakaahan ahkerasti kysymyksiä tulemaan ihan kaikesta mikä askarruttaa, mun elämästä, hevosista, ratsastuksesta ylipäätänsä, jne... Ihan kaikesta saa kysyä!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kiitos ja kumarrus kauden päätteeksi

Isosti kiitoksia kaikille tänä kautena kisoissa olleille, niin toimihenkilöille, kilpailijoille ja tukijoukoillekin. Ilman teitä kaikkia kisoja ei olisi ollut, joten suuri kiitos siitä. Jatketaan ensi kaudella samaan malliin! Sitten tietenkin omille hevosenhoitajille, tukijoukoille ja valkuille kiitokset menneestä vuodesta, jatketaan treenausta :)

    Sitten sunnuntain kisoihin. Joka luokassa tuli harmittavasti yksi puomi alas, mutta ihan tyytyväisiä ollaan tuloksiin. Pultilla 80cm tippui sarjan b-osa, kun ei heppa kässännyt että piti laukata eteen ja ottaa 2 askelta 3 sijaan. No ei se mitään. Pultti oli vähän tahmea koko radan ajan, mutta tasaisen varmasti meni joka esteen yli. 90cm putosi  okseri-okseri linjan takaokseri. Itsestäni tuntui, että väli oli ahdas hevosille, ja näin muutama muukin ratsastaja sanoi, mutta itseäni voin syyttää siitä, että vaikka laukka pyöri kivasti, olisin saanut pikkasen puolipidätteen ottaa välissä. Hyvä rata oli muuten, vaikka meinasinkin kerran pudota kyydistä. Pultti oli sitä mieltä, että rata loppuisi sarjan jälkeen ja oli lähdössä ulko-ovelle päin, kun minä suuntasin toiseen suuntaan. Nopsaan pääsin kuitenkin takaisin tasapainoon, ja matka jatkui.

     Pallolla menin vain sen 100cm, ja siinäkin tuli yksi alas, toiseksi viimeinen este, joten lievästi ketutti radan jälkeen. Itse olin hyppyyttämässä Palloa hieman liian kaukaa, ja fiksuna hevosena Pallo otti töpöaskeleen viedäkseen itseään lähemmäksi, minkä ansiosta romautettiin este kiitettävällä kolinalla säestettynä. Muuten Palde oli hyvä, itse hannasin aika pahasti laukan kanssa, mutta onnistui ratsastamaan radan meille vaikeimmat paikat hyvin. Ikävää oli se, että kisapäivä oli hirmuisen kylmä, ja minulla sitten kävi niin (kuten käy usein), että selkäni meni kipeäksi kylmyyden vuoksi. Sitten Pallon tehdessä yhdelle okserille hieman isomman loikan, onnistuin lievästi reväyttämään selkäni. Onneksi meni kunnon yöunilla ja lempeällä venyttelyllä kuntoon, ettei pahemmin käynyt.

