Vuoden loppua odotellessa

Iltapäivää kaikille! Joulu oli ja meni, ja kohta on lomakin ohi. Todellisuudessa lomahan on vain 1,5 viikkoa, eli aivan liian vähän. Olen taas asettanut itselleni aivan liian paljon tehtävää tällekin lomalle, mutta yritys on kova tehdä ennen loman loppumista. Lähinnä tarkoitan kouluhommia, sillä minulla on 3 kurssia itsenäisesti käytävänä, lisäksi 4 kurssia koulussa käytävänä, ja kevään suurin urakka: YO-kokeet. Mutta niin makaa kuin petaa, eikä tulevaa kannata murehtia liiaksi.

Joulu sujui varsin rauhallisesti, Pallo osoittaa suuria paranemisen merkkejä, pää on todella hyvässä kunnossa. Haava on mennyt umpeen kokonaan, ja turvotus on laskenut. Otsapantaa ei vieläkään voi käyttää, mutta ratsastamaa voi jo melkein normaalisti. Tarkoittaa siis pitkiä maastokävelyitä, liinajuoksutusta ja koulutreeniä kentällä. Toivottavasti, jos kaikki menee hyvin, päästään viimeistään loppiaisena takaisin hyppyhommiin. Vatsaa kipristää ajatus "osaankohan enää mitään noin kuukauden tauon jälkeen", sillä itse olen varsinainen uuno aina tauon jälkeen. 

    Pallon tiedän osaavan hommansa, mutta itsestäni en ole niin varma. Varsinkaan, kun en ole ratsastanut kunnolla pariin viikkoon. No se jää nähtäväksi. Sittenhän siinä meinaa jo kiirus puskea, kun alkaa kisakausi kolkuttaa ovella helmikuussa. Tarkoitus on rokoittaa hevoset tämän viikon aikana, jotta sekin homma on hoidettu ajoissa.

Kävimme tänään 1h 20 min maastokävellyllä pikkusiskoni kanssa.
Tirppa on muuten 6v. Aika kova mimmi, eikö vaan?
Kuva otettu kännykällä Pallon selästä, joten laatu ei ole
paras mahdollinen.
(C) Minä

Vuosi 2012 tulee olemaan sekä minulle että Pallolle täysin uudenlainen: 

1. Aloitamme ensimmäisen kautemme kansallisten kisojen parissa. Saas nähdä miten meille käy uusien haasteiden edessä. Kisaluokista en sano sen tarkemmin, sillä katsomme kauden edetessä mihin pystymme ja minne asti menemme ensi vuonna.
   
2. Ajotuntini alkavat: varokaa näin aluksi hopeista Toyota Corollaa, jonka takana on valkoinen kolmio, myöhemmin sitten Volvo-rekkaa x).
   
3. Presidentinvaalien äänestysoikeus-lipuke kolahti tänään luukusta, mikä tarkoittaa myös sitä mitä kammoan; minusta tulee pian täysi-ikäinen. Kammoan sitä siksi, etten oikein tiedä kuinka siihen suhtautua. Kavereideni mielestä on hienoa olla täysi-ikäinen, kun saa juoda luvallisesti, ajaa autoa ja rellestää. Itseäni ei kiinnosta oikeastaan mikään noista, joten täysi-ikäiseksi tuleminen ei ole minusta mitenkään upea saavutus. Sitten kun on 100-vuotias, niin se on hienoa!
   
4. Ylioppilaslakki olisi tarkoitus painaa päähän kesäkuun toisena päivänä.
   Mitä sen jälkeen? Kuka tietää, lääkikseen aion pyrkiä, siitä sitten myöhemmin.
   
   
   
   Tässäpä tämänkertaisia aiheita, tulipas sekava postaus... No ensi kerralla sitten 2011-postaus, jossa käyn läpi kuluneen vuoden ylä- ja alamäet, sekä muuta mitä tulee mieleen. Voitte myös laittaa kysymyksiä kuluneesta vuodesta, jos on jotain erityistä mitä haluatte tietää.
   
                                          Ensi kertaan!

Hyvää Joulua kaikille!

Pitkästä aikaa...

Pallo pyyhkeet korvissa :D
Kuva otettu kännykällä, niin on
hieman epäselvä...
(c) Minä

Hei vaan ja Hyvää Joulunalus aikaa kaikille! Olipas mukava yllätys tulla pitkästä aikaa blogiin kirjoittelemaan ja huomata, että lukijamäärä on kasvanut. Kiitos kaikille ja tervetuloa mukaan!

Pallon kanssa ei ole nyt tapahtunut oikein mitään (enkä siksi ole täällä jaksanut käydä, anteeksi!), edelleen hoidellaan haavaa, joka on jo parempaan päin. Viime lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa käymään Pallon selässä noin 30min mittaisen maastolenkin ajan, ja voin sanoa, että vitsit kun oli ikävä ratsastusta! Oli aivan ihanaa ja jännittävää nousta selkään, ja lähteä kävelemään supervirkeällä hevosella lumiselle mummolan tielle kaverini Miian ja Survi-tamman kanssa.  Lenkki meni hyvin, vaikka meinasinkin pudota selästä nauraessani...

