Onnellisuutta etsimässä

Hei vaan, ja ihanaa iltaa. Sadepisarat ropisevat kattoon, joten mikäs tässä mukavampaa kuin kirjoitella päivitystä? Tänään oli ensimmäinen tunti stressinhallinnan likkakurssista, ja teimme lopussa rentoutusharjoituksen. Harjoituksessa kuuntelimme jonkun miehen (en muista nimeä enää) levyltä ohjeita rentoutumiseen samalla kun makasimme patjoilla silmät kiinni pimeässä salissa. Eräässä kohtaa mies sanoi, että löydät sisältäsi avaimen, jolla voit avata onnellisuuden oven. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että mitä on onnellisuus? Tein päässäni listan asioista, jotka tekevät minut onnellisiksi, ja päätinkin laittaa top5:sen tähän.

Pikkukisu "Pörri"

1. Vapaus
   -Elämä Suomessa vailla sodan pelkoa on arvokkaampaa kuin välillä osaamme arvostaa. Pidämme sitä jo niin itsestäänselvyytenä, että se välillä unohtuu kokonaan. Lisäksi vapaus elää omaa elämääni tekee minut onnelliseksi.
      Usein nuoret sanovat, että he ovat vapaita, kun täyttävät 18. Miksi näin on?  Heillä on valinnanvapaus, esim. vapaus valita mitä laittaa päälle, tekeekö läksynsä tai syökö ruokansa. 18 on vain ikä, jolloin ihmisellä on vapaus nauttia alkoholia ja polttaa tupakkaa laillisesti. Miten se on muka vapautta? Tupakan riippuvuus on pikemminkin ketju, joka kahlitsee käyttäjänsä ja vie tältä vapauden. Itse olen julistautunut absolutistiksi sekä alkoholin että muiden huumausaineiden suhteen. Minua ei kiinnosta edes kokeilla, ja valintani on jättää ne pois.
   
   
2.   Perhe, suku ja ystävät
   -En tiedä mitä tekisin ilman ihmisiä, jotka ovat tärkeitä minulle. Jokainen tarvitsee lähelleen ihmisiä joiden kanssa voi jakaa tunteet, elämänsä ja tärkeät hetket. Itse olen sellainen ihminen, että jotta kutsun ystäväkseni, täytyy luottamukseni ansaita. Jos sen menettää jossain vaiheessa, loukkaamalla tai satuttamalla minua, ei sitä ole helppo saada takaisin. Eräs elämäni tärkeimmistä ihmisistä on perheenjäsenten lisäksi isäni äiti eli mummoni. Hän on niin positiivinen ihminen ja täynnä sellaista tarmoa, jota toivoisin itsekin aina välillä omaavani. Mummoni on huipputyyppi, ja ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuten äitinikin aina välillä sanoo, olen pienoiskuva mummostani.
   
   
3. Eläimet
   -Eläimet ovat aina olleet osa elämääni. Pienestä pitäen olen kasvanut eläinten keskellä, meillä on ollut/on edelleen koiria, kissoja, kaloja, hevosia, hamstereita ja sauvasirkkoja. Jokainen eläin, jonka olemme menettäneet luotamme tähdeksi taivaalle, ovat hyvin rakkaita ja lähellä sydäntäni. Mitä on elämä ilman eläinystäviä?
      Varsinkin hevosten ja koirien kanssa on suhde erityinen, kun harrastetaan ratsastusta tai metsästystä yhdessä. Se että harrastaa eläimen kanssa jotain, vaatii molemminpuolista luottamusta ja tietoa siitä, mitä on tekemässä. Varsinkin ratsastuksessa luottamus on avainasemassa, kuten joskus äidinkielen esseeseen kirjoitin "Ilman yhteistyötä ei laukata".
   

   

   Kissani Honey leikkimässä portailla

   
   
   
   
4. Musiikki
   -Olen pienestä pitäen harrastanut musiikkia. Isäni puolen suku on musikaalinen, josta olen sen myös perinyt itsekin. Ala-asteella olin musiikkiluokalla ja ennen sitä soitin viulua useita vuosia. Yläasteella otin musiikin valinnaiseksi aineeksi, jotta saisin sitä harrastaa.  Lukiossa laulan koulun kuorossa ja olen käynyt kaikki musiikin kurssit, jotka sain otettua. Kotona soitan keybordia (elektroninen "piano") ja laulan päivittäin. Välillä vanhempani turhautuvat siihen, mutta hei minkäs teet kun laulattaa? Jos en saa laulaa päässäni soivaa kappaletta "ulos", jää se sinne pyörimään pitkäksikin aikaa. Musiikki on myös minulle keino toteuttaa itseäni, ja vapauttaa sisäinen lintuni lentoon sateenkaarta pitkin.
   
   
5. Kirjallisuus
   -Myönnän sen suoraan, olen lukutoukka. Pienempänä pidin vihkoa, johon kirjoitin kaikkien lukemieni kirjojen nimet, etten lukisi niitä kahta kertaa. Vihko on edelleen tallessa jossain, ja sen avulla laskin, että luin yli 500 kirjaa vuodessa. Lukutoukka siis :) Olenpa saanut sekä ala- että yläasteella stipendin lukemiseni ahkeruudesta johtuen.
      Nykyäänkin pyrin lukemaan mahdollisimman paljon kirjoja, mutta makuni on laajentunut pelkistä eläinkirjoista muihinkin kirjallisuuden lajeihin. Fantasian ja jännityksen, sekä monen muun lajin maailma on auennut minulle. Ainoa ongelma nykyään kirjastoon mennessä on, etten aina muista mitkä kirjat olen jo lukenut ennen kuin luen kirjaa uudelleen...
      Kirjat ovat siitä ihania, että niitä lukiessa voi päästä mielikuvituksen laukkaamaan, ja kuvitella kirjan maailman omanlaisekseen. Tälläkin hetkellä huoneessani on pino kirjaston kirjoja, jotka kutsuvat minua lukemaan. Valitettavasti joudun torjumaan ne, ja käymään koulukirjojen kimppuun niiden sijasta vaikka tällaisina sadepäivinä olisi ihana hautautua sänkyyn peittojen alle, ja aloittaa uutta seikkailua kirjojen maailmassa.



2001