   Sitten haluaisin vielä oikaista muutaman asian. Tiedän, että kateelliset puhuvat, ja se kateus on melkeinpä suomalainen kansantauti, mutta muutama asia ärsyttää minua erittäin kovasti.
  1. Minulla oli lupa mennä Pultilla kisoihin. Omistaja itse kysyi minulta, että milloin olisi seuraavat kisat, ja antoi samantien luvan mennä niihin. Eräs henkilö X (jonka henkilöllisyyden kyllä tiedän) levittää huhua, että minulla ei olisi ollut lupaa mennä Pultilla kisoihin. Kuten jo totesin, lupa oli, ja toivon että henkilö vihdoin lopettaisi tämän huhujen levittelyn. Kyseiselle ihmiselle ei suora puhe tunnu tehoavan, niin ajattelin, että te lukijat voisitte sitten korjata asiat oikeiksi, jos kuulette kyseisen huhun.
  2. Minun osaamistani ratsastaa nuorilla hevosilla on myös kyseenalaistettu, ja huhupuheita kuuleekin, kuinka olevinaan rääkkään hevosia, enkä ole pätevä ratsastaja. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, mutta IKINÄ EN OLE RÄÄKÄNNYT hevosta tai mitään muutakaan eläintä. Ratsastan hevosta kuunnellen ja mielestäni hyvin. Jos olette eri mieltä, pyydän tulkaa sanomaan se minulle suoraan, ettei minun tarvitse kuulla sitä 25 eri ihmisen kautta. Arvostan rehellisyyttä ja toivon, että tekin arvostatte sitä myös. Lisäksi Pultin omistaja on ollut tyytyväinen tapaani ratsastaa hevosellaan, ja mielissään hevosen kehittymisestä.
  3. Sitten vielä yksi asia.  Pyydän, älkää levittäkö perättömiä huhuja tai välittäkö niitä eteenpäin. Se, että toisella on oma hevonen ei oikeuta levittämään hevosesta tai ratsastajasta perättömiä huhuja. Itsekin olen saanut puskaradion kautta kuulla, kuinka ratsuni ovat olevinaan vaarallisia tai huonosti hoidettuja. Myös hevosteni terveydestä ja hyppykyvystä olen kuullut epämiellyttäviä asioita, ja toivonkin, että jos jokin asia mietityttää, tulkaa vain rohkeasti kysymään. Kerron mielelläni faktat asioista, jotta perättömiltä huhuilta katkeaisi siivet.
Tällaisia kevyitä mietteitä tällä kertaa, ja taistellaan yhdessä rehellisen hevosmaan tulevaisuuden puolesta. Ensi kertaan!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Epätoivoinen video

Tässä olisi nyt tämä video, jonka värkkäsin edellisen pilalle menneen tilalle. Valitan, etten jaksanut paljoa nähdä vaivaa videon eteen, mutta tein sen nyt niiden iloksi, jotka haluavat katsella edes jonkin (huono)laatuista videota. Vielä vähäsen tosta kappalevalinnasta. Elikkäs se on lastenleffa Mulanista, ja valitsin sen siksi, että sanat kuvaavat hyvin Pallon ja minun yhteistä elämää. Minä yritän Pallosta tehdä "miestä", ja siihen kuuluu niin ylä- kuin alamäetkin, kuten kappaleessakin on onnistumisia ja epäonnistumisia.






HUOM! En omista kappaletta, ja kappaleen oikeudet on Disneyllä!

Tässä vielä kappaleeseen suomennos:

Nyt on aika töihin
joka mies kun käy
Kutsu koski miestä,
sitä vain ei näy

Teitä surkeempaa oo nähnyt en,
ja tiedän sen on nähty tuo
Teistä viel miehen näin minä luon

Rauha metsän suuren,
voima tuo on kun
Keskus vahva taidon,
voima tuo on sun

Teitä surkeempaa oo nähnyt en,
ja tiedän sen on nähty tuo
Teistä viel miehen näin minä luon

Ei tämä jäbä henkee saa
Ois edes äitin huomaa
Rumba tämän käyrän kyllä nostattaa
Tää jätkä on tosissaan
Minua hän ei kai huomaa
Ehkä vielä joskus uimaan opitaan

Niin kuin mies
kun joki voima se meissä virtaa
Niin kuin mies
on juuret syvällä niin kuin puun
On tuli sisällä vailla vertaa
Me liikumme yössä hiljaa
niin kuin kuu

Aika kohta loppuu
sanat nää mä jaan
Toiset teistä sortuu,
jäädä pois ne saa
Sovi taistoon et laisinkaan
Silmistäin sä pois jo mee
susta lain miestä en minä tee

Niin kuin mies
kun joki voima se meissä virtaa
Niin kuin mies
on juuret syvällä niin kuin puun
On tuli sisällä vailla vertaa
Me liikumme yössä hiljaa
niin kuin kuu

Niin kuin mies
kun joki voima se meissä virtaa
Niin kuin mies
on juuret syvällä niin kuin puun
On tuli sisällä vailla vertaa
Me liikumme yössä hiljaa
niin kuin kuu

tiistai 15. marraskuuta 2011

Pomppuponit ja paukkupakkanen

(c) Miia Keinänen
Hei vaan ja anteeksi postauksen myöhyys. Tarkoitus oli postata jo silloin sunnuntaina estetreeneistä, mutta olin illalla jo niin väsynyt, ettei siitä tullut sitten mitään. Ratsastin siis Pultilla ja Pallolla esteitä, Pultilla ratatreeni ja Pallolla sarjaa.