Tuossa on kuva Pallosta, kun sillä on pyyhkeet korvissa. Pallolle on siis laitettava pyyhkeet korviin ennen kuin pääsee suihkuttamaan hoitosuihkeen otsaan. Käytän pyyhekeitä sen takia, että kaupasta oli loppu sellaiset kunnon topatut korvahuput, ja ne osuivat ensimmäisenä käteen :D



Sunnuntaina 18.12. Pultti lähti uuteen kotiinsa Etelä-Suomeen.
       Kävin lauantaina ratsastamassa viimeistä kertaa Pulella (kuvia tulee kunhan saan ne kaverilta itselleni) ja Pule tuntui todella hyvältä. Taivuttelin ja hyppäsin hieman, sekä satulalla että ilman, ja muutenkin vaan pyrin tekemään mukavan viimeisen päivän hepolle. Kaverini Miiakin meni Pulella, ja täytyy sanoa, että oli mukava nähdä se kehitys mitä on tapahtunut niin Miiassa, Pulessa ja heidän yhteistyössään kesän jälkeen.
     Sunnuntaina Pule varmaan luuli, että pääsee kisoihin, sillä on tottunut siihen, että käyn edellisenä päivänä vetämässä viime hetken hyvänmielen-treenit ja sitten hoitamassa kisapäivänä. Siinähän kävi niin, että sanoin ennen uuden omistajan tuloa, että jos heillä on traikku, en halua taluttaa Pulea sinne. (Pule siis tottunut rekkaan ja pakuun, mutta traikulla ei kuletettu, ja muutenkin isäni aina lastasi Pulen.) No heillähän tietenkin oli se traikku, ja sitten uusi omistaja sanoi, että varmaan on parempi jos tutut ihmiset laittavat Pulen kuntoon ja lastaavat sen. Tutut= minä ja Miia. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun ottaa narusta kiinni ja pistää heppa autoon. Vähän aikaa Pule ihmetteli, että mikäs tämä tällainen kuljetusväline on, mutta käveli sitten nätisti sisään, ja pääsi kohti uusia seikkailuita.

Ihanaa ja turvallista elämää Pule, nähdään kisoissa!

Pallo-potilaan päiväkirja

Lumista iltaa!

Päätin tänään tehdä sellaisen päiväkirjamaisen postauksen, jossa kerron mitä on Pallon kanssa nyt tehty, miten onnistunut ja sitten muita huomioita, jos niitä on. Tämä siis alkaa lauantaista, seuraava päivä accidentista...

Päivä 1
Lauantai 10.12.2011

Käytiin aamulla talutusmaastossa pieni lenkki, jotta saa heppa olla edes hetken ulkona. Muuten joutuu seisomaan sisällä. Pallon haava näyttää karmealta. Se on ommeltu kiinni eilen, mutta lihasnestettä valuu reunojen välistä, ja koko kohta on turvoksissa. Kuivunut veri ympärillä ei paranna vaikutelmaa. Tänään piti pistää Pallolle ekaa kertaa penisilliini itse ja puhdistaa/hoitaa haava. Pistäminen jännitti aluksi, mutta Pallo seisoi ihan tyynesti paikallaan. Jotenkin oli inhottavaa pistää Palloa, mutta sitten ajattelin, että yritän vain auttaa Palloa paranemaan.
    Haavan puhdistus oli hieman ongelmallista. Alue oli vieläkin arka, joten Pallo heitti päätä aika paljon kohti kattoa, kun käteni lähestyikään haavaa. Lopulta sain sen varovasti puhdistettua ja kuivattua, mutta auta armias, kun tulin hoitosuihkeen kanssa pään lähelle. Pallo inhoaa suihkepullon ääntä sekä tunnetta, kun aine leviää alueelle. Lopulta saatiin hoidettua haava, ja Pallo pääsi harjauksen jälkeen syömään iltaruokaansa.

Päivä 2

Sunnuntai 11.12.2011

Aamulla käytiin taas kävelemässä. Tänään puhdistettiin haava kaksi kertaa: aamulla heti lenkin jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Aamun puhdistus oli täyttä tuskaa; hirveä taistelu, että saatiin edes suojasuihke päähän. No illalla se oli vielä karmeampaa, kun iskä tuli siihen avuksi... Johtopäätös: Pallo ei pidä iskästä hoitotoimenpiteitä tehdessä. No ei se mitään, kai mie saan sen itsekin hoidettua, kunhan vaan rauhottuisi Pallon pään heiluminen. Pistäminen ei tuottanut ongelmia :) Harjasin Pallon vielä, ja sitten pääsivät hepat iltaruualleen.


