Tervetuloa seuraamaan matkaa henkeen ja vereen heppatytön, lahjakkaan kouluruunan, nuoren estetamman, uraansa aloittelevan oripojan ja vierailevien tähtien seurassa!
Tänään on tasan 2 vuotta siitä kuin tuo jättiläinen saapui meidän kotipihaan valloittamaan sydämiä. Ei uskoisi, että siitä on vain kaksi vuotta, niin paljon ollaan koettu yhdessä, ja toivon mukaan koetaan vielä monen monta lisää.
2012 (c) äiti
Pusipusi höpönassu <3 (c) äiti
Yritettiin edustaa (c) äiti
Aasin poikanen <3 (c) minä
Jymyn lähdöstä on jo kaksi vuotta, kylläpä aika lentää.. Mä muistan vieläkin sen päivän, kun Jymy saapui meille.. Ja kaikki mitä koettiin yhdessä. Edelleen äärettömän rakas, ja rakkaana pysyy loppuun asti <3
Tästä kuvasta on jo todella kauan aikaa... Otettu 2005 (c) äiti
Kiitos! Olen erittäin ylpeä teistä rakkaat lukijani! En saanut yhden yhtä ikävää kommenttia ketutuspostauksesta, ja olokin parani. Kiitos!
Ja kuten varmaan huomasitte, blogiin tuli lisää välilehtiä, jotka ovat täysin remontin alla. Ja toivon mukaan saisin pian jouluisemman ulkoasunkin! Työstetään niitä sitten seuraavaksi.
Tänään kävin vain tekemässä kemian tentin klo 8.00 aamulla, ja sen jälkeen olenkin vain löhönnyt kotona. Töihin pitäisi mennä klo 22 ->, enkä ole saanut lainkaan nukutuksi.. Vois kokeilla vetäistä nyt pikaunoset, jotta jaksaa töissä rellestää...
Viikonloppuna sitten heppaisempaa postausta tulossa!
Suoraan sanon, ne jotka eivät halua lukea ketutuspostausta klikatkaa sivu kiinni nyt. JA ne jotka lukevat EN TARVITSE VI******SIA KOMMENTTEJA TÄSTÄ POSTAUKSESTA TAI SEN SISÄLÖSTÄ!
Tänään on taas tällainen päivä, ettei mikään maistu ja tekisi mieli vain vajota maan rakoon, eikä ikinä kiivetä ylös. Voisin valittaa niin monesta asiasta, mutta taidan vaan tyytyä pääkohtiin, jotka ovat elämässäni väärin.
Nro 1 (ja suurin syy): koulu. Koulu aiheuttaa suurimman osan elämäni mustuudesta tällä hetkellä. A) Koulu ei kiinnosta minua pätkän vertaa. Tarkoituksenani oli pitää välivuosi, että saisin huilata 12 opiskeluvuoden jälkeen. Mutta ei. Pääsinkin opiskelemaan, ja vielä sellaiselle linjalle, jolle en oikeasti hakenut. Kyllä luit oikein, en ole sillä linjalla mille hain, vaan "väärällä" linjalla. Ja miksi olen täällä? Koska vanhemmat. En selittele sen enempää, mutta oli kyllä tosi lohduttavaa, että sanottiin viikko sitten "En minä sinua olisi sinne laittanut, jos oisin tiennyt tämän." Kiitti vi***ti!
B) En paljoa koulussa vietä aikaa, hyvä jos käyn siellä 2 krt/vko. Mitä valittamista? No se, etten osaa pa**an vertaa, enkä halua oppiakkaan, koska EI KIINNOSTA! Ja pakko olisi.
C) En voi jättää koulua keskenkään, koska Kela. Jos jätän koulun kesken nyt, ilman uutta opiskelupaikkaa, joudun maksamaan kaikki tuet takaisin Kelalle. Pa**a juttu. Olenkin harkinnut hakevani ensi vuonna jonnekkin AMK:n linjalle ihan vain sen takia, että pääsen täältä pois... Saa nähä mitä teen.
D) Tentit. Minulla olisi huomenna yksi ja perjantaina yksi, enkä osaa kummastakaan mitään. Joo tiedän oma vika, en ole lukenut. Mutta entä sitten..? Sormet ristiin ja piirtelemään sarjakuvaa vastauspaperiin sitten, jos en osaa mitään. Tosin näiden kurssien tunneilla istuin, jos sieltä olisi jotain jäänyt mieleen..
E) Stressi. Minulla on järkyttävä stressi koko ajan päällä. Enkä pääse siitä irti. Sitten minulta kysytään, että miksi olen persiille ammuttu karhu, no miksiköhän?!? Yleensä en stressaa, mutta nyt sille ei näy loppua.
Oho hetki, vastaan puhelimeen, jatkan vuodatusta sitten. JES PÄÄSEN TÄNÄÄNKIN TÖIHIN!
Sitten asia nro 2: Pallo
A) Olin suunnitelut viettäväni vuoden Pallon kanssa täysipäiväisesti, niin että edistystä tapahtuisi sekä hevosessa että minussa. Ja pas***marjat! Vietän hevoseni kanssa 3-4 pvä/vko, esimerkillinen omistaja, kyllä! Onneksi on olemassa vanhemmat & Kitta, jotka auttavat minua, mutta silti... Haluaisin itse viedä sitä hevosta eteenpäin!
B) Olen huomannut, kuinka luottamus meidän välillä on alkanut heikkenemään... Pallo ei enää tervehdi minua kuten ennen, ei tule tarhassa vastaan.. Se tuntuu todella pahalta! Tiedän että se hevonen ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, mutta ei EN LUOVUTA! Se on minun hevonen, sanokaa mitä sanotte! Olin sitten täysin p***a hevosenomistaja, mutta en ole valmis antamaan periksi. Pallo on ehkä ainut asia elämässäni, mikä pitää minut edes jollain tavalla järjissäni. Vaikka tiedän, ettei se minua tarvitsekaan enää.. Mutta minä tarvitsen sitä hevosta, enemmän kuin mitään muuta!
C) Koulutus. Haluaisin viedä Pallon nyt talven aikana Vuokolle edes pariksi viikoksi, mutta tiedän että se hevonen inhoaa minua sen jälkeen... Se vihasi minua jo silloin, kun vein sen sinne ensimmäistä kertaa eroon Survista. Näin sen Pallon silmistä.. Toivon, että saisin sen joskus anteeksi, ajattelin kuitenkin Pallon parasta. Ja ajattelen edelleen.. Pallo voisi aivan hyvin olla jo tässä vaiheessa HeA-tasolla, mutta eipä ole.
D) Kunto. Pallon kunto on rapistunut todella paljon. Se kyllä edelleen jaksaa tehdä töitä hyvin, ja tekee mielellään, mutta verrattuna kesään.. Ei ole kenttähevoseksi tuolla kunnolla.
E) Tavoitteet. En tiedä mitä uskaltaisin asettaa meille tavoitteiksi ensi vuodelle, en yhtään! Tuntuu, että tällä hetkellä mikään ei ole mahdollista, ja parasta olisi jäädä puskatasolle ikuisiksi ajoiksi.. En tiedä enää mistään mitään...
Nro 3: Henkilökohtainen elämäni.
A) Se on jossain metsässä.. Tuntuu etten jaksaisi välittää kenestäkään, en edes itsestäni. Ja silti päivästä toiseen hymyilen ihmisten edessä, näytän iloisen ulkokuoreni, vaikka olisin täysin rikki sisältä.
B) Olen ymmärtänyt, että olen näköjään helposti korvattavissa toisille ihmisille, ja aika moni tuntuu luovuttaneen suhteeni. Anteeksi vain että olen tällainen itsekeskeinen p***a! Minkäs minä sille voin, että valitsin heppatytön elämän, tai sille, että aika on rajallista. Nyt minusta tulee sellainen kuva, että haluan kaiken just nyt ja heti, ja kuulun olla kaikkien elämän keskipiste. Ei, sitä en halua. Mutta haluaisin, että joskus ihmiset taistelisivat siitä, että minä en luovuttaisi liian helposti! Olen juuri sellainen ihminen, että hevoset ennen kaikkea. Ja joskus joku saisi sanoa minulle, että elämässä on muutakin kuin hevoset. Että oikeasti minun pitäisi viettää aikaa ystävieni kanssa.