   Pultti oli hiukan laiska, mutta innostui loppua kohden, kun esteet alkoivat nousta 70cm korkeudesta lähelle 90cm korkeutta. Lopulta mentiin rataa, jossa esteet olivat 75cm ja 105cm väliltä. Pule meni todella hienosti, ja se harmaita hiuksia aiheuttava sarjakin meni puhtaasti. Lopuksi hyppäsin siinä vielä sen sarjan muutaman kerran ja siihen olikin hyvä lopetella. Tässä on muutama video, joissa näkyy selätön hyppy sarjan b-osalla, Sorsasalon kisoista 70-80cm ja 90cm. 70-80cm rata oli Pulen eka kisarata, ja menikin hienosti. 90cm näkyy juuri tuo, kuinka takajalan laukka-askel on pitkä, sillä pudotukset johtuivat juuri niistä, koska en itse saanut hyppypaikkaa tarpeeksi kauas. Muuten rata oli super ekaksi 90cm radaksi. Älkää välittäkö videoiden äänistä :D



Sunnuntain ratatreeneistä
(c) Miia Keinänen


   Pallolla sitten treenasinkin sarjaa (7m), koska ne ovat alusta asti olleet hieman ahtaita ja sen takia hankalia mennä. Treenasinkin silleen, että aluksi molemmat osat olivat ristikoita ja sitten lopuksi nostettiin b-osa 80cm pystyksi. Sain askeleet mukavasti osumaan ja, esteiden mataluuden takia, oli helppo mahtua väliin. Itse asiassa väli jäi kerran jopa pitkäksi, sillä toin lievästi alitempoisena Pallon sisään. Onneksi on hyvä hevonen, joka hyppää mielellään myös hieman kaukaakin. Valitettavasti kuvat eivät onnistuneet, sillä alkoi hämärtää, ja salama ei suostunut kunnon yhteistyöhön....






80cm
(c) Miia Keinänen


    Monet ovat kyselleet minulta, että miten niin sarjat ovat ongelmallisia? Selitän sen nyt tässä sitten, että kaikkia joita kiinnostaa saavat sen selville :) Aloitetaan Pulesta. Pulelle sarjat ovat vielä ongelmallisia, koska ei ole tottunut hyppäämään niitä, ja hyppääkin helposti sarjan b-osan selättä. Toinen ongelma on se, että Pule tulee laukassa kyllä kasaan, ja on sen vuoksi helppo "säädellä", mutta polkee erittäin pitkälle. Pulen takaset tulevat siis reilusti yli normaalista, ja se tuottaa välillä ongelmia, sillä hyppypaikka pitäisi saada tarpeeksi kauas, muttei kuitenkaan liian kauas, ettei tule töpöaskelta eteen. Tätä ollaankin treenattu, ja innareiden avulla onkin Pule oppinut käyttämään selkäänsä jo suht' mukavasti.




    Pallon kanssa ongelma on se, että ison kokonsa vuoksi myös laukka-askel on pitkä. Vaikka Palloa kuinka kasaisi, ei Pallolla ole vielä niin hyvät lihakset, että se jaksaisi koota itsensä 1-askeleen sarjavälillä.  7m sarja (eli normaali väli) on Pallolle liian lyhyt, joten ne on hypättävä poikittain, jotta mahtuisimme väliin edes jotenkin. Mutta en kyllä vaihtaisi valtamerilaivaani mihinkään, ja treenaamalla ja lihaksia kasvattamalla tulee tämäkin asia tulevaisuudessa helpommaksi.


    Tänään sitten kävelin Paldella ja taivutteltiin, ja kääntyiltiin, ja vääntyiltiin ja kiemurreltiin, että saisin Pallon mahdollisimman vetreäksi. Pallo olikin superkiva, ja lopussa (käynti)väistöt olivat superhienoja. Pallo tuntui muutenkin tänään mahtavalta vaikka pakkanen paukkui ja ratsastaja oli välillä hidas kylmyyden vuoksi. Toivottavasti saisin sunnuntaina kisojen verkassa ratsastettua samalla tavalla mukavan taipuisaksi ja vetreäksi.



