maanantai 27. elokuuta 2012

Esteratsastus on..!

Ensin se tuntuu helpolta; saat alle hevosen joka menee esteelle suurin piirtein unessa jatäysin automaattisesti. Sitten saatkin jo vähän vaativamman ratsun alle, mutta ei hätää, esteet ovat vielä matalia. Katsot televisiosta GP-luokkien osakilpailuita ja haaveilet kisaavasi itsekin joskus sillä tasolla.
       Sitten humsahdatkin ensimmäistä kertaa esteen sekaan. Estekammo nousee... Mutta ei hätää esteet lähes kaivetaan maahan, jotta uskallat mennä niistä yli. Pikkuhiljaa alat uskaltautua korkeampia hyppäämään. Sitten teet ennätyksesi, hyppäät tunnilla 90cm esteen, kerran ehkä kahdesti. Kuvat facebookkiin, galleriaan tms. todisteeksi ja hehkutus päälle.


Kuul
lostaako tutulta?
Mutta monikos on ajatellut kuinka hemmetisti työtä, verta ja hikea esteratsastus vaatii? 

Minä olen. Juuri tänään viimeksi, kun ei onnistunut taas puoletkaan tekemisestä. Esteratsastus vaatii hyviä hermoja, kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä. Asiat eivät luonnistu itsestään, varsinkaan kun esteet nousevat ja pitäisi osata homma 70cm korkeammilla esteillä kuin aikasemmin. Hevosenkin hyppy muuttuu, saman tien pitäis osata mukautua siihen.

Oman tasapainon pitää olla täydellinen ja istunnan kanssa, muutenhan siitä saa moitteita ht.netissä ja blogin kommentti-palstalla arkajalka-anonyymeilta. 

Osaatko sinä keskittyä sataan pikkuasiaan yhtä aikaa? 

Heppa laukkaakin 1sek/m hitaammin kuin äsken, kuinka se vaikuttaa lähtöpaikkaan, hypyn kaareen, laskeutumispaikkaan ja seuraavaan lähestymiseen? Ja auta armias jos et osaa kaikkea tuota selvittää alle sekunnissa, olet jo myöhässä! Hyppy meni pieleen, samoin seuraava ja sitä seuraava, sitten pääsittekin yli pelkästään tuurilla. 

Eikö ole mukavaa? Yksi este pysyi pystyssä, tosin sekin kolahti, mutta hei yksi on pystyssä. Loput ovatkin nurin. Valmentaja antaa palautetta, puoletkaan sanotuista asioista eivät jää mieleesi, mietit vain kuinka pa*ka olet. Kuinka et ansaitse rehellistä hevosta, joka hyppää sinun toheloinnistasi huolimatta. Joka on valmis kolauttamaan jalkasi 50 kertaa putkeen, koska sinä et vain osaa


Alat miettimään, ehkä vika ei olekaan sinussa täysin vaan osittain hevosessa tai ehkä esteissä, jos ne onkin kasattu huonosti? Hevonen on raaka, isokokoinen, ei mahdu normaaliväleihin (kuten pienet hevoset). Tai vastaavasti hevonen on pieni, sen laukka ei riitä, se on liian lyhyt väleihin.

Ehkä se on vain päässäsi? 

Et vain osaa ratsastaa. Tuot hevosen väärään paikkaan, liian hitaasti tai liian kovaa. Menet liikaa hyppyyn mukaan tai liian vähän. Jalkasi heilahti taakse, tai ehkä sittenkin eteen. Ei sillä väliä, huonosti se on silti! Oma katseesi on hevosen korvissa tai ehkä silmät kiinni? Onko tarpeeksi rohkeutta mukana? Muistathan hengittää edes kerran radan aikana?

Entäs mitä ajattelet? Et mitään. Hädin tuskin muistat minne pitää mennä, tai jos muistat, et ehkä miten sinne pitää mennä. Muistitko laukata kaarteen läpi? Entäs suoristaa hevosen ennen estettä? Tulithan tasaisella temmolla ja kädellä esteelle? Ethän vain vahingossa pidättänyt sekunnin sadasosankaan vertaa hypyn aikana, sehän on repimistä! Estät vain hevosen luonnollisen ja helpon hyppäämisen. 