Päivä 3
Maanantai 12.12.2011

Tänään oli lievästi kiire. Tulin kotiin noin 14.50, heitin hepat ulos syömään vaille tunniksi, ja laitoin takaisin sisälle. Iskä kävi hakemassa minut kotoa ja heitti ensimmäiselle autokoulun teoriatunnille. Tunnilta tultuani kävelytin Palloa vartin verran ulkona. Sitten laitoin Pallon käytävälle ja puhdistin haavan. Tänään sujui tosi hyvin, sillä Pallo seisoi nätisti paikallaan puhdistamisen ajan. Sitten keksin laittaa Pallon korvat tukkoon suihkeen laitoin ajaksi, ja äiti peitti samalla Pallon silmät. Laitto oli paljon helpompaa. Ainoastaan Pallon satunnaiset yritykset päästä eroon silmien päällä olleesta pyyhkeestä vaikeuttivat hetkittäin. Annoin vielä penisilliinipiikin, harjasin kunnolla ja päästin Pallon syömään.

Päivä 4
Tiistai 13.12.2011

Tänään mä en kerennyt edes käydä kotona ennen ajokoulun teoriatuntia, joten iskä ja äiti syötti hevoset ja laittoivat ne ulos. Kun mä pääsin kotiin, kävelytin Palloa kymmenisen minuuttia, sillä iskä oli jo aiemmin kävelyttänyt sitä noin 15 min. Annoin Pallolle piikin (viimeisen, jes!) ja hoidin haavan. Tänään sujui jo tosi paljon paremmin kuin eilen. Pesu/kuivaus + hoitosuihkeen laitto ei tuottanut ollenkaan ongelmia, kun tein ne kokonaan itse. Palloa kutitti tikkien kohdalta, joten piti varoa, etten hangannut niitä liian lujaa pesu- tai kuivausvaiheessa. Harjasin Pallon vielä ennen iltaruokia.

Päivä 5

Keskiviikko 14.12.2011

Tänään pääsin koulusta kotiin jo klo 13, joten kerkesin heittää hepat pihalle melkein kolmen tunnin ajaksi. Siivosin tässä välissä tallin, kävelytin Palloa kymmenisen minuuttia, kun se veti niin vauhilla ulkona muutamia kierroksia tarhan ympäri. Laitoin hepat sisälle syömään 15.40, ja suunnistin autokoululle. Kotiin palattuani puhdistin Pallon haavan ja laitoin siihen suojasuihkeen. Haava näyttää tosi hyvältä, on umpeutunut kokonaan, joten pääsen hoitamaan sitä kohtapuoliin Helosanilla. Ollaan jo voiton puolella, jeee! Harjasin Pallon nopsaan ja päästin syömään iltakauroja.

Tässäpä viimeisimmät kuulumiset. Mitäs pidätte tämäntyylisestä postauksesta, että on melkein kuin päiväkirja?

Jatkoa seuraa!

Tikkejä, penisilliiniä ja hoitosuihketta

Lumista iltaa kaikille!
     Eilen oli meillä aika jännä/pelottava/hurja ilta. Menin illalla klo 18 maissa siivoamaan tallia, ja tarhaan kurkatessani näin Pallon pään ja etujalat veren peitossa. No heti menin katsomaan, että mitä ihmettä on käynyt, ja Pallolla ammotti n. 10cm pitkä ja leveimmillään 3cm leveä haava otsassa. Näin jopa hieman luuta, joten haava oli iso. No siitä sitten hevoset sisälle, ja puhdistamaan haavan ympärystä (en siis koskenut haavaan). Sain pestyä lämpimällä vedellä Pallon pään suurimmaksi osaksi, noin 5cm haavan alapuolelta turpaan asti, ja Pallon verenpeittämät etuset. Soitin välissä päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasikin lähteä heti ajamaan. Soitin myös mummoni ja ukkini apuun, sillä kotona ei ollut minun lisäkseni kuin 6v. pikkusiskoni. Eläinlääkäri soitti vielä ajo-ohjeita, sillä navigaattori ei tunnistanut osoitettamme, ja annettuani ajo-ohjeet ei auttanut kuin odotella.