Muistuttamaan ihanista kesäpäivistä
Tahko 13.8.
(c) Miia Keinänen

   Tässäpä tällainen lyhykäinen päivitys. Seuraavaa sitten odotettavissa sunnuntaina kisojen jälkeen tai viimeistään maanantaina, ellei mitään ihmettä tapahdu. Nauttikaahan kirpeistä keleistä ja pukeutukaa lämpimästi!



lauantai 12. marraskuuta 2011

Härnääviä rooleja, hirvipeijaisia ja hevostelua

Iltaa itse kullekin säädylle, vai mites se meni? Ensinnäkin pahoittelen, sillä videoprojekti meni mönkään, mutta yritän pelastaa sen edes jokseenkin kelvolliseksi. Jos sen sitten kehtais teille lykätä katsottavaksi... Katotaan onnistuuko.
   Ai että minua ärsyttää, sillä opettajat "buukkasivat" minut joulumuorin rooliin koulumme joulunäytelmään. Itse en asiasta pidä yhtään ja yrittäessäni kieltäytyä, ei sillä oikeastaan ollut vaikutusta. Mikä ihme siinä on, että aina joudun johonkin keittäjän, muorin tai muuten vanhan henkilön rooliin..? Miten minä muka vaikutan niin vanhalta vaikka olen kuitenkin muita luokkalaisiani vuoden nuorempi? No jos tämän yhden esityksen vielä kestää, niin sitten voi sanoa adios koko rakennukselle :D Ei minulla siis ole mitään opettajiani vastaan, he ovat superkivoja, mutta ärsyttää vain nämä roolit mitä minulle viskataan...
   No iloisempiin asioihin sitten. Ilmottauduin tänään kauden (siis Pallon ja Pulen) viimeisiin kisoihin Siilinjärvelle. Menen Pultilla 80cm ja 90cm, ja Pallolla 100cm. Näihin kisoihin on hyvä lopettaa, kun ovat suht lähellä ja tuttu paikka minne mennään (paitsi Pultille :D). Tulkaahan ihmiset ahkerasti katsomaan kisoja, esteillekin oli jo 100 ilmottautunutta, minä olin se sadas tyyppi. Koulupäivänäkin oli paljon porukkaa, ja veikkaan kisojen olevan kovalaatuiset, ovathan kyseessä kuitenkin Itä-Suomen ratsastuskoulumestaruudet. Sinne siis hyville kilpailijoille hyvä yleisö!
    Tänään menin kummatkin hepat, Pallolla maastoiltiin ja Pultilla koulua. Kumpanenkin oli supereita ja muutenkin mukavia ratsastaa. Huomenna olisi tarkoitus pitää estetreenit kummallekin, Pallolle yksittäisiä ja Pultille sitten pikkurata- ja yhden askeleen pysty-pysty-sarjaharjoituksia. Huomenna sitten niistä päivittelen, ja toivon mukaan olisi jonkinlaista kuvamateriaalia.
    Tossa reilu tunti sitten kotiuduin hirvipeijaisista, ja ai että oli hyvää ruokaa! Tänä vuonna oli poikkeuksellisesti hirvipaistia normaalin hirvikeiton sijaan, ja "nam nam" sanoi mun maha. Lisäksi oli superhyvää salaattia ja kasviksia (peruna+porkkana), niin mikäs siinä nauttiessa huippukokkien ruuista. Siinä ruuan jälkeen oli sitten arpaijaiset, joista voitettiin hirvenlihaa, että saadaan tehdä itse jotain herkkuruokaa... Mmmm, tässähän tulee taas nälkä :D
    No mun pitää nyt lähtee isänpäiväkakkua leipomaan, muistakaahan isiänne huomenna vaikka halauksella ja viettäkää hauska päivä yhdessä. Huomiseen!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Haaste: Millainen hevosenomistaja olen?

Homman nimi on se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mihin asioihin olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilötä tekemään tämän.
Haastan Kaisan, Miian ja Iidan tekemään tämän. Toki kaikki muutkin saavat tehdä :)

Apua, tästähän tulee aikamoinen romaani, mutta tulkoot. Kiitän tässä ensimmäisenä haasteesta Tiia ja Miinaa, ja sitten aloitetaanpas "minun läpikäymiseni".
   Hevosenomistajana olen aika tarkka. Haluan, että tietyt asiat tehdään minun tyylilläni, sillä olen kokenut ne hyviksi käytännössä, ja ärsyynnynkin helposti jos asia ei mene kuin haluan. Karsinoiden siivouksessa olen välillä turhankin hidas, sillä haluan kerätä joka ikisen kakkapalleron pois ja ärsyynnynkin, jos niitä löytyy (esim. vanhempieni) siivouksen jäljiltä karsinoista. Lisäksi turhaudun helposti, jos sanon esim. isälleni, että juoksuttaa Pallon tällä tavalla ja juuri näin, ja hän muuttaa suunnitelmaani oman päänsä mukaan. Saatan myös turhautua ratsastaessa, jos jokin ei onnistu, ja silloin hermostun herkästi. Saatan suuttua hevoselle, ja ajattelen epäonnistumisen olevan hevosen syytä. Tällöin yleensä kävelen jonkin aikaa, ja rauhoittelen itseni. Toistelen itselleni, että vika on minussa, ja yritän etsiä ratkaisun, jolla saisin korjattua virheeni. Usein se onnistuu, joskus ei ja silloin tulee mietittyä, että miksi oikein teen tätä? Näitä päiviä on varmasti jokaisella, ja se on ihan normaalia. Jos elämä olisi pelkkää ruusun terälehdillä tanssimista piikkejä ei opi varomaan, ja silloin ne pistävät paljon ilkeämmin.
"Jokaisella pilvellä on kultareunus"
(c) Minä
    On myös sellaisia päivä, jolloin ei huvittaisi ollenkaan. Pelkkä tallille meno tuntuu raskaalta, ja muutenkin tekisi vain mieli levahtaa sänkyyn ja unohtaa muu maailma. Silloin ei auta kuin rämpiä talliaskareista läpi, ja toivoa parempaa huomista. Useimmiten hoidan hevosemme itse, ihan vain sen takia, että vanhempieni aika ei riitä, eikä se minua oikeastaan haittaa. Mutta välillä on sellaisia hetkiä, että toivoisi jonkun olevan siinä hommassa mukana; kaverin, perheenjäsenen tai vain hyvän päivän tutun. On niin paljon kevyempää jakaa painava kantamus kuin lyyhistyä sen alle. Onneksi näitä päiviä ei ole usein. Joskus olen todella yksinäinen, ja silloin hevoset ovat hyvää lääkettä. Mutta ei aina voi jaksaa täysillä, sillä täysiä meneminen vaatii veronsa, jos ei nyt niin seuraavan mutkan takana.
     Ratsastajana olen erilainen päivästä riippuen (tosin pyrin olemaan mahd. tasainen). Saatan olla todella tarkka, ja vaadin hevoselta kaiken prikulleen tehtäväksi niin kuin haluan, mutta toisena päivänä saatan olla hieman lepsumpi, enkä puutu ihan pienimpiin yksityiskohtiin. Olen aika kunnianhimoinen, ja itsepäinen. Toisaalta toivon aina parhainta mahdollista menestystä kisoissa, mutta vaikka päivä menisi omalta osaltani mehtiin osaan myös ilota toisten puolesta. Pyrin aina kannustamaan muita, mutta minua harmittaa, että seurani on niin pieni, ettei kisoissa juuri ole seurani edustajia, ja jos on, ei kannustusta kuulu. En oikein tiedä mistä se johtuu, olen toisaalta tottunut siihen, että isäni kehuu minua todella harvoin, mutta toisaalta olisi mukava kuulla positiivista kannustusta muiden suusta, kun minäkin heitä kannustan. Toki oma "paskuus" masentaa, ja joskus se tulee esiin, mistä olen pahoillani kanssakilpailijat.

   Analysoimaan kisaradat isäni kanssa, ja ensimmäisenä (lue aina) viat etsitään minusta. Joskus se on todella ärsyttvää, kun tiedostan itse virheeni, ja sitten isäni jankuttaa "Miksi teit näin tai niin?". Silloin tekisi mieli vain laukata pois, ja olla tulematta takaisin. Ymmärrän kyllä isänikin kannan, sillä itseänikin ärsyttää tehdä samoja virheitä kuin treeneissä. Eihän kisoihin sentään leikkimään lähdetä...
    Hyvin, hyvin, hyvin harvoin olen voinut sanoa, että puomi putosi, koska Pallo esim. vei minua, enkä saanut enää kiinni tms. Olenkin ehkä enemmän sellainen "anteeksi heppa, minun vika"-ratsastaja. Kuitenkin nuoren kanssa on aina tärkeä palkita (oikeanlaisesti) suorituksesta, oli se sitten millainen tahansa; suuret kiitokset erittäin hyvästä ja pienemmät ei niin hyvästä suorituksesta. Tosin olen aika kilpailunhaluinen, että saatan hyvinkin uusinnassa unohtaa, etten enää ratsasta pientä ja supernopeaa heppaa vaan valtamerilaivaa, ja sen takia teenkin hyvin usein kohtalokkaita virheitä uusinnassa tai miksen perusradalla.
    Välillä olen hidas ratsastaja, enkä pidä siitä yhtään. Olen hevosta jäljessä ja teen aivan mitä sattuu... Useimmiten paniikkiratkaisuna on jarrut kiinni ja sillä tavoin hepan hypyn häiritseminen. Yritän päästä tästä tavasta koko ajan eroon, ja se onkin vähentynyt vuoden sisällä jonkin verran, mutta ei läheskään tarpeeksi.
   Kouluratsastuksesta en ole alusta alkaenkaan ollut niin innostunut kuin esteistä, ja se myös näkyy... Olen joskus (lue aika usein) laiska tekemään peruskoulutreeniä (siirtymiä, pysähdyksiä, ym...) ja otan siitä kyllä täyden vastuun. Olen huomannut, että esim. viime keväänä tein tätä treeniä vähän ja annoin kouluvalkkuni tehdä sen, jolloin hevonen ei sitten toiminut minulla niin hyvin kuin valkullani koulutreeneissä, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Toisaalta olen ottanut siitä osittain onkeeni ja treenannut perusjuttuja enemmän.
   Olen myös hyvin laiska satuloimaan ja menenkin mielummin ilman satulaa. Jotenkin saan näin Palloon paremman yhteyden, ja Pallolla on niin paljon "härpäkkeitä" satulan kanssa käytettäväksi, etten useinkaan jaksa niitä viritellä päälle. Paljon helpompaa on iskeä suitset päähän, harjata hevonen ja hypätä kyytiin. Ja, näin talven korvalla, se on lämpimämpää. Osittain syynä on myös se, että Pallon koulu- ja yleissatulat ovat tällä hetkellä rempan alaisena, ja estesatulalla ei ole läheskään niin miellyttävä treenata koulua. Olen laiska puhdistamaan varusteita saippuan kanssa. Toki jos tulee jotain kunnon röppöä, pesen varusteet, mutta useimmiten harjaan hiekat pois esim. suojista tai satulavyöstä, ja pesen ne sitten myöhemmin. Useimmiten puhdistan varusteet ihan perusteellisesti ennen kisoja, mutta joskus kesäisin, kun kaiken voi kantaa tallista pihalle, saatan innostua puhdistamaan kaiken oikein kunnolla.
   Useat sanoisivat, että olen hullu, kun maastoilen ilman satulaa, mutta luotan hevoseeni sen verran, että voin huoletta lähteä maastoon ilman satulaa. No tähänhän voi sanoa, että ei hevoseen voi luottaa koskaan 100% varmasti, mutta entäs sitten? Jos ei pysty luottamaan 100% (tai edes 99%) ja uskomaan, että hevonen ei tee mitään tahallaan, kuinka ratsastusta voi harrastaa? Ratsastus on laji, jossa sattuu ja tapahtuu, mutta se kuuluu lajin henkeen. Toki pitää tiedostaa riskit, jotka voivat sattua, mutta ne voivat sattua ihan samalla tavalla kentällä mennessä. Hevonen voi yht'äkkiä säikähtää ja samalla tavalla voit pudota kuin maastossakin. Itse tiedostan tämän ja jatkan hulluna olemista, sillä sekä minä että hevonen nautimme satulattomista maastoretkistä luonnon keskellä. Ja eikös tärkeintä ole kuitenkin molempien mukavuus? Jos putoan niin sitten putoan, so what? Eikun takas selkään ja homma jatkuu.