Niin. Juuri sinä. Sinä perunasäkkiä muistuttava rääpäle siellä selässä. Sinä joka vain estät hevosta tekemästä sitä mitä se osaa. Jos osaa.


Jos vain luovuttaisit? Ethän sinä osaa. Joku muu osaa paremmin. Aina joku osaa paremmin.

Mutta silti...

Sinä vain nostat pään pystyyn ja yrität uudestaan

Niin kauan, että sinä olet se paras. 

Niin kauan, että voitat itsesi. 

Niin kauan, että saat sen onnistumisen tunteen jonka saat kerran sadan yrityksen sisällä. 

Mutta silti, sinä jatkat. 

Jatkat niin kauan kuin voit, sillä vain sinä voit onnistua siinä missä olet jo epäonnistunut. 

Vain sinä ja ratsusi. 

Vaikka päästäisitkin välillä muutaman ärräpään tai epätoivon kyyneeleen, sinä jatkat! 

Sillä sinä olet ratsastaja, joka ei hevillä luovuta.

Olet esteratsastaja.


Loppuun vielä video, josta ammensin kaiken inspiraationi. Siis eilisen treeneistä...




17 kommenttia:

  1. Toivoa varmasti on meillä jokaisella, joka tätä lajia tekee, kuka missäkin mittakaavassa.

    Videota katsellessani minulla pisti silmään se, että kun tuot hevosta esteelle on se aina vino, sen pää on kääntyneenä sisään päin, jolloin se tekee virheen aina edestä. Lisäksi nostat käsiäsi ennen estettä (kiskaiset ohjista), jolloin hevonen tekee virheen. Maalinjan käyttö helpottaa paikan hahmottamista, mutta noin kaukana se on enemmänkin haitaksi kun hyödyksi. Jätät hevosen suhteettoman kauaksi esteestä, jolloin se ei enää veny toiselle osalle ja tekee virheen. Hevonen ei ole onneksi niin herkkä, että ottaisi nokkiinsa noista virheistä niin paljoa, että jättäisi hyppäämättä kokonaan.

    Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa vinoudesta. Minulla jää helposti kaarteesta sisäohja vielä kiinni (sama homma kouluratsastuksessa), josta nyt valkun kanssa yritetään päästä eroon. Ärsyttää itseänikin kun tiedostamatta välillä jättää käteen vedon päälle eikä rentouta, kuten kuvittelen.

      Samoin se kiskaisu on ärsyttävää. Joko yritän jarruttaa hevosta ihan loppuun asti tai vetäisen itseni ohjista ylös...

      Maalinja pidetään tarkoituksella noin kaukana, sillä toisin hepan muuten aina pohjaan. Se on niin iso hevonen, että katselen paikkoja vielä edellisen heppani (155cm) jäljitä jostain syystä. Silmäni ei ole vielä kehittynyt Pallon askelen kohdalle. Osittain tähän syynä on vielä hevosen lihasheikkous, sitten kun on enemmän lihasta voi ruveta tuomaan lähemmäksi, kun kerkeää hevonen nousemaan nopeasti edestä :)

      Pallo on onneksi vähän pöllöpää <3

      Kiitos paljon!

      Poista
  2. Maapuomi tosiaan kuten yllä oleva kommentoija totesi on todella kaukana esteestä, pakottaa hevosen hyppyyn liian kaukaa ja tekemään laakoja pitkiä hyppyjä sen sijaan että hyppäisi terävästi ylös. Ei ihme ettei mahdu väleihin kun joutuu rykäisemään pitkän, voimakkaasti eteenpäin suuntaavan hypyn sarjan A-osalla niin tulee hevoselle aika vaikea tehtävä koota itsensä B-osalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleenkin puomia pidetään kaukana, koska hevosella ei vielä ole lihaksia lähteä teräviin hyppyihin lähempää.

      Poista
  3. Hihhh :) Osuva teksti, tunnistin itseni!

    VastaaPoista
  4. Saako tämän kopioida facebookiin muistiinpanoihin jos laittaa linkin mistä läöytää? :) OLI NIIN OSUVA JA HYVÄ!