     

     Eläinlääkärin tultua Pallo rauhoitettiin ja puudutettiin haavan ympäriltä, jotta saatiin tikattua kiinni. Pallo käyttäytyi varsin nätisti, ainoastaan puuduttaminen tuotti hieman ongelmia, sillä kohta oli kipeä, ja eläinlääkäri joutuikin antamaan muutaman kerran lisää rauhoittavaa. Lopulta Pallo oli aika unelias, ja tikit saatiin laitettua joutuisasti, ja onneksi koko haava saatiin umpeen. Alussa eläinlääkäri ajatteli, että turvonneen lihaksen kohdalta ei pakosti saada laitettua reunoja yhteen, mutta onneksi onnistui. Haavan ympärys vielä puhdistettiin ja siihen laitettiin suojaavaa (eläinlääkärin antamaa) ainetta. Sitten eläinlääkäri antoi Pallolle penisilliiniruiskeet, ja tässä vaiheessa Pallo alkoikin olla jo kokonaan hereillä. Eläinlääkäri antoi Pallolle 4:n päivän penisilliinikuurin (jonka laitoin tänään ensimmäistä kertaa, ja täytyy myöntää, että pistäminen jännitti) ja lähti sitten kotiinsa. Vaikka tuntui, että aika lensi, niin eläinlääkäri oli meillä klo 20.15-22.00. En olisi uskonut, ellen olisi kellosta katsonut.

    Nyt sitten ollaan muutama päivä sellaisella saikulla, että ulkona käydään vain kävelemässä 2krt/pvä noin 30 min kerralla, ja sitten saadaan tarhata hieman normaalia lyhyemmän aikaa. Ensi viikon lopussa saa olla jo ulkona ihan kunnolla, jos tikit pysyvät kiinni ja haava ummessa. Haava on niin pahassa paikassa, että suitsien käyttö on automaattisesti pois valikoimasta otsapannan takia. Onneksi meidän suitsistamme voi poistaa otsapannan, ja niitä pystyy silti käyttämään niin etteivät ne putoa päästä. Sitten parin viikon päästä katsotaan mikä on tilanne, ja toivon mukaan päästään joulun jälkeen treenaamaan normaalisti. Toivon mukaan Pallon poisleikattu otsatukka kasvaisi nopeasti, sillä se on tällä hetkellä hieman hassun näköinen...

Päivittelen potilaan kuulumisia säännöllisesti, joten pysykäähän "kanavalla".

Laitan alemmas vielä kuvan Pallon haavasta, eli jos olet herkkävatsainen ÄLÄ KATSO!

Loppuviikon kuulumisia

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Laskin tässä, että kaksi viikkoa jäljellä koulua, ja sitten on joululoma jo käynnissä. Hurjaa, kuinka aika rientää!

Tänään koulussamme oli palautuspäivä, eli siis viimeinen minun osaltani (nykyinen jakso täynnä kertauskursseja, ei siis palautuksia), ja kerrankin voin sanoa, että meni koeviikko osaltani hyvin. Päivä alkoi joulujuhlanäytelmän laulujen harjoittelulla (lauluharkat jatkuivat joka välkällä), jolloin selvisi, että olen laulamassa saksalaista O Tannebaum-laulua. Ainoa ongelma on, etten ole koskaan lukenut saksaa eikä ääntämykseni tule olemaan kaunista kuultavaa... Onneksi isäni on lukenut saksaa, eli sunnuntain treenit menevät varmaan yhdistetyksi saksa-ratsastustreeneiksi :D  Laulutreenien jälkeen oli  enkun palautus, josta sain iloisena yllätyksenä 9 kurssiarvosanaksi, ensimmäisen sellaisen englannista. Odotin enkusta ~8 numeroksi, joten 9 oli mukavaa vaihtelua 8-linjaan.

Seuraavana oli vuorossa kemia 5-kurssin palautus. Sinne menin kauhulla, sillä koe oli mennyt penkin alle. Loppujen lopuksi sain kokeesta 7+ -> kurssinumeroksi 7, johon olen tyytyväinen. Kemian jälkeen oli vuorossa innolla odottamani hissa. Kurssi oli viimeinen pakollinen kurssi lukio-opinnoissani, Hi4: Suomen historia 1800-luvusta eteenpäin. Se oli ainoa koe, joka tuntui menneen hyvin koeviikolla. No niinhän se menikin; kokeen kahdesta esseestä kummastakin 5p/6p yht. 10p -> kokeen nro 9, kurssinumeroksi 10...! Ensimmäisen kerran koulu-urani aikana hissasta noin hyvä numero, yleensä saan 7-8 historiasta. Oli aikamoinen yllätys, kun odotin sitä 8-9 numeroksi. Tällaisiin numeroihin olikin hyvä lopettaa lukion koeviikot, ja aloittaa viimeinen rutistus kohti ylioppilaslakkia.
  
Päivä jatkui erittäin mukavana, sillä törmäsin pariin hyvään kaveriin kirjastossa, ja siellä turistiinkin hieman pidempi tuokio kaikesta mahdollisesta, mitä mieleen juolahti. Kotona juoksutin Pallon liinassa n. 35 min, ja lievästi oli energiaa poikasella. Harmi, että kentän pinta luisti hieman, niin piti vähän varovaisemmin juoksuttaa. Päivän kohokohta olikin sitten, kun vanhempani toivat huomisen nimipäivän kunniaksi kosketusnäyttöpuhelimen minulle lahjaksi. Loppuilta kuluukin sen toimintoja opetellessa.

Kirjoitellaas taas!