    Paljon siis on kehittämistä, mutta mistäs olisin ylpeä..? No ainakin siitä, että luotan hevoseeni ja pidän hauskaa sen kanssa. Haluan myös kokeilla uusia juttuja, kuten heppa-agilitya ja hiihtoratsastusta. Olen aika kokeilevainen ja hyvässä mielessä hullu. Toisaalta periksiantamattomuuskin voi olla joissain tilanteissa hyvää... Siitä olen ylpeä, että hevoseni on hyvässä kunnossa, karvaa kiiltää ja muutenkin positiivinen veikkonen. Venyttelen Pallon pari kertaa viikossa, ja hieron noin kerran kuukaudessa. Pyrin muutenkin pitämään Pallosta hyvää huolta, sillä kaveria ei jätetä :)
   Toisaalta olen ylpeä siitä, kuinka Pallo on kehittynyt tämän vuoden aikana, ja edellisestä hevosestani Jymystä, siitä kuinka ex-ravurirupukasta kehittyi kansallisen tason estehevonen. Kaikki hevosemme ovat itsekoulutettuja (siis valkut olleet mukana, mutta pääasiassa työskennelty itse), joten olen loppujenlopuksi ylpeä kaikista heposistamme. Mukavaa hevosten kanssa on se, että näkee hepan kasvavan ja kehittyvän, ja ne pienimmät muutokset mitä muut eivät välttämättä huomaa. Mutta mukavinta on se läheisyys ja luotto siihen, että vaikka muut hylkäisivät, uskollinen karvaturpa on ja pysyy <3

Pallo keväällä 2011
(c) Minä
Siinäpä jotain mietteitä. Tämä oli siitä hyvä, että pisti oikeasti ajattelemaan ja muutenkin tutkiskelemaan itseään. Sitten vain epäkohtien kimppuun seuraavaksi!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Treeniä, treeniä ja vielä lisää treeniä

Se tuli huomattua eilisissä kisoissa. Kisat menivät penkin alle, ja harmitti vietävästi lähteä Kiuruvedelle asti ajamaan noin huonojen suoritusten takia. Molempien luokkien verkat meni sikahyvin, ja niiden perusteella odotin ihan muuta kuin mitä radalla tapahtui. No eiku pää pystyyn ja lisää harjoitusta!
  100cm Pallo oli ihan outo ratsastaa; hirmu hidas kaikille avuille, tai no, ei ne avut menneet edes läpi. Pallo ihmetteli hieman, että mitä ihmettä hän tekee maneesissa (ei siis olla oltu maneesissa todella pitkään aikaan), ja osittain sen takia oli niin huono ratsastettavuudeltaan... No 3 puomia sieltä tuli alas, ja mielettömän huono fiilis jäi radasta.
   110cm Pallo oli ihan erilainen. Alusta lähtien oli avuilla hyvin, innostui itsekin liikkumaan eteenpäin  ja muutenkin superhyvän tuntuinen. No sarjan b-osa sitten putosi, kun sanoin "hop", jolloin Pallo hieman levahti, eikä saanut kerättyä kaikkia koipia mukaan. Siitä itse sitten sekosin, kun alkurata oli mennyt niin hyvin, että kadotin rytmin kokonaan, ja mitäs muutakaan kun kaksi viimeistäkin estettä alas. No mukavaa oli se, että 110cm meni paremmin 100cm, ja niinpä nyt treenaamme lisää, ja katsomme päivä kerrallaan mitä tulevaisuus tuo.
Hyvää viikonalkua kaikille!

P.S. Olen saanut haasteen jo muutamalta ihmiseltä, ja kirjoittelenkin sen tänne sitten seuraavaksi.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Vihdoin perjantai!

Hei vaan kaikille! Taas on melkein viikko kulunut edellisestä postauksesta, pahoittelen sitä. Koko viikko on ollut yhtä hyrskynmyrskyä, ja nyt saa vihdoin rauhoittua viikonlopun viettoon. Torstainakin piti olla englannin esitelmä, mikä sitten siirtyi opettajan sairastamisen vuoksi, että "turhaan tuli hikoiltua" sitä tehdessä, ja tänään oli englannin aineen kirjoitus... No jos ensi viikko olisi rennompi (lue: EI toivoakaan)?
   Pallolla pidin maanantaina vapaan, jotta sain panostaa kouluun, ja muutenkin vkoloppu oli normaalia rankempi venyneiden estetreenien takia. Tiistaina juoksutin liinassa noin 30 min, jotta Pallo sai purkaa vapaapäivän energiat, ja muutenkin sai taivuteltua kivasti siinä ympyröillä. 
   Keskiviikkona sitten hypättiin. Aluksi menin 3 esteen innaria ja sillä tavoin aktivoin Pallon selkää toimimaan vielä paremmin. Ratsastin aluksi noin 30 min koulua, että sain hyvin lämpimäksi ja vetreäksi, mutta innarit auttavat Palloa (vielä suht kokemattomana estehepona) nostamaan koipia tarkemmin ja käyttämään selkää paremmin. Innarit olivat aluksi noin 40cm korkeita, ja sitten viimeistä innari nostetiin niin, että se oli viimeisillä kerroilla 80-90cm välimaastossa. Lopuksi hyppäsin vielä yksittäistä pystyä (80-90cm korkeudessa) ja hioin omaa "hyppypaikkasilmää" sunnuntain kisoja ajatellen.
    Torstaina sitten pidin "ravipäivän" eli juoksutin ihan kevyesti jonkun 25min pelkästään ravia (sisältää käyntipätkät!), laukkaa en siis pyytänyt ollenkaan. Tämä vain siksi, että halusin Pallon rentoutumaan ja venyttämään selkäänsä keskiviikon estetreenin jäljiltä. Tänään (siis perjantaina) humpsuttelin kevyesti mennä ilman satulaa ja taivuttelin kaikissa askellajeissa.
    Huomenna olisi tarkoitus käydä kävelemässä n. 1-1,5h maastolenkki, ja sunnuntaina onkin sitten kisat. Kisat ovat siis Kiuruvedellä, ja aikainen herätys tiedossa, kun lähtö noin 7.30 aikoihin. Kyytiin meillä lähtee heppa, jota kutsutaan myös Palloksi eli Zlatograd. Palloja siis auto täynnä :D Onneksi kisat eivät ole pitkät, kun joka luokassa noin 11 osallistujaa. Toisaalta harmi, etteivät ihmiset aktivoituneet lähtemään Kiuruveden kisoihin, sillä siellä on upeat puitteet järjestää kisoja.
    Itse sain 110cm luokkaan paalupaikan, eli lähden ensimmäisenä luokassa, mikä on hieman outoa. Viimeksi olen lähtenyt luokan ekana joskus vuonna 2004, ja silloinkin se oli leirikisoissa Varkaudessa ponilla Mona II. Olin silloin luokassa toinen, joten toivotaan yhtä hyvää tai parempaa menestystä Kiuruvedelle! Mietinkin, että mitä ihmettä minä oikein teen, kun olen tottunut katselemaan muiden suorituksia, ja nappaamaan vinkkejä hyvistä teistä esteille. No ystäväni tokaisi, että: "Ratsastat niin kovat pohjat etteivät muut viiti lähteä :D" Siinä olisi aika hyvä tavoite. 
   Tässä nyt tällainen lyhykäinen päivitys viikosta, seuraava sitten sunnuntaina kisojen jälkeen. Hauskaa viikonloppua!