Asuntomietteitä

Ajattelin kirjoittaa postauksen täysin hevoshommien ulkopuolelta, nimittäin asumisesta.
Olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia, nyt kun asun kimppakämpässä.

Aluksi asuminen suurin piirtein tutun ihmisen kanssa tuntui oudilta, hieman epämiellyttävältäkin. 
Uskaltaisinko olla oma itseni? 
Entä käyttäytyä kuten normaalistikin? 
Mitä minun pitää ottaa huomioon, kun en asukaan enää kotona?

Muun muassa nuo kysymykset pyörivät mielessäni.
Ensimmäiset päivät olivat hieman outoja, yritimme kasata uutta elämää ympärillemme, ja opetella elämään toistemme kanssa.

Jossain välissä päätin, että voin kyllä olla oma itseni, hieman siistityllä käytöksellä. Eli en esim. sotke enää niin paljon ja levittele tavaroitani ympäri taloa. Käytän vain omia tavaroitani, kerta minulla ne on. Siivoan jälkeni, esim. tiskaan vähintään joka toinen päivä, ja imuroin joka perjantai ennen kotiinlähtöä kämpän, en pelkästään omaa huonettani, vaan koko kämpän. 

(Vrt. kotona hyvä jos jaksan imuroida kahdesti kuussa, ja tiskikone tiskaa)

Eräs huomioon otettava asia oli naapurit. Kotona lähin naapuri reilun 100m päässä, sain remuta ja meluta miten lystää. Täällä naapuri onkin jo heti seinän takana, ja omaa käyttäytymistä on mietittävä myös naapurin kannalta.Eli jouduin aika paljon hiljentämään volyymiani, musiikkia ei voi soittaa enää niin kovalla, puhutaan hiljempaa 
(silloin harvoin, kun joku soittaa :D) ja muutenkin pyritään olemaan häiritsemättä toisia. 
Välillä tosin tykkään laittaa vähän volyymia lisää radioon, sillä muuten tulisin hulluksi, sillä täällä on välillä kuolemanhiljaista. Ei sitä ihminen täydessä hiljaisuudessa pysy järjissään... Ainakaan minä.

Yksi asia oli myös töissä käyminen. Käyn pääasiassa iltatöissä, välillä on päivävuorojakin, joten illalla rappukäytävässä liikkuminen ja ovien hiljaa sulkeminen tuli opetella myös. Nimimerkillä ensimmäisen työviikon jälkeen alakerran ilmoitustaululle tuli lappu: "Tässä taloyhtiössä on hiljaisuus 22.00-07.00." Hups :P 

Kämppäämme olen todella tyytyväinen, meillä on kolmio kahdestaan, joten tilaa riittää. Minusta on ihanaa, että on edes hiukan enemmän tilaa, sillä olen tottunut elämään eräälaisessa vapaudessa tilan suhteen. Ja varsinkin kun keittiöremppa oli tuossa jonkin aikaa sitten, en voi asuntoa moittia. Se on todella kiva, ja uusi keittiö on supermagee!

Osa keittiötä

No ettei postaus täysin hevosettomaksi mene, niin mainitaan nyt loppuun, että lähden tuosta reilun tunnin päästä ratsastamaan. Se minne ja millaisella hevosella jääköön mysteeriksi, ainakin toistaiseksi :)

Ensi kertaan!