Kysymyspostauksen vastaukset

Tässäpä olisi ensimmäisen kysymyspostauksen vastaukset:


    Mikset hanki oikeeta valmentajaa?
    Vai onko sinun isäsi joku oikea valmentaja, tai siis onko sillä pätevyys?

Ensinnäkin haluaisin tietää, mitä tarkoitat "oikealla valmentajalla"? Oletan, että tarkoitat henkilöä, jolla on paperilappunen todisteena ratsastuksen lajivalmentaja-koulutuksen käymisestä. Ei, isälläni ei ole tällaista lappusta, mutta mielestäni hän on parempi kuin monet lappusen omaavat valmentajat, sillä

1.  hän on minun ja hevosen kanssa tekemisissä päivittäin, joten tuntee molemmat hyvin, sekä on koko ajan paikalla (kisoissa, verkassa, radankävelyssä, treeneissä) ja antamassa apua, jos on tarve,
   
2.  hän voi muokata harjoitukset juuri hevosen ja minun tarpeideni mukaan, eli muokata harjoitukset sopivammiksi tai vastaavasti haastavemmiksi (kuten yleensä tekee) kuin valmentaja, jolla on ryhmässä 4-6 eritasoista ratsastajaa,
   
3.  hän on ottanut oppia eri valmentajien tyyleistä, ja muokannut niistä parhaimman yhdistelmän,
   
4.  hän on ollut mukanani alusta lähtien, ja tietää mitä minulta voi vaatia, eikä päästä minua liian helpolla.

En toki kiellä, etteikö paperin omaavilla valmentajilla olisi taitoa, tottakai heillä on, eiväthän he muuten olisi valmentajia! Mutta isäni on ollut minulle paras valmentaja, juuri sen takia, että hän käyttää aikaansa minuun ja hevoseen koko ajan. Jos kävisin valmennuksessa kerran viikossa, jossa valmentaja keskittyy minuun, sanotaan 15-20 minuutin ajan, ja siirtyy sitten seuraavan henkilön kanssa toimimaan, ei siitä ole minulle juuri mitään hyötyä.

Strategiapalaveri Tahkon kisoissa
(c) Miia Keinänen

   Olen käynyt useidenkin eri valmentajien tunneilla: Antti ja Tuomas Jauhiainen, Earlie Eowen, Pekka Larsen, Mari-Tiina Jääskeläinen, Elina Korhonen, Tarja Lehto + ratsastuskouluopettajia, ja jokainen heistä on omalla tavallaan hyvä valmentaja. Olen menossa Pinja Immosen valmennukseen lähiaikoina, ja odotan innolla, mitä Pinjalla on minulle annettavaa. Itse en kuitenkaan koe tarvitsevani "parempaa" valmentajaa kuin isäni.

    Kuka sun kouluvalmentaja on?

Kouluvalmentajanani toimii Heli Hämäläinen. Sattunnaisesti käyn myös Korhosen Elinan ja Mari-Tiina Jääskeläisen valkuissa, jos ovat meille sopivaan aikaan.

    Montako hevosta sulla on?

Yksi, hevoseni Pallo.

    Siivoatko joka päivä karsinat?

Melkein joka päivä, mutta välillä vanhempani siivoavat karsinat.

Tahkon 115cm verkkaa
(c) Miia Keinänen

    Mitkä on sun tavoitteet Pallon kanssa?

Ensi kaudella on tarkoitus päästä 120cm luokkia kisaamaan kansallisella tasolla, ehkä joku 130cm saatetaan käydä kokeilemassa, jos menee hyvin. Koulussa HeB-radoilta ~60% tuloksia, ja pari hyvin mennyttä tuttariluokkaa kenttäkisoissa.

Parin vuoden sisällä olisi tarkoitus päästä kisaamaan ainakin niitä 130cm luokkia, ja sitten sopivalla hetkellä siirtymään 140cm tasolle. Kenttäkisoissa haluaisin mennä helppo-tason luokkia, ja koulussa saada vahva HeB-taso, myös muutamia HeA-kisoja voisi käydä tuuppaamassa taitojen ollessa riittävät.


    Asutko vielä kotona?

Kyllä.


    Onko sinulla ajokortti?

Pian on, kunhan jaksan mennä ajokouluun.


    Minkä ikäinen olet?

Kenttäkisojen verkasta 2008
(c) Karoliina Savolainen

Liian pian 18.


    Oletko koskaan harmitellut entisen hevosen myyntiä?     Tai oletko ajattelut että sen myyminen oli väärä päätös?

Kyllä ja ei.

Huonosti menneinä treenipäivinä tulee aina välillä ajateltua, että vitsit kun Jymyn kanssa oli niin paljon helpompaa, sillä Jymyn kanssa ratsastaessa 2=1. Minä tiesin mitä Jymy ajatteli, ja toisin päin. Toki se johtui myös siitä, että Jymy oli ensimmäinen oma hevoseni, alusta asti itse koulutettu, ja muutenkin niin supertyyppi. Meillä yhteistyö oli saumatonta, ja Jymyn kanssa se ei ollut enää ratsastusta, se oli lentämistä, oikeaa unelmat ylittävää elämää.

