Niinisalon reissu

Jeps.. Siellähän sitä vierailtiin viime vkoloppuna. Tässä jonkinlainen selostus siitä.

Perjantaina tulin töistä kämpille (Joensuussa) noin 00.35 ja harkitsin vakavasti pysyttelemistä hereillä koko aamun. No ajattelin sitten kuitenkin nukkua vähän, olihan edessä monen tunnin ajo. Nukuinkin yhteensä noin 3 h ennen kuin herätyskello herätti ja lähdin suihkun kautta bussiin. Kuopiossa olin noin 8.45 ja siitä ajoin sitten nopsaan kotiin. 
             Kotona pakkasin auton nopeasti ja söin hieman nuudeleita. Noin klo 12.15 lähdin ajamaan Siilinjärvelle hakemaan Ennin heppaa Elliä. No onnistuin sitten eksymään matkalla, joten Elli kyydissä pääsimme lähtemään sitten hieman myöhässä kohti Niinisaloa. Pyörähdinpä matkalla hakemassa vielä hevosenhoitajan Suonenjoelta kyytiin.

Ajomatka oli pitkä; Pallo seisoi autossa yhteensä noin 8 tuntia, Elli noin 40 min vähemmän. Perillä olimme aika lähellä klo 20 ehkä hiukan jälkeen. Siellä sitten purimme hevosenhoitajan kanssa heppaset ja lähdimme kävelyttämään niitä. Perillä ollessamme oli jo pimeää kuin mörön takalistossa, mutta onneksi siellä oli isoja spottivaloja aika paljon. Kävelytettyä hepat iskimme ne jaboihin (kunhan raivasimme ne ensin kävyistä, oksista ja kivistä), laitoimme vettä ja heinää nenän eteen ja lähdimme laittamaan autoa yöpymiskuntoon. Myöhemmin (kunhan Enni ja Ennin äiti saapuivat) kävimme antamassa hevosille iltaruuat ja sitten tuutimaan.

Lauantaina heräsimme noin klo 7.50 ja lähdimme ruokkimaan hevoset. Oman aamupalan jälkeen oli vuorossa hepojen kävelytystä. Sen jälkeen lähdimmekin etsimään kanslian ja varmistamaan lähdöt. Klo 13 oli maastoradan näyttö. Ja sieltä suoraan Palloa laittamaan valmiiksi, jotta kerkeän verkata hyvin.

Pallo oli verkassa todella huonon tuntuinen, yritti livistää töistä ja olisi mielummin vain huidellut menemään kavereiden perässä. Jouduinkin kerran komentamaan oikein kunnolla, jonka jälkeen Pallo olikin paljon parempi ja kevyempi ratsastaa. Radan ulkopuolella viimeisiä silauksia tehdessä Pallo oli aivan loistavan tuntuinen, ja mieli alkoikin nousemaan huonon verkan jälkeen. Mutta radalla... Se Maaningalta tuttu LAHNA saapui taas. Oli todella hidas pohkeelle ja lönkytteli menemään pohkeista välittämättä. 

Mutta oli radalla jotain hyvääkin. Vaikka Pallo oli lahnamainen, oli se tasainen, ja kaikesta vaikein osuus eli laukkalävistäjä onnistui paljon paremmin kuin viimeksi. Siirtymät ja liikkeet tulivat hyvin pisteisiin, joten kaiketi se oli ihan jees rata. Tulos oli 59,57% (jos en väärin muista).

Kouluradalta hyökättiin vauhdilla autolle ja varusteiden vaihto. Hevosenhoitajan kanssa vaihdoimme Pallolle estesatulan, ohjat ja suojat + tietysti mulle estevarusteet. Siitä mentiinkin sitten esteverkkaan. 

Verkka oli mäntymetsässä, pysty ja okseri pitkällä suoralla linjalla toistensa perässä (pääsi myös ympyröillä lähestymään). Hyppäsin molemmat esteet muutaman kerran jonka jälkeen kävelin hetken. Katselin siinä Elinan ja Ennin suoritukset, ja kun ratsukko nro 80 lähti radalle (oma nro 84), otin vielä muutamat hypyt.