C) Joensuu. Istun tälläkin hetkellä neljän seinän sisällä, olen istunut koko päivän. Ja uskokaa tai älkää, äskeinen puhelu töistä pelasti tämän päivän! Pääsen ihmisten ilmoille, jes! Eikä tarvitse lukea kokeisiin.. Ihan kuin niihin muka lukisinkin kunnolla :P Täällä minulla on ehkä 3 ihmistä, jotka tunnen vähän paremmin, enkä vietä heidänkään kanssaan aikaa... MIKÄ HI**O MINUSSA ON VIKANA?!?!?!?
Jos joku luuli että elämäni on helppoa ja saan aina kaiken, tervetuloa todellisuuteen! Joka hemmetin päivä kamppailen sen kanssa, että jaksaisin jatkaa seuraavaan päivään, jotkut päivät ovat helpompia, joskus haluan vain jäädä sänkyyn nukkumaan. En jaksaisi lähteä minnekään, ainoa mistä innostun on hevoset tai töihin lähtö. En jaksa pitää itsestäni huolta, tänäänkin skippaan jumpan töiden takia. Voisin korvata sen huomenna lenkillä, mutta tuskinpa vain.. Ainahan sitä voi itselleen uskotella niin. Haluaisinkin tehdä enemmän töitä kun tällä hetkellä teen. Mitä vain, ettei tarvitse kouluun mennä tai olla omassa huoneessa neljän seinän sisällä.
Onneksi minulla on täällä Lasse. Ja tiedoksi, Lasse on uusin nelijalkainen, palliton poikaystäväni. Erittäin ihana ja säpäkkä luonteeltaan, jonka onnistuin sattumalta löytämään, ja jonka omistajan kanssa meillä menee asiat oikein hyvin. Ja Lassen ratsastus pelastaa päiväni, aina! Voin kertoa Lassesta joskus lisää, mutta angsti-postaukseen Lasse ei kuulu!
En todellakaan tiedä, mitä minulle on tapahtunut.. Vielä kesällä olin huoleton, onnellinen ihminen, nyt.. Pohjasakkaa... En tiedä.. Nytkin voisin vain kadota peiton sisälle, mutta ei menen suihkuun ja lähden töihin, hymyilemään! Anteeksi angstini!
Ja suoraan kerron: ei ole kuvia eikä videoita, koska kameran linssi rikki...
Mutta siis käytiin tosiaan nyt la ja su Villen valkoissa Maaningalla.
Lauantaina keskityttiin todella paljon hevosten kulkemiseen kahdella raiteella ja kaikilla neljällä jalalla tasaisesti. Tehtiin ympyröillä kaikissa askellajeissa (ja molempiin suuntiin) taivutusta sekä sisälle että ulos. Ulostaivutuksen ideana oli saada hevosten ulkolapa kontrolliin, ja ainakin meille se teki todella hyvää! Vasemmalle mentäessä Pallo punkee todella paljon oikeaa lapaa, ja luistelee pois töistä sen avulla.
Tehtiin myös raviväistöjä, ja ai että, ne ei meinanneet onnistua sitten ollenkaan.. Varsinkaan vasemmalle. Mutta onneksi tehtiin oikealle viimeisenä, niin siihen suuntaan tuli onnistuneita väistöjä paljon enemmän :)
Pallo parani tunnin mittaan kivasti, ja Villeltäkin saatiin kehuja, että tänään meno näytti reilusti viimekertaista paremmalta. Hyvillä mielin lähin valkasta poikkeen.
Tänään sitten jatkettiin samaa kuin eilen, eli huolehdittiin kahdet raiteet alle, ja samalla lailla ympyröiden avuilla otettiin ulkolavat töihin. Haettiin myös taivutuksia ja suoristuksia mm. avoilla ja väistöillä. Lisäksi askellajin sisäisiä siirtymiä tehtiin, kuten lauantainakin.
Tänään Pallo oli laiskan tuntuinen, ei meinannut mennä kyllä avut perille lainkaan, ja huomasin taas, että heti kun en voi itseeni keskittyä alkaa istuminen hankaloittua ja oikea käsi elää omaa elämäänsä.. Mutta loppujen lopuksi Pallo oli ihan jees. Kotiläksyiksi saatiin paljon taivutuksia ja suoristuksia, joissa pitää huolehtia, että hevonen kulkee neljällä jalalla ja kahdella raiteella. Treenataan, treenataan :)
Lauantaina käytiin markkinoilla, ja löysin sieltä kolme ihanaa korua. Voin joskus yrittää niitä kuvailla teille nähtäväksi. Kerrankin löysin ihania koruja, vaikka meinasi itku tulla, kun ei sormuksista mikään meinannut olla oikean kokoinen juuri sillä erityisellä kuvioinnilla.. Onneksi löytyi, juuri ennen kuin meinasin luovuttaa, nykyinen aarre :) Ja tänään löysin mun talvirökkelit. Vähänkö olen onnellinen, sillä oikean käden rökkeli on ollut kadoksissa viime talvesta asti, ja nyt se löytyi! Jes!
Bring it on, todellakin. Kenttäkatsastuksissa tuntemukset vaihtelivat epätoivosta aina onnistumisen ilonpilkahduksiin. (HUOM! Kaikkien postauksen kuvien copyt (c) Linda)
Koulupäivänä teimme paljon väistöjä ja siirtymiä, keskityimme siis hevosten kuuliaisuuteen ja herkkyyteen avuille. Alussa Pallo oli todella raskaan tuntuinen kädelle, mutta se korjautui alkuverkkojen jälkeen, kun sain ratsastettua tarpeeksi eteen. Pallo olikin siitä eteenpäin T-O-D-E-L-L-A hyvä, siis oikeasti! Ei ole pitkään aikaan ollut noin hyvä kouluhommissa, jopa raviväistöt (mitkä on meille todella vaikeita) tuntuivat tanssilta... Voi kun ois aina tuollainen.. <3
Alkutuntia
alkutuntia
Alkutunnista
Alkutuntia
Mutta sitten kuvaan tulivat puomit.. Meillä oli keskihalkasijalla kentän keskikohdalla 4 ravipuomia. Niille piti väistää kulmasta, suoristaa puomien yli ja väistää vastakkaiseen suuntaan takaisin uralle, ilman jalustimia. Sillä hetkellä kun nostin jalustimet kaulalle tiesin, että nyt tulee menemään koko lopputunti mehtään.
Jepu jee, mehtään mennään ja lujaa! Kyllä ilmeestä sen tietää..
Aluksi en meinannut löytää sopivaa asentoa, sillä itselläni ainakin sattuu todella paljon lonkkiin, ja niitä nipistelee, kun menen virallisesti oikeaan asentoon ilman jalustimia. Joku aikoinaan selitti, että se johtuu siitä, kun minulla menee joko lihas tai hermo lonkkaluiden väliin/alle nipistyksiin. Ja se tekee kipeää! Ensimmäiset minuutit menivät siinä, kun yritin löytää asennon, jossa ei nipistäisi (kilttinä tyttönä en valita valkulle..), sitten pitäisi pystyä menemään ravia, jännittämättä (mahdotonta!), yrittää pysyä suht oikeassa asennossa ja hillitä hevosta, joka haluaisi mennä puomeille vauhdilla lapaliirulla. No good!
"Woooooou"
Pysy just nahoissaan..
Ryhdittömät ry:stä päivää
laukkaaaaaaaa
kaaanis väistö
Pallo selvästikin miettii, että miksi jalat on ristissä..
P***at minä mitään väistä!
Pike tuli hieman neuvomaan..
Yritin ratsastaa eteen nostamalla käsiä..?
Laukkatehtävässä piti tulla päädystä keskihalkaisijalle, kahden puomin yli, siirtyminen raviin, ravipuomit, laukannosto, laukkapuomit, kääntyminen laukan mukaiseen suuntaan. Pallohan sekos, kun pääsi laukkailemaan puomeille. Ekalla kerralla mulla rusahti niskasta jotain, kun se vetäs hirmu loikan ekoille puomeille, sitten yritin epätoivoisesti saada raviin (mikä epäonnistui todella hienosti), pysyä kyydissä itsemurhaloikissa 4 puomin yli, ja pitää hermoni (nimittäin kerran meinasin vaan hypätä selästä pois ja lähteä hammasta purren vetämään)..
