Laiska, laiskempi, minä

Bloggaajana siis. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut/kerennyt/saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. No yritetääs nytten :)

Tiistaina olin töissä extempore 8h tuuraamassa työtoveria. Hieman hapotti jalkoja 8h tunnin seisomisen jälkeen..

Keskiviikkona lähdinkin ajamaan 10.30 kohti pääkaupunkiseutua ja JLo:n keikkaa Hartwallilla. Perillä olin kummisetäni luona joskus 16.40 jälkeen.. Ja sen takia meni noin kauan, että navigaattorini sekosi, ja pyöritti minua Lahdessa melkein tunnin verran ympäri, ennen kuin laitoin sen kiinni ja menin kännykän GPS:llä loppumatkan.




Perillä olin kuitenkin hyvissä ajoin, jä lähdimme sitten kuuden tienoilla ajamaan Hartwallia kohden. Siellä kerettiin katsella molemmat lämppärit, ja sitten itse JLo astui esiin. Vau! Ei voinut muuta sanoa. Keikka oli loistava! Ihmiset olivat täysillä mukana, ja niin oli JLo:kin. Hän jutteli yleisön kanssa, otti lähikontaktia ja opetteli suomea. Ja lauloi! Niin upeasti!

JLo on todellakin täydellinen pakkaus ja mielettömän hyvä esikuva. Hänellä on terve keho, hyvä itseluottamus ja ihana olemus. Ja eräs JLo:n lause jäi mieleen. "You cannot truly love another before you love yourself honestly." Eli et voi todella rakastaa toista henkilöä ennen kuin osaat rakastaa itseäsi. Tästäpä hyvä elämänohje, opetellaan rakastamaan itseämme, jotta voimme rakastaa toisiamme.

Mm. tämä kappale villitsi yleisön: Dance Again

Minun oli tarkotus kuvata keikkaa pokkarillani, mutta tottakai se unohtui autoon, joten kuvasin kännykälläni. Laitan yhden videon, joka on kuvattu "herkällä hetkellä" eli kun JLo pyysi "Put your lighters for me".

Valitettavasti äänet eivät tuossa kuulu, mutta mun silmiin näytti ihan tähtitaivaalta tuo yleisö.. Kaunista <3

Konsertin jälkeen lähdinkin heti ajelemaan takaisin Joensuuhun, ja olinkin perillä to-aamuna klo 04.30. Ja klo 10.00 kemian labrassa vahtimassa tätä:

Perjantaina ajoinkin fysiikan tentin jälkeen suoraan kotiin, ja lähdin Pallon kanssa kohti kaupunkia. Yhdessä osassa kaupunkia oli saksalaisen päiväkodin lyhtykulkue, jota johdin Pallon kanssa. Olin "Pyhä Martti" ja Pallo uljas sotaratsuni, joka johti lasten lyhtykulkueen kohti herkutteluja.

Ja täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä Pallosta. Vein sen keskelle kaupunkia, täysin vieraaseen ympäristöön ja herra ottaa sen niin lungisti kuin ottaa voi. Roska-auto, mopopojat tai juoksevat lapset, mikään ei hetkauttanut toisen lerppakorvia.. Mutta päivän piristys oli kyllä ehdottomasti lasten (ja aikuisten) reaktiot ja ilo, kun hevonen saatiin kulkueen kärkeen.

Keräsimme jonkun verran ihmetyksiä, ja erään humaltuneen miehen reaktio oli paras: kysyi ensin mitä oikein siellä teemme, alkoi sitten nauraa oikein kovaan ääneen ja tokaisi kohta "Alkoi ihan naurattaa, kun ei sitä joka päivä täällä kaupungissa hevosiin törmää." Kyllä siinä itseäänkin vähän alkoi naurattamaan, tottahan herra siinä virkkoi. Parkkiksella heitin Pallon kyytiin, ja sitten kotiin upean lahopääni kanssa <3

Että sellainen viikko meillä tällä kertaa..