Rata oli mukava, selkeät tiet ja yksinkertaiset esteet. Ja kerrankin sarja oli noin 7,5m! Eli siis täydellinen Pallolle. Pallo jostain syystä katsoi ensimmäistä estettä, en tiedä johtuiko esteen johteista vai hieman hämärämmästä ympäristöstä, mutta sain rohkaista yllättävän vahvasti esteelle. Rata meni hyvin, puhtaasti, ja vaikka oli nurmella eikä meillä ollut hokkeja, ei pohja tuntunut liukkaalta. Kerran Pallo liukastui kohdassa, joka oli todella mutainen. Itse ratsastin mahdollisemman rauhallisesti ja istuin tasaisesti keskellä satulaa + jarruttelin innostunutta lapsukaista aika reilusti. Pallosta olisi ollut kiva kurvailla paljon kovempaa ja tiukemmilla teillä. 

Illalla käytiin kävelyttämässä heppoja vielä pieni lenkki ja sitten itsekin nukkumaan.

Sunnuntaina aamusta käytiin ruokkimassa hepat, ja aamupalan jälkeen lähdettiin kävelyttämään heppoja. Annin tuli mukaan poninsa Lifepurin kanssa. Siitä sitten käytiin katsomassa vaativan ratoja jonkin verran ja mentiin valmistautumaan omiin lähtöihin.

Verkassa Pallo oli ihan intopinkeänä, ei olisi malttanut kävellä tai ravata, ja kun Enni & Elli lähtivät radalle, olisi mielellään lähtenyt perään. Laukkailin Pallolla aika säästeliäästi, ajattelin että rata on sen verran raskas, että paras säästellä voimia sinne. Hyppäsin muutaman kerran pystyä, ja Pallo ei oli malttanut sille keskittyä ollenkaan. Kävin sitten laukkaamassa pari kertaa erästä suoraa edestakaisin, että saisin edes vähän kuuntelemaan minua. Sen jälkeen hyppäsin pari kertaa tukkia.

Sitten vain kävelemään ja odottelemaan omaa vuoroa. Kun ratsukko 82 lähti maastoon päätin ottaa vielä yhden hypyn tukilla, sillä edelliset olivat hieman huonoja. No sieltähän napsahti aivan mahtava hyppy ja tuli sellainen fiilis, että jes, nyt lähtee!

Odottaessani lähtölupaa alkoi jännitys kasvaa. Kokoajan oli sellainen fiilis, että joko pääsis, joko pääsis? Lähtöluvan tultua napsautin kellon päälle ja nostin reippaan laukan. Pallohan olisi halunnut lähteä kavereiden luokse, joten ensimmäiselle esteelle mentiin pienten mutkien kautta. 
    Toinen este oli nimeltään vartiotorni, ja se oli sinivalkoinen. Tiesin jo radannäytössä, että se on Pallolle vaikea este. Pallo katsoikin sitä jo kaukaa, mutta lähtestyi kokoajan hyvässä laukassa ja korvat hörössä. Itselläni oli oikein tiukka ja takapainoinen istunta, ja koko kehollani (äänellä ja parilla raipan napautuksella matkan varrella) pidin yllä hyvää lähestymistä. Sitten kolme askelta ennen Pallo teki jotain mitä ei ole vielä koskaan tehnyt. Se hyppäsi hieman ylöspäin ja etuosaa kiertäen vasemmalle, jolloin minä jatkoin kaikella voimalla suoraan eteenpäin. Ilman hevosta.. Ohjat jäi käteen, joten Pallo ei päässyt karkuun, mutta heti noustuani ylös olin nousemassa takaisin selkään. Sitten muistin että se oli vanha sääntö, jonka mukaan sai pudota kerran ennen hylkyä. Sitten kirosin (hiljaa tosin). Käännyin toimihenkilöä kohti ja sanoin "Tämä jäi sitten tähän, saanko nousta kyytiin?" Toimihenkilö siinä sitten pahoitteli putoamistani ja ohjeisti minut vielä käymään ambulanssin luona näytillä.