Siinähän se lopputunti menikin, että tapeltiin väistetäänkö vai ei, hidastetaanko vai ei, tehdäänkö itsemurhaloikkia puomeille vai ei. Mutta tyytyväinen olin alkutuntiin, joten se kompensoi aika hyvin lopputunnin urpoilut.
Itsemurhahyppy 1
Itsemurhahyppy 2
Itsemurhahyppy 3
Ei voinu jättää kesken, kun Pike pisti lujille!
Jotenkin tutun näköistä..
%¤@%¤!
Estepäivänä maneesissa oli 4 maastoestettä ja 4 tavan estettä. Aluksi verkkailtiin itsenäisesti, sen jälkeen tultiin puomit-pysty -ravilinjaa. Tuohon linjan perään lisättiin sitten tukki. Tämän jälkeen tultiin sianselkä - 4 askelta - valkea laatikko linjaa. Ja arvatkaa oliko akka taas kiinni suussa, kyllä oli.. Eka 6 askelta, sitten 5, 5, 5, 4!. On se vaikeaa antaa hevosen laukata eteenpäin. Sitten tultiin tukki - 4 askelta - sianselkä - 4 askelta - valkea laatikko linjaa. Ja oli taas hankalaa laukata eteenpäin. Pallo ois menny, mutta minä jarruttelin ihan turhaan! Onneks Pike kerran huus mulle ihan kunnolla, ja käski pitää käden täysin paikoillaan, en saanu muuta kuin ohjata kohti estettä. Ja se autto! Heti lähti laukka rullailemaan ja väleihin tuli 4 askelta, just niin kuin pitikin :) Loppuun tultiin sitten rata, jonka jälkeen saatiin palaute, ja piti miettiä mitä haluaa tulla uudestaan. Mä päätin mennä koko radan uudestaan, koska a) laukka ei pyöriny niin kuin piti ja b) halusin päästä eroon siitä himmailusta. Keskityinkin nyt täysillä siihen, että laukataan eteen, menin vähän uusintatyylillä, niin heti parani! Ja kehut tuli Pikeltäkin, jee :) Harmi vain, ettei sitä parempaa tullut videolle, no tiedämpähän miltä tuntui, ja nyt harjoitellaan sitä laukkaamista. Nauttikaa videosta!
Tänään juoksutin Palloa ensimmäistä kertaa juoksutuskapsonilla. Jonkin aikaa meni säädellessä kaikkia niitä hihnoja oikeille mitoille, ja seuraavaksi onkin ostoslistalla sitten pidemmät sivarit, sillä nuo oli vähän lyhkäset (sen takia menee tuolla luotiviivan takana). Mutta muuten olin kyllä tosi tyytyväinen tuohon ostokseen, Pallo meni pyöreämpänä, ja kunhan tottui tuohon kapsonin paineeseen, niin löytyi sitä eteenpäin liikkuvuuttakin :)
Huomenna sitten katsastuksiin, sieltä lisää sitten myöhemmin :)
Ajattelin kirjoittaa postauksen täysin hevoshommien ulkopuolelta, nimittäin asumisesta. Olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia, nyt kun asun kimppakämpässä. Aluksi asuminen suurin piirtein tutun ihmisen kanssa tuntui oudilta, hieman epämiellyttävältäkin. Uskaltaisinko olla oma itseni? Entä käyttäytyä kuten normaalistikin? Mitä minun pitää ottaa huomioon, kun en asukaan enää kotona? Muun muassa nuo kysymykset pyörivät mielessäni. Ensimmäiset päivät olivat hieman outoja, yritimme kasata uutta elämää ympärillemme, ja opetella elämään toistemme kanssa. Jossain välissä päätin, että voin kyllä olla oma itseni, hieman siistityllä käytöksellä. Eli en esim. sotke enää niin paljon ja levittele tavaroitani ympäri taloa. Käytän vain omia tavaroitani, kerta minulla ne on. Siivoan jälkeni, esim. tiskaan vähintään joka toinen päivä, ja imuroin joka perjantai ennen kotiinlähtöä kämpän, en pelkästään omaa huonettani, vaan koko kämpän. (Vrt. kotona hyvä jos jaksan imuroida kahdesti kuussa, ja tiskikone tiskaa) Eräs huomioon otettava