Ketutuspostaus

http://www.iltalehti.fi/koti/200804257497618_kt.shtml

Suoraan sanon, ne jotka eivät halua lukea ketutuspostausta klikatkaa sivu kiinni nyt. JA ne jotka lukevat EN TARVITSE VI******SIA KOMMENTTEJA TÄSTÄ POSTAUKSESTA TAI SEN SISÄLÖSTÄ!

Tänään on taas tällainen päivä, ettei mikään maistu ja tekisi mieli vain vajota maan rakoon, eikä ikinä kiivetä ylös. Voisin valittaa niin monesta asiasta, mutta taidan vaan tyytyä pääkohtiin, jotka ovat elämässäni väärin.

Nro 1 (ja suurin syy): koulu.
Koulu aiheuttaa suurimman osan elämäni mustuudesta tällä hetkellä.
A) Koulu ei kiinnosta minua pätkän vertaa. Tarkoituksenani oli pitää välivuosi, että saisin huilata 12 opiskeluvuoden jälkeen. Mutta ei. Pääsinkin opiskelemaan, ja vielä sellaiselle linjalle, jolle en oikeasti hakenut. Kyllä luit oikein, en ole sillä linjalla mille hain, vaan "väärällä" linjalla. Ja miksi olen täällä? Koska vanhemmat. En selittele sen enempää, mutta oli kyllä tosi lohduttavaa, että sanottiin viikko sitten "En minä sinua olisi sinne laittanut, jos oisin tiennyt tämän." Kiitti vi***ti!

B) En paljoa koulussa vietä aikaa, hyvä jos käyn siellä 2 krt/vko. Mitä valittamista? No se, etten osaa pa**an vertaa, enkä halua oppiakkaan, koska EI KIINNOSTA! Ja pakko olisi.

Had Enough

C) En voi jättää koulua keskenkään, koska Kela. Jos jätän koulun kesken nyt, ilman uutta opiskelupaikkaa, joudun maksamaan kaikki tuet takaisin Kelalle. Pa**a juttu. Olenkin harkinnut hakevani ensi vuonna jonnekkin AMK:n linjalle ihan vain sen takia, että pääsen täältä pois... Saa nähä mitä teen.

D) Tentit. Minulla olisi huomenna yksi ja perjantaina yksi, enkä osaa kummastakaan mitään. Joo tiedän oma vika, en ole lukenut. Mutta entä sitten..? Sormet ristiin ja piirtelemään sarjakuvaa vastauspaperiin sitten, jos en osaa mitään. Tosin näiden kurssien tunneilla istuin, jos sieltä olisi jotain jäänyt mieleen..

E) Stressi. Minulla on järkyttävä stressi koko ajan päällä. Enkä pääse siitä irti. Sitten minulta kysytään, että miksi olen persiille ammuttu karhu, no miksiköhän?!? Yleensä en stressaa, mutta nyt sille ei näy loppua.

Oho hetki, vastaan puhelimeen, jatkan vuodatusta sitten.
JES PÄÄSEN TÄNÄÄNKIN TÖIHIN!


Sitten asia nro 2: Pallo

A) Olin suunnitelut viettäväni vuoden Pallon kanssa täysipäiväisesti, niin että edistystä tapahtuisi sekä hevosessa että minussa. Ja pas***marjat! Vietän hevoseni kanssa 3-4 pvä/vko, esimerkillinen omistaja, kyllä! Onneksi on olemassa vanhemmat & Kitta, jotka auttavat minua, mutta silti... Haluaisin itse viedä sitä hevosta eteenpäin!

B) Olen huomannut, kuinka luottamus meidän välillä on alkanut heikkenemään... Pallo ei enää tervehdi minua kuten ennen, ei tule tarhassa vastaan.. Se tuntuu todella pahalta! Tiedän että se hevonen ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, mutta ei EN LUOVUTA! Se on minun hevonen, sanokaa mitä sanotte! Olin sitten täysin p***a hevosenomistaja, mutta en ole valmis antamaan periksi. Pallo on ehkä ainut asia elämässäni, mikä pitää minut edes jollain tavalla järjissäni. Vaikka tiedän, ettei se minua tarvitsekaan enää.. Mutta minä tarvitsen sitä hevosta, enemmän kuin mitään muuta!

C) Koulutus. Haluaisin viedä Pallon nyt talven aikana Vuokolle edes pariksi viikoksi, mutta tiedän että se hevonen inhoaa minua sen jälkeen... Se vihasi minua jo silloin, kun vein sen sinne ensimmäistä kertaa eroon Survista. Näin sen Pallon silmistä.. Toivon, että saisin sen joskus anteeksi, ajattelin kuitenkin Pallon parasta. Ja ajattelen edelleen.. Pallo voisi aivan hyvin olla jo tässä vaiheessa HeA-tasolla, mutta eipä ole.

D) Kunto. Pallon kunto on rapistunut todella paljon. Se kyllä edelleen jaksaa tehdä töitä hyvin, ja tekee mielellään, mutta verrattuna kesään.. Ei ole kenttähevoseksi tuolla kunnolla.

E) Tavoitteet. En tiedä mitä uskaltaisin asettaa meille tavoitteiksi ensi vuodelle, en yhtään! Tuntuu, että tällä hetkellä mikään ei ole mahdollista, ja parasta olisi jäädä puskatasolle ikuisiksi ajoiksi.. En tiedä enää mistään mitään...

Nro 3: Henkilökohtainen elämäni.

A) Se on jossain metsässä.. Tuntuu etten jaksaisi välittää kenestäkään, en edes itsestäni. Ja silti päivästä toiseen hymyilen ihmisten edessä, näytän iloisen ulkokuoreni, vaikka olisin täysin rikki sisältä.

B) Olen ymmärtänyt, että olen näköjään helposti korvattavissa toisille ihmisille, ja aika moni tuntuu luovuttaneen suhteeni. Anteeksi vain että olen tällainen itsekeskeinen p***a! Minkäs minä sille voin, että valitsin heppatytön elämän, tai sille, että aika on rajallista.  Nyt minusta tulee sellainen kuva, että haluan kaiken just nyt ja heti, ja kuulun olla kaikkien elämän keskipiste. Ei, sitä en halua. Mutta haluaisin, että joskus ihmiset taistelisivat siitä, että minä en luovuttaisi liian helposti! Olen juuri sellainen ihminen, että hevoset ennen kaikkea. Ja joskus joku saisi sanoa minulle, että elämässä on muutakin kuin hevoset. Että oikeasti minun pitäisi viettää aikaa ystävieni kanssa.

C) Joensuu. Istun tälläkin hetkellä neljän seinän sisällä, olen istunut koko päivän. Ja uskokaa tai älkää, äskeinen puhelu töistä pelasti tämän päivän! Pääsen ihmisten ilmoille, jes! Eikä tarvitse lukea kokeisiin.. Ihan kuin niihin muka lukisinkin kunnolla :P Täällä  minulla on ehkä 3 ihmistä, jotka tunnen vähän paremmin, enkä vietä heidänkään kanssaan aikaa... MIKÄ HI**O MINUSSA ON VIKANA?!?!?!?

Jos joku luuli että elämäni on helppoa ja saan aina kaiken, tervetuloa todellisuuteen! Joka hemmetin päivä kamppailen sen kanssa, että jaksaisin jatkaa seuraavaan päivään, jotkut päivät ovat helpompia, joskus haluan vain jäädä sänkyyn nukkumaan. En jaksaisi lähteä minnekään, ainoa mistä innostun on hevoset tai töihin lähtö. En jaksa pitää itsestäni huolta, tänäänkin skippaan jumpan töiden takia. Voisin korvata sen huomenna lenkillä, mutta tuskinpa vain.. Ainahan sitä voi itselleen uskotella niin. Haluaisinkin tehdä enemmän töitä kun tällä hetkellä teen. Mitä vain, ettei tarvitse kouluun mennä tai olla omassa huoneessa neljän seinän sisällä.



Onneksi minulla on täällä Lasse. Ja tiedoksi, Lasse on uusin nelijalkainen, palliton poikaystäväni. Erittäin ihana ja säpäkkä luonteeltaan, jonka onnistuin sattumalta löytämään, ja jonka omistajan kanssa meillä menee asiat oikein hyvin. Ja Lassen ratsastus pelastaa päiväni, aina! Voin kertoa Lassesta joskus lisää, mutta angsti-postaukseen Lasse ei kuulu!


En todellakaan tiedä, mitä minulle on tapahtunut.. Vielä kesällä olin huoleton, onnellinen ihminen, nyt.. Pohjasakkaa... En tiedä.. Nytkin voisin vain kadota peiton sisälle, mutta ei menen suihkuun ja lähden töihin, hymyilemään! Anteeksi angstini!

Try