Kenttäesteet
(c) Minä

Siellä oli erittäin ystävällinen lääkäri vastassa, joka kysyi pakolliset kysymykset ja punttasi minut sitten kyytiin. Kävelin siitä sitten jaboille päin ja kerroin muille joukkueen jäsenille maastoutumisestani. Eniten harmitti joukkueen puolesta, että lähdettin noin kauas, ja sitten ei saada tulosta. Mutta se riski tiedettiin jo kun lähdettiin, meillä kun ei ollut neljättä jäsentä joukkueessa...

Siitä sitten loppukäveltiin hepat ja iskettin autoon. Pakattiin kaikki, siivottiin jabat ja lähdettiin ajamaan kotia. Kotimatka oli pitkä ja tylsä. Hevosenhoitajani vaihtoi Parkanossa kyytiä nopeampaan (jossa syötettiin päiväkaurat), ja minä jäin hevosten kanssa yksin ajelemaan. Onneksi vanhemmat soittelivat aina tasaisin väliajoin, että eihän väsytä ja missä olen menossa. Pysähdyin klo 20 jälkeen, kun olin ajanut jonkun verran Jyväskylän ohi, tarkistamaan hevoset ja lisäilemään heinää. Sieltä jatkoinkin sitten pysähtymättä Kuopioon, jossa kävin tankilla (+ iltaruokin hepat klo 22 maissa). Siitä sitten Siilinjärvelle ja pikana Elli ja kamat pois autosta, ja suoraan kotia.

Kotona olin 23.30. Kävelytin Palloa hiukan aikaa pihalla, vaikka Pallo olisi mielummin lähtenyt juoksemaan ihan mihin tahansa suuntaan... :D Siitä heppa talliin ja pikaiseen auton hevostilan siivous. Ja sitten nukkumaan. Siivosin seuraavana aamuna tallin, loput tavarat autosta, ja käytiin Pallon kanssa ilman satulaa kävelemässä. Sitten pikaiseen bussiin ja illaksi töihin.

Tänään saa vihdoin hengähtää, jos luennoilla istumista voi siksi kutsua...

Koska tuli niin pitkä romaani, niin loppuun vielä tiivistelmä vkolopun kisoista.

Itselle jäi vähän kaksinaiset fiilikset kisoista.

-missään ei ollut aluekarttaa, kaikki piti itse etsiä (ensimmäistä kertaa sielläpäin liikkumassa)
-toiminta oli sääntöjenvastaista, esim. ratsastettiin/kävelytettiin hevosia maastoradalla pe-su aamu
-paikat kaukana toisistaan
-itselläni koulutuomari oli ainakin todella happaman näköinen (ymmärtäähän sen että monen ratsukon jälkeen väsyttää, mutta ei se hymy paljoa vaadi)
-jabat olivat järkytys aluksi, kunnes huomasi pohjan muokkautuvan pehmeäksi ja kunhan raivasi kävyt, kivet ja oksat pois
-kenttäosuus alkoi myöhään, vasta 10.50 (miksi ei voinut aloittaa vaikka 9.50..? oli aika pitkä kotimatka kuitenkin, hevosen kanssa vasta 23.30 kotona...)
-maastoradan verkka liian lähellä lähtöpaikkaa, ainakin oma heppa olisi mielummin lähtenyt kavereiden luokse kuin ekalle esteelle (joo joo, oli kyllä kontrollissa)

+mukavat toimihenkilöt
+selkeät aikataulut/tiedotteet
+esteratamestari oli ajatellut ratsukoita (esim. meille sanoi "ratsastakaa rauhassa pitkät tiet, olen laskenut ajan sen mukaan ettei siitä jää kiinni, siirretään esteitä sivusuunnassa jos pohja menee huonoksi") ja menin vielä ilman hokkeja esteradan, joten hyvin oli rata tehty, kun ei tuntunut mitenkään vaaralliselta, ainoastaan kerran liukastui
+maastoradan haastavuus (vaikka jäinkin 2.esteelle... :D)
+suihku!
+vesipiste jabojen lähellä