Hallimestaruus pronssi 2010
(c) Karoliina Savolainen

    Jymyn myyminen oli elämäni vaikein teko, ja vaikka yleensä en itke, tuli päätöstä miettiessäni joka kerta kyynelpuro silmästä alas. Kurkkua kuristi niin, etten saanut henkeä, ja muutenkin oli hyvin vaikeaa edes puhua koko asiasta. Kuitenkin sen tiedän, ettei myyminen ollut väärä päätös, se oli vain hyvin raskas. En olisi pystynyt enää tarjoamaan Jymylle samanlaista elämää kuin aikaisemmin oman pituuteni takia. Jymy on sopivamman kokoisen ratsastajan parina, ja tiedän sydämessäni sen olevan Jymyn mieleen.

Treeneistä 2009
(c) Karoliina Savolainen

    Yksi unelmistani on ostaa Jymy jossain vaiheessa takaisin. Yksi asia minkä Jymylle lupasin oli, etten ikinä anna Jymyn päätyä kiertoon. Jymy antoi minulle, ja koko perheelleni, niin paljon, että toivon joskus antamaan Jymylle edes himpun verran takaisin. Sitten kun Jymy on jo vanha mies, aion tarjota Jymylle sellaisen vanhuuden kuin Jymy ansaitsee. Ja kuten jo edellä totesin, Jymyn kanssa unelmat kävivät toteen.





    Pääsikö entinen hevosesi hyvään kotiin/minne möitte sen?

Enhän minä olisi myynyt Jymyä, jos olisi päätynyt huonoon kotiin! Jymy pääsi erittäin hyvään kotiin Hepokankaan tilalle tuntiponiksi. Ja nyttemmin tiedän, että Jymy tulee siirtymään erään erittäin onnellisen tytön omaksi hepaksi.

Jymy viimeisenä päivänään meillä.
Jymyllä yllä kaikki yhdessä saavutetut palkinnot.
30.11.2010 (c) Karoliina Savolainen

    Minkalainen Pallo on ratsastaa?

Pallo on mukavan herkkä ratsastaa, kuuntelee apuja hyvin, vaikka haluaisikin välillä tehdä asiat eri tavalla kuin minä. Pallolla on isot, liitelevät askeleet. Erityisesti raviin tottuminen veikin muutamia viikkoja, ennen kuin pystyin istumaan edes 10m matkan kunnolla.

Kouluvalkka kesäkuussa
(c) Karoliina Savolainen

Pallo on erittäin varma hevonen, menee minne käsketään, ja tekee niin kuin sanotaan. Välillä keksii lapsen leikkejä, kuten pieniä hyppelyitä, mutta ei tee mitään tyhmää. Turhautuessaan tai ollessaan jo hieman väsynyt (esim. estetreeneissä) lähtee helposti peruuttamaan tai nostamaan itsekseen laukaa ohjia ottaessa, tekipäs tässä yhtenä kertana melkein oikeaoppisen levadenkin, mutta ei mitään sen vakavampaa. Innostuneena menee yleensä reippaasti eteenpäin, mutta kuuntelee kuitenkin apuja.

 Välillä Pallon herkkyys painoavuille on hypätessä turhauttavaa, sillä katsoessani tiukan tien päässä olevaa estettä edellisen esteen päällä, Pallo kääntyy siihen suuntaan (kuten kuuluukin), ja tie lyhenee monta metriä.
Esteillä Pallo on kuitenkin hyvin varma ja rohkea, ei kiellä mielellään (ja tähän mennessä olen laskenut, että vuoden aikana on tullut kieltoja yhteensä 3), useimmiten minä ohjaan esteen ohitse, jos en saa hyvää paikkaa/tietä/tempoa esteelle.

 

Pallo hyppäsi ensimmäistä kertaa aaltoporttia
(c) Karoliina Savolainen

Pallo hyppää melkein mistä vaan, ja pelastaakin minua aina välillä hyppäämällä liian läheltä/kaukaa, oman ratsastukseni epäonnistuessa.

    Ainoa asia mitä Pallo pelkää on siniset esteet. Näitä on harjoiteltu ahkerasti, ja nykyään pelko alkaa olla kokonaisuudessaan menneisyyttä.










         Miten päädyitte Palloon?

Uudelle hevoselle meillä oli vaatimuksena: koko yli 165cm, nuori hevonen (4-7v.), innokkuus ja lahjakkuus esteille sekä hyvä luonne. Pallo täytti nämä kaikki kriteerit, joten menimme katsomaan Palloa.

