Pallo pomppii

Tuomaksen ottama kuva Pallosta viime viikolta,
selkeä ero aiempaan näkyvissä.
Vieläkö joku uskaltaa väittää ettei hevoselta lähde massa viikossa?

Varovasti uskallan ehkä jo vähän huokaista helpotuksesta, sillä Pallon olo alkaa parantua päivä päivältä enemmän. Mätä on lähtenyt jalassa liikkeelle, joten hepan olonkin pitäisi helpottua. Pallohan on tällä hetkellä kipulääkekuurilla niin pitkään kuin tarve vaatii + kävelytys 2 krt/pvä maastakäsin lyhyet lenkit (max. kilsa).

Pallosta näkee selkeästi, että kipulääke tekee tehtävänsä. Pallo on pirteämmän ja reippaamman oloinen, mutta kipeä jalka on. Ja on vielä pitkään. Luultavasti noin vuoden verran, kunnes kohta kasvaa kaviosta ulos.

Tämä tietysti pistää ajattelemaan tulevaisuutta. Kisakentillä meitä ei nähdä ainakaan pariin kuukauteen, pakosti ei koko loppuvuonna, jos jalka arkoo. Hyppääminen on poissa kuvioista niin pitkään, että Pallo kärsii laukata ratsastaja selässään. Sen jälkeen luultavimmiten hypyytän kujassa, ja katson miten reagoi miniesteisiin. Sitten katsotaan miten siitä edetään.

Eläinlääkärin mukaan parin viikon päästä saattaa päästä selästä käsin kävelyttämään, mutta se on hyvin tapauskohtaista. Itse olen onnellinen, jos pääsen ennen joulua takaisin jäpikän selkään. Harmittaahan se, että hyvin alkanut kausi loppuu näin, mutta tärkeintä on, että Pallo tulee kuntoon. Kausia tulee aina lisää, seuraava alkaa vähän reilun 4kk päästä!

Sorsis, kevät 2013
(c) Mona

Tänään kävin sitten pitkästä aikaa hevosen selässä, nimittäin olin ratsastustunnilla. Minulla on vakitunti aina tiistaisin, ja tänään sitten olikin jännät paikat, kun pääsin täysin vieraan hepan kyytin parin viikon ratsastattomuuden jälkeen. Mutta hyvinhän se sujui, ratsuni vain sattui olemaan Pallon vastakohta, joten oikeissa avuissa oli alkutunnista hieman hakemista. Mutta erittäin ihana heppa oli, oikea symppistapaus :)

Huomenna menenkin Niksun ratsastamaan, perjantaina on Team-valkka ja siellä ratsuna Niksu ja viikonloppuna kenttärenkaan aluevalkat. Ehkäpä tämä blogikin erää pikkuhiljaa taas eloon, kun ollaan pahimmasta (sormet ristissä, koputan puuta, toivon parasta) selvitty. 

"Eteenpäin", sanoi mummo lumessa.