    VastaaPoista
  5. Ratsastat hyvin, mutta maalinjaa kannattaa miettiä, vaikka nyt näin onkin ehkä neuvottu menemään. Paikat opit katsomaan väärin jatkossakin, jos hyppyytät hevostasi liian kaukaa. Samoin hevonen joutuu hyppäämään käytännössä pelkillä jaloillaan (ilman selkää) ja se ei tietty ole kovin kehittävää tekniikan hioutumisen kannalta. Mutta osuva teksti tosiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielummin liian kaukaa kuin liian läheltä, näin minulle on opetettu useankin valmentajan taholta.

      Poista
  6. Treenatkaa niitä lähestymisiä maapuomeilla ja kavaleteilla. Miksi edes hyppäätte hevosella noin isoja, jos sen lihaskunto ei omien sanojesi mukaan riitä tekemään hyviä hyppyjä, kun esteet nousevat ja jos itse tuot sen liian lähelle? Tuosta vaan ei ole HYÖTYÄ kenellekään, ei sinulle, eikä hevosellesi. Esteet reilusti pienemmiksi ja paljon puomitreeniä alle.

    Nostakaa niitä esteitä vasta sitten, kun lähestymiset alkavat sujua pienemmillä esteillä ja hevosen lihaskunto riittää tekemään hyvät hypyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo maapuomin pito noin kaukana ei palvele missään määrin sitä, että saataisiin lihaksia kasvatettua. Tuosta on tuloksena jossain vaiheessa se, että olette rytinällä esteiden seassa. Jumppasarja on sitä varten :)

      Poista
    2. Hevosen lihaskunto on ns. puolinainen 2 kk saikun takia, se kyllä pystyy hyppäämään isoja, sen takia niitä treenataan, että se niissä kehittyy. Harjoittelemme kyllä lähestymisiä pienemmillä esteillä, kuten videon alussa näkyi, mutta hevonen ei vain ota niitä tosissaan, niin eipä siitä ole sen enempää hyötyä.

      Ja jos ette huomanneet, niin hevonen tekee kauniita pyöreitä hyppyjä aina välillä. Ei se opi niitä tekemään alle 100cm esteillä, joista se vain kävelee yli.

      Teemme jumppistreeniä noin joka toinen kerta kun hyppäämme.

      Maapuomi on ja pysyy kaukana niin pitkään kuin valmentajani sen katsoo tarpeelliseksi. Piste.

      Ugh, Ansku on puhunut.

      Poista
    3. Tottakai jokainen tekee tyylillään, eikä ruokaan varmasti väärin ole :) kenen valmennuksessa käyt?

      Poista
    4. Siis lähinnä tuo kommentti noista lähestymisistä puomeilla oli tarkoitettu siihen, kun ITSE sanoit tuovasi hevosen helposti liian pohjaan. Lähinnä tarkoitin, että oma estesilmäsi kehittyisi, ei hevonen.

      Poista
    5. Isäni valmentaa minua, valmentanut jo 6 vuotta.

      Kysyisin vain, miten estesilmäni voi kehittyä jos tuon aina vain samaan paikkaan liian lähelle? Puomin tarkoitus on näyttää minulle oikea hyppypaikka (kuten myös hevoselle), joten sen avulla kehitän silmääni enemmäin kuin ilman sitä. Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi :)

      Poista
  7. Puomeilla ja pienillä esteillä. Laukkaamalla suoralla hevosella hyvin kaarteesta keskelle estettä tulee jo paikka aika lailla itsestään. Jokaisella on toki mielipiteensä, mutta itse en koskaan käyttäisi maalinjaa noin. Mukavaa syksyä :)

    VastaaPoista
  8. Hei, näyttääpä hyvältä, mutta myötääminen puuttuu melkein kokonaan. Anteekis, jos loukkasin, tai sinulle on sanottu, että ei pidä myödätä, niin suuren ei mitään :)
    Liitytkö?? My-life-as-horses.blogspot.com??

    VastaaPoista

Jätähän tänne terveisesi asiallisesti ja hyvää mieltä ylläpitäen :)
Jos et halua laittaa palautettasi tänne, niin voit viskata sen sähköpostiin annaroosa.saarti@gmail.com. Kiitos kommentistasi!