asia oli naapurit. Kotona lähin naapuri reilun 100m päässä, sain remuta ja meluta miten lystää. Täällä naapuri onkin jo heti seinän takana, ja omaa käyttäytymistä on mietittävä myös naapurin kannalta.Eli jouduin aika paljon hiljentämään volyymiani, musiikkia ei voi soittaa enää niin kovalla, puhutaan hiljempaa (silloin harvoin, kun joku soittaa :D) ja muutenkin pyritään olemaan häiritsemättä toisia. Välillä tosin tykkään laittaa vähän volyymia lisää radioon, sillä muuten tulisin hulluksi, sillä täällä on välillä kuolemanhiljaista. Ei sitä ihminen täydessä hiljaisuudessa pysy järjissään... Ainakaan minä. Yksi asia oli myös töissä käyminen. Käyn pääasiassa iltatöissä, välillä on päivävuorojakin, joten illalla rappukäytävässä liikkuminen ja ovien hiljaa sulkeminen tuli opetella myös. Nimimerkillä ensimmäisen työviikon jälkeen alakerran ilmoitustaululle tuli lappu: "Tässä taloyhtiössä on hiljaisuus 22.00-07.00." Hups :P Kämppäämme olen todella tyytyväinen, meillä on kolmio kahdestaan, joten tilaa riittää. Minusta on ihanaa, että on edes hiukan enemmän tilaa, sillä olen tottunut elämään eräälaisessa vapaudessa tilan suhteen. Ja varsinkin kun keittiöremppa oli tuossa jonkin aikaa sitten, en voi asuntoa moittia. Se on todella kiva, ja uusi keittiö on supermagee!
Osa keittiötä
No ettei postaus täysin hevosettomaksi mene, niin mainitaan nyt loppuun, että lähden tuosta reilun tunnin päästä ratsastamaan. Se minne ja millaisella hevosella jääköön mysteeriksi, ainakin toistaiseksi :) Ensi kertaan!
Joo :D En keksiny järkevämpääkään otsikkoa.. Kirjottelen tätä ennen kouluunlähtöä, niin ei aivot vielä oikein toimi.
Pallon kanssa viikonloppu oli aika kevyt. La käytiin maastokävelyllä, aika lyhkäisellä sellaisella, kun Survilta puuttui yksi takakenkä, niin se liukasteli aika paljon. Mentiin sitten moottorikelkkareittiä pitkin, siellä ei ollu niin liukasta. Lenkin jälkeen lähdettiin paikallisen hirviseuran hirvipeijaisiin, ja voitin siellä työsukat, wau! Mä en ikinä voita mitään arpajaisista..
Sunnuntaina kävin Pallon kanssa sitten itsekseen maastoilemassa vähän rankemmin, mentiin joku päälle tunti varmaan (en kattonu kelloa, kerrankin..!) ja aika paljon mentiin laukkaa. Huomas, ettei Pallo ollut liikkunut viikolla, sillä keksi lapsenleikkejä, mm. kun pidätin laukassa ja pyysin vähän kasaan niin otti siitä neniisä ja alkoi laukata lyhyesti, mutta ylöspäin.. Minä vaan nauroin siellä kyydissä, tais Pallokin nauttia, ainakin isojen ropellikorvien perusteella <3
Tuleva viikonloppu on mielenkiintoinen, silä lähdemme Ennin ja Ellin kanssa traikulla kohti Suonenjokea.. Siitä sitten myöhemmin, saan sinne kuvaajan aika varmuudella mukaan (tai ainakin paikanpäällä on henkilöitä, jotka voivat kuvata) :) Ja ratsastan siellä Vipin pitkästä aikaa, jes! Mukava nähdä, miten on mennyt eteenpäin viime keväästä :) Loppuun vielä kuvia mm. automatkasta Hesaan ja takas, sekä tämän päivän ihanasta kelistä. Ensi kertaan!
Bloggaajana siis. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut/kerennyt/saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. No yritetääs nytten :)
Tiistaina olin töissä extempore 8h tuuraamassa työtoveria. Hieman hapotti jalkoja 8h tunnin seisomisen jälkeen..