Testiratsastuksen aikana tiesin Pallon olevan seuraava parini siitä, että Pallo oli Jymyn jälkeen ensimmäinen hevonen, joka sai minut nauramaan ratsastuksen aikana. Minulle on tärkeää, että ratsastus on kivaa ja kummankin, niin hevosen kuin ratsastajankin, tulee siitä nauttia. Niin Pallo sitten päätyi meille.

Honey ja Pörri

Pate ja Vertti

    Onko teillä muita eläimiä kuin hevosia?

On, 2 kissaa, 2 koiraa + metsän eläimet takapihalla. Meillä on ollut myös kaloja, hamstereita ja sauvasirkkoja.

Joulukuu ja jäinen maa

Hei vaan kaikki! 

On jo joulukuu, mutta valitettavasti ulkona ei enää siltä näytä... Lumet sulivat eilisen vesisateen seurauksena ja jäätyivät yöpakkasten aikana. Ulkona on siis todella liukasta. Itsekin meinasin lentää nurin aamulla viedessäni hevosia ulos. Onneksi hevosilla on hokit, niin pysyvät minua paremmin pystyssä. 

Tänään on koulussani taksvärkkipäivä, joten pääsen Pallon kanssa maastoilemaan keskellä viikkoa, mikä on mukavaa vaihtelua. Eipä tämä viikko ole kovin kummoinen kouluviikko ollutkaan, sillä maanantaina minulla ei ollut koetta -> vapaapäivä, tiistaina 2 tuntia, eilen 2 tuntia ja huomenna on itsenäisyyspäivä- ja YO-juhlat, joten koulu loppuu aikasemmin. Eipä minulla huomennakaan ole koulua, sillä laulan koulun kuorossa, ja kenraaliharjoituksemme sattuu juuri matikantunnin päälle, joten olen sieltä poissa, eikä seuraavana olevaa kemian tuntia ole juhlan ansiosta/takia. Mikäs tässä lukiolaisena ollessa :)

    Ensi viikkokin on helppo, sillä ma ja ti ovat vapaapäiviä, keskiviikkona ja perjantaina on kunnon koulupäivät (hurjat 2 tuntia kumpanakin, vuhuu!) ja torstaina koeviikon palautuspäivä (jaiks!). Kyllä tämä joulunalusaika on kivaa! Laskinpa vielä huvikseni, että kahdella seuraavalla viikolla on hurjat 6 & ½ koulupäivää. Joulujuhlat, -kirkot ja -lomat syövät päiviä vuoden loppuun asti. Toisaalta on mukavaa, että viimeinen jakso lukiossa on helppo ja täynnä vapaapäiviä, mutta toisaalta YO-kokeet lähenevät hurjaa vauhtia, ja kertauskurssit jäävät hieman lyhyiksi vapaiden takia. Pitänee siis ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua luettaviin kirjoihin ajoissa.

Eilen tuli Pallon ja minun yhteiselämän ensimmäinen vuosi täyteen. Hurjaa kuinka aika lentää, eikö vain? Ajatukset lensivät eilen menneessä, ja ryhdyin miettimään mitä kaikkea olemme Pallon kanssa ehtineet kokea vuoden aikana. Täytyy sanoa, että olemme olleet onnekkaita, sillä pahin "onnettomuus" oli kiveen astuminen kenttäkisojen kouluosuuden verkassa ja siitä seurannut lyhyehkö kävelytysloma. Sitten on ollut kenkien putoamisia, mutta niitä sattuu kaikille, ja joitain pieniä haavoja, kuten vähän aikaa sitten sattunut Survin puraisu Pallon turvasta, ja nyt siinä komeilee pieni rahka. Toinen "onnettomuus" Survi-kaverin kanssa kävi, kun rapsutellessa toisiaan Survi kyni osan Pallon harjasta, ja se piti sitten kyniä kokonaan. Hitsin Survi...

Kaverukset kevät 2011
(C) Minä

Vuoteen on mahtunut onnistumisia ja epäonnistumisia, turhautumista, iloa, rakkautta, surua ja ennen kaikkea ystävyyttä ja yhteistyötä.

Tapsan tallilla kenttätreenit 2011
(c) Karoliina Savolaine

Pallo tykkäs tykittää portaita alas
Tapsan Tallin kenttätreenit
(c) Karoliina Savolainen

 

Verratessa alkuvuoden ja loppuvuoden kuvia ja videoita, kehitystä hevosessa (ja ehkä myöskin minussa) voi havaita. Esimerkiksi hyppy on parantunut suuresti, muuttunut pyöreämmäksi ja voimakkaammaksi. Lihastakin on tullut mukavasti, mutta sitä tarvitaan vielä lisää. 

Savonlinna 11.9.2011
Pallon eka muurihyppy
100cm
(c) Miia Keinänen

Savonlinna 11.9.2011
110cm
(c) Miia Keinänen

 

Erilaiset kokeilut, kuten kenttäesteet ja koulukisat muuttuivatkin itselleni paljon tärkeämmäksi, sillä Pallolla on lahjoja kaikkiin ratsastuksen kisalajeihin (kenttä, koulu, este), ja olenkin päättänyt mennä ensi vuonna muutamat kenttäkisat, jos vain sattuvat olemaan sopivaan aikaan ja sopivan lähellä. Myös koulukisoja yritän kiertää muutamat lisää, ja tarkoituksena olisi päästä niitä HeB-ratoja menemään. Eikun treenaamaan niitä varten :)

Meidän aivastus-tervehdys :D
Maaninka seurakoulu 20.8.2011
HeC:1 2000
59,00%
(c) Karoliina Savolainen

Maaninka 20.8.2011
HeC:1 2000
59,00%
(c) Karoliina Savolainen

 Loppuun vielä lyhyesti sunnuntain treeneistä ja alkuviikosta. Sunnuntaina olleet treenit meni hyvin, itseasiasa todella hyvin. Alkuun menin noin 30 min koulua: taivuttelin, tein siirtymiä ja väistöjä, jotta sain Pallon kuulolle ja taipuisaksi.Otettiin sitten muutama laukkalisäyksiä, ja alkuun ei meinannut onnistua ollenkaan, Pallo varmaan nukkui vielä... No sitten muutaman kerran kaasuteltuani pitkää sivua, rupes heppasen oma moottori jo hyrähtelemään, ja siitä olikin hyvä siirtyä esteille. Aluksi menin pystyä ympyrällä, harjoiteltiin lähinnä kääntämistä ja askeleen kattomista (1). Itselleni on vinottaiset lähestymiset usein helpompia, sillä näen niihin askeleen jotenkin paremmin kuin suoralla. Olen outo, tiedän sen... No tehtiin sitä molempiin suuntiin, ja Pallo oli sikakivan tuntinen, avut meni todella hyvin läpi eikä paikoissa ollut ongelmia. Muutettiin tehtävää niin, että esteenjälkeen päätyyn ja sinne tiukka kahdeksikon puolikas (2), ja takas esteelle. Pallo taipui tosi hyvin, laukat vaihtu välillä hyvin, välillä puolittain ja välillä ei sitten millään. Treenaamme niitä siis lisää.

Sitten siirryttiin innareille. Menin niitä eka muutaman kerran ravilähestymisellä, ja sitten tulin laukalla. Sitten muutettiin tehtävää niin, että innareilta pystylle, ja siitä takas innareille, eli mentiin vähän kuin ympyrää (3). Tätäkin tehtiin molempiin suuntiin, ja sitten vielä (kun halusin) treenatiin kolmoissarjaa (samalla tavalla ympyrällä pystyn kera). Aluks tultiin ihan pienenä, jotain 70cm korkeina, esteiden välit oli 7m, ja harjoteltiin askeleen sovittamista (4). Meni pitkästä aikaa sarjatehtävä ongelmitta, ja sitten nostettiin kaikkiesteet 95-110cm korkusiksi. Mentiin tätä vielä muutaman kerran, ja vitsit meni hyvin! Ei oo pitkään aikaan ollut noin hyvä mieli estetreenien jälkeen.

Sori vähän sekava...
Toivottavasti saatte selvää

3-sarja

Kotona käytiin sitten vielä kävelemässä ilman satulaa joku 45min, ettei Pallo jäykisty. Maanantaina kävin vapaapäivän kunniaksi kahden tunnin maastolenkillä. Oli ihanaa mennä parin asteen pakkasessa lumikerroksen päällä, varsinkin kun Pallokin oli niin innoissaan. Harmitti, ettei lenkki kestänyt pidempään, mutta oli sitä joskus kotiinkin tultava... Tiistaina ja keskiviikkona Pallo pääsikin sitten liinaan juoksemaan. 

    Tiistaina meiltä katkesi sähköt melkein koko illaksi, ja meinas tulla hevosille vapaapäivä. Onneksi sähköt palasivat seitsemän aikaan, niin ehdin juoksuttaa Pallon vielä liinassa 20min. Oli siis ihan kevyt, ilman apuohjia, rentoutusjuoksutus. Eilen sitten vähän enemmän isäni juoksutti Palloa (itse olin joogassa), ja Pallo oli kuulemma ollut hyvä. Tänään lähdenkin sitten kohtapuoliin maastoon, syön vain pikaisesti, ja eikun let's go!

Seuraavan postauksen pyrin tekemään su-ti välisenä aikana, elikkäs siihen asti on aikaa laittaa vielä niitä kysymyksiä. Toivotaan, että lumet palaisivat valaisemaan maisemaa siihen mennessä. Ensi kertaan!

P.S. Uudistin blogin ulkoasun jouluisemmaksi, joten laittakaahan viestiä mitä mieltä olette ja mitä (mahdollisesti) tarvitsee muuttaa.