Pitkästä aikaa...

Pallo pyyhkeet korvissa :D
Kuva otettu kännykällä, niin on
hieman epäselvä...
(c) Minä

Hei vaan ja Hyvää Joulunalus aikaa kaikille! Olipas mukava yllätys tulla pitkästä aikaa blogiin kirjoittelemaan ja huomata, että lukijamäärä on kasvanut. Kiitos kaikille ja tervetuloa mukaan!

Pallon kanssa ei ole nyt tapahtunut oikein mitään (enkä siksi ole täällä jaksanut käydä, anteeksi!), edelleen hoidellaan haavaa, joka on jo parempaan päin. Viime lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa käymään Pallon selässä noin 30min mittaisen maastolenkin ajan, ja voin sanoa, että vitsit kun oli ikävä ratsastusta! Oli aivan ihanaa ja jännittävää nousta selkään, ja lähteä kävelemään supervirkeällä hevosella lumiselle mummolan tielle kaverini Miian ja Survi-tamman kanssa.  Lenkki meni hyvin, vaikka meinasinkin pudota selästä nauraessani...

Tuossa on kuva Pallosta, kun sillä on pyyhkeet korvissa. Pallolle on siis laitettava pyyhkeet korviin ennen kuin pääsee suihkuttamaan hoitosuihkeen otsaan. Käytän pyyhekeitä sen takia, että kaupasta oli loppu sellaiset kunnon topatut korvahuput, ja ne osuivat ensimmäisenä käteen :D



Sunnuntaina 18.12. Pultti lähti uuteen kotiinsa Etelä-Suomeen.
       Kävin lauantaina ratsastamassa viimeistä kertaa Pulella (kuvia tulee kunhan saan ne kaverilta itselleni) ja Pule tuntui todella hyvältä. Taivuttelin ja hyppäsin hieman, sekä satulalla että ilman, ja muutenkin vaan pyrin tekemään mukavan viimeisen päivän hepolle. Kaverini Miiakin meni Pulella, ja täytyy sanoa, että oli mukava nähdä se kehitys mitä on tapahtunut niin Miiassa, Pulessa ja heidän yhteistyössään kesän jälkeen.
     Sunnuntaina Pule varmaan luuli, että pääsee kisoihin, sillä on tottunut siihen, että käyn edellisenä päivänä vetämässä viime hetken hyvänmielen-treenit ja sitten hoitamassa kisapäivänä. Siinähän kävi niin, että sanoin ennen uuden omistajan tuloa, että jos heillä on traikku, en halua taluttaa Pulea sinne. (Pule siis tottunut rekkaan ja pakuun, mutta traikulla ei kuletettu, ja muutenkin isäni aina lastasi Pulen.) No heillähän tietenkin oli se traikku, ja sitten uusi omistaja sanoi, että varmaan on parempi jos tutut ihmiset laittavat Pulen kuntoon ja lastaavat sen. Tutut= minä ja Miia. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun ottaa narusta kiinni ja pistää heppa autoon. Vähän aikaa Pule ihmetteli, että mikäs tämä tällainen kuljetusväline on, mutta käveli sitten nätisti sisään, ja pääsi kohti uusia seikkailuita.

Ihanaa ja turvallista elämää Pule, nähdään kisoissa!