Keskiviikkona lähdinkin ajamaan 10.30 kohti pääkaupunkiseutua ja JLo:n keikkaa Hartwallilla. Perillä olin kummisetäni luona joskus 16.40 jälkeen.. Ja sen takia meni noin kauan, että navigaattorini sekosi, ja pyöritti minua Lahdessa melkein tunnin verran ympäri, ennen kuin laitoin sen kiinni ja menin kännykän GPS:llä loppumatkan.
Perillä olin kuitenkin hyvissä ajoin, jä lähdimme sitten kuuden tienoilla ajamaan Hartwallia kohden. Siellä kerettiin katsella molemmat lämppärit, ja sitten itse JLo astui esiin. Vau! Ei voinut muuta sanoa. Keikka oli loistava! Ihmiset olivat täysillä mukana, ja niin oli JLo:kin. Hän jutteli yleisön kanssa, otti lähikontaktia ja opetteli suomea. Ja lauloi! Niin upeasti!
JLo on todellakin täydellinen pakkaus ja mielettömän hyvä esikuva. Hänellä on terve keho, hyvä itseluottamus ja ihana olemus. Ja eräs JLo:n lause jäi mieleen. "You cannot truly love another before you love yourself honestly." Eli et voi todella rakastaa toista henkilöä ennen kuin osaat rakastaa itseäsi. Tästäpä hyvä elämänohje, opetellaan rakastamaan itseämme, jotta voimme rakastaa toisiamme.
Minun oli tarkotus kuvata keikkaa pokkarillani, mutta tottakai se unohtui autoon, joten kuvasin kännykälläni. Laitan yhden videon, joka on kuvattu "herkällä hetkellä" eli kun JLo pyysi "Put your lighters for me".
Valitettavasti äänet eivät tuossa kuulu, mutta mun silmiin näytti ihan tähtitaivaalta tuo yleisö.. Kaunista <3
Konsertin jälkeen lähdinkin heti ajelemaan takaisin Joensuuhun, ja olinkin perillä to-aamuna klo 04.30. Ja klo 10.00 kemian labrassa vahtimassa tätä:
Perjantaina ajoinkin fysiikan tentin jälkeen suoraan kotiin, ja lähdin Pallon kanssa kohti kaupunkia. Yhdessä osassa kaupunkia oli saksalaisen päiväkodin lyhtykulkue, jota johdin Pallon kanssa. Olin "Pyhä Martti" ja Pallo uljas sotaratsuni, joka johti lasten lyhtykulkueen kohti herkutteluja.
Ja täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä Pallosta. Vein sen keskelle kaupunkia, täysin vieraaseen ympäristöön ja herra ottaa sen niin lungisti kuin ottaa voi. Roska-auto, mopopojat tai juoksevat lapset, mikään ei hetkauttanut toisen lerppakorvia.. Mutta päivän piristys oli kyllä ehdottomasti lasten (ja aikuisten) reaktiot ja ilo, kun hevonen saatiin kulkueen kärkeen.
Keräsimme jonkun verran ihmetyksiä, ja erään humaltuneen miehen reaktio oli paras: kysyi ensin mitä oikein siellä teemme, alkoi sitten nauraa oikein kovaan ääneen ja tokaisi kohta "Alkoi ihan naurattaa, kun ei sitä joka päivä täällä kaupungissa hevosiin törmää." Kyllä siinä itseäänkin vähän alkoi naurattamaan, tottahan herra siinä virkkoi. Parkkiksella heitin Pallon kyytiin, ja sitten kotiin upean lahopääni kanssa <3
Huomenna! Vihdoin! Onhan tätä jo odotettukin, siis pikareissua mun kummisedän luokse katsomaan JLo:ta! Menemme siis kummisetäni kanssa Hartwallille nauttimaan hyvästä musiikista, ja toivon mukaan kovatasoisesta show'sta.
Katsotaan, saanko sieltä mitään materiaalia teille otettua, mutta siitä voin kokeilla tehdä postauksen, jos kiinnostaa?
Elikkäs Villen valkoissa tehtiin paljon siirtymiä askellajista toiseen ja askellajien sisällä. Meille teki kyllä hyvää siirtymät, Pallo oli todella epätasainen, ja se joutui niissä keskittymään (edes jonkin verran). Ravissa ja laukassa tehtiin suoralla uralla asetusta sisälle (ei avoa!), ja ideana oli saada asetus pysymään tasaisena ja hevosen jalat kontrollissa alla. (Hitsi kun en enää kunnolla muista kaikkea, joten selostus on nyt tällainen lyhykäinen..)
Itse tykkäsin Villen valkasta, sain hyviä ahaa-elämyksiä, ja loppua kohti Pallokin parani. Ville antoi kotiläksyksi paljon kevyttä ravia, siinä heppaa oikein päin rennoksi ratsastelua, sekä paljon kiemuroita.
Ostin muuten juoksutuskapsonin nyt, joten päästään kunnolla liinassakin juoksemaan, eikä aina tarvitse suitsia viritellä päälle.
Estetreeneissä keskityttiin pääasiassa Pallon vinous-ongelmaan ja jumppaamiseen. Laitettiin keskihalkaisijalle aluksi 5 esteen innarisarja ja lopuksi sitten kolmoissarja, esteet pidettiin pieninä (korkein tais olla 110cm) juurikin jumppausmielessä.
Ao. videon ensimmäisissä videoissa tulee hyvin esiin kuinka vino Pallo on. Se alkoi korjaantua treenin aikana, mutta silti on piiiitkä matka vielä edessä. Varsinkin, kun koulupuoli ei ole vielä niin vahva, että avut menisivät kerralla läpi, vaan (kuten näette videolta jalkojeni rytmikkäästä sambasta) välillä saa naputella useaankin kertaan ennen kuin menee perille mitä pyydetään.
Erityisesti oikealle Pallon vinous johtuu minusta, sillä oikealle käännyttäessä oma käteni jää usein vielä vetämään, kun sen pitäisi jo hellittää. Villekin sanoi, että oikea käteni on paljon aktiivisempi ja vahvempi kuin vasen (minkä olen tiedostanut jo jonkin aikaa, mutta en ikinä ole tajunnut eron olevan noin suuri..!), ja se aiheuttaa ongelmia suorilla linjoilla. Olemmekin varsin vänkyröitä kaveruksia Pallon kanssa, ja toivon mukaan suoristuisimme kevääseen mennessä edes himpun verran :)
Mutta ei sen enempää treeneistä, nauttikaa videosta! (löytyy tällä kertaa linkin takaa)
Sitten loppuun vielä pikainen koulukisapäivitys. Pallo oli verkassa aika hyvän tuntuinen, hiukan vahva ja pöllöili tuomaripäädyssä (aivan normaalia menoa siis.. x) ), mutta tuntui siltä, että voisi tullakin ihan jees tulos luokasta. Menin verkkaryhmästäni ensimmäisenä, ja kun jäin radalle Pallon kanssa pyörimään ja muut hävisivät ulos maneesista, niin kappas niin taisi hävitä minunkin ratsuni ja sain tilalle muuli-aasi-apina-sekoituksen. Pallo oli radalla kaikkea etupainoisesta kauhakuormaajasta pääpilvissä tanssivaan urpoon väliltä, ja itsellä iski kyllä sellainen epätoivo ja ketutus kesken radan, ettei mitään rajaa.
Kerran nappasin Palloa suusta hiukan reilummin ulkokädellä, kun en yksinkertaisesti jaksanut kannatella tuon jätin päätä enää kauempaa.
Radan jälkeen odotin 52% tulosta, mutta saatiinkin 56,438% (H:n tuomarilta ~57,3% C:n tuomarilta ~55,6%), mikä oli aikamoinen yllätys. Muutamat tutut sanoivatkin, ettei se kuulemma näyttänyt niin kamalalle kuin minusta tuntui, mutta että parempaankin olisi pystytty. Ja tottahan se oli, oltais pystytty niin paljon parempaan. Ensi kerralla sitten! Nyt treenataan ahkerasti, ja Pallo pääsee juoksemaan liinaankin enemmän, kun vihdoin saatiin hokkikengät alle ja on vähän edes pitoa :)
Ja löysinpä tällaisen videon. Siitä voi meidätkin bongata ;)
Näköjään blogger on hävittänyt jonnekin mun tekstin Villen valkasta + hyppyvideon ja sen selostukset.. Kirjoittelen niitä tänään illalla uusiksi, pysykäähän kuulolla!
Ai niin, ja samalla sitten eilisistä koulukisoista vähän juttua :)