torstai 29. syyskuuta 2011

Senat sakaisin ja huonoa menestystä

Hei vaan, niin se vain viikon loma humpsahti jonnekin, ja mitä jäi käteen? Pää on terveystiedosta sekaisin ja asiat menevät keskenään solmuun. Kaikenlisäksi huomenna pitäisi pystyä aukaisemaan tuo solmu selväksi lankakeräksi te:n ylppäreissä. Oloani ei paranna yhtään se, että bilsan ylppärit menivät, nätisti ilmaistuna, mehtään. No eiku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai mitenkäs se sanonta menikään?
    Onneksi hevonen sentään piristää minua, sillä kävimme Miian ja Pultin kanssa heittämässä kunnon maastolenkin ja tuulettelemassa päitä, kaiken sen pänttäämisen jäljiltä. Huomenna olisi tarkoitus mennä kaverini Karoliinan kanssa käyntimaastoon, jos vain kaikki sujuu sovitusti. Sori, että tämä on tällainen lyhkäinen postaus, mutta juuri tällä hetkellä tekisi todellakin iskeä nyrkki seinään ja kirota biologia alimpaan hornantuuttiin... 
   Tässä vaiheessa heitän pallon teille lukijoille, ja kysynkin, mistä haluaisitte 10 lukijan kunniaksi minun kertovan. Eli ajatuksia saa heittää, ja minä sitten valkkaan niistä sen/ne mitkä kolahtavat. Tai jos tulee paljon kysymyksiä niin miksei onnistuisi kysymyspostauskin :)
    Näkyillään!

maanantai 26. syyskuuta 2011

MPV - Maailman Parhaimmat Vanhemmat

Hei vaan, ja jeps, mulla on MPV :) Tottakai jokainen ajattelee omista vanhemmistaan niin, mutta minä haluan tämän nyt tuoda esille. Itse ajattelen, että olen aika hankala lapsi ollut, ja niin vanhemmat ovatkin minulle välillä tokaisseetkin. No tässä tulee nyt hieman personal history about me. Lapsena olin kiltti ja ystävällinen kaikille, äitini mukaan olin suloinen lapsi (?). Olin poikatyttö; en pitänyt vaaleanpunaisesta (ei edelleenkään mielivärini), mekoista tai ylipäätäänsään ollut mitenkään "tyttömäinen". Viihdyin paremmin poikien seurassa, kiipeilin puissa, pelasin kuulasotaa ja tein kaikkea villiä poikien seurassa. Menin kouluun vuotta muita nuorempana, eikä se haitannut minua yhtään, sillä olin kypsä ikäisekseni. 
     Maalle muutettuamme muutuin itsenäisemmäksi ja ehken topakammaksikin. Sain oman hepan, Jymy-Joosepin, menin uuteen kouluun (josta en pahemmin välittänyt, sillä olin aikaisemmin ollut musiikkiluokalla ja nyt "jouduin" tavan kouluun) ja muutenkin elin kaukana kaikesta mihin olin tottunut. Aikaisemmin hevosemme Survi oli ollut täysihoitotallilla, ja nyt meillä olikin kaksi heppaa, jotka asuivat kotona, ja teettivät siis enemmän työtä. No sehän ei minua haitannut, sillä ei maalla ole muutenkaan mitään tehtävää :D Onneksi sentään löysin yhden hyvän ystävän, Karoliinan, jonka kanssa pystyi touhuamaan kaikenlaista, sillä hänkin piti heposista.
    Nykyään olen hyvinkin värikäs persoona, kysykää vaikka tutuiltani. Olen kovaääninen, erittäin itsepäinen/kovapäinen, eläinrakas ja voisipa vaikka sanoa, että hyvässä mielessä hullu. Osaan kyllä olla erittäin myötätuntoinen, ja omasta mielestäni olen hyvä kuuntelija. Itse en ole mikään puhelias henkilö siinä mielessä, etten helposti kerro omista asioistani ja tunteistani muille, vaan pidän ne itselläni. "En halua vaivata muita omilla ongelmillani." Itkeäkään en oikein osaa, olen enemmän sellainen ihminen, joka pinoaa kaikki surut muuriksi ympärilleen ja antaa niiden sitten olla siinä. Hyvin harvoin muurini murtuvat, ja silloin on tapahtunut jotain hyvin vakavaa. Oho menipäs tämä nyt syvälliseksi, sori vaan...
   Mutta takaisin MPV:hen, eli kasvattina en ole ollut mikään helppo, ja arvostankin kovasti kaikkea mitä vanhempani ovat minun eteeni tehneet. Ei jokainen heppatyttö ole niin onnekas, että saa oman hepan, ja vanhemmat tukevat harrastusta luopuen omasta ajastaan. Meillä heppahommat ovat olleet koko perheen yhteinen juttu, tosin veljeni ei enää hevosista paljoa välitä. Kun aloitin, kaipa olin 5, ratsastuskoulussa käymisen, lähtivät vanhempani mukaan ja harrastimme ratsastusta yhdessä.Siitä lähtien vanhempani ovat olleet tiivisti mukana kaikessa hevosiin liittyvissä asioissani. Sitten kun hankimme Survin parin ratsastuskoulussa vietetyn vuoden jälkeen, harrastuksesta tuli vakavampaa; oma hevonen lisäsi vastuuta ja työmäärää, tallille mentiin joka päivä, satoi tai paistoi. 
Survi 2010 keväällä (c) Minä
     Teimme sen virheen, että ostimme raa'an hevosen, suokkitamma Survin. Survi oli vain peruskoulutettu, osasi siirtymät ja siinä se. Onneksi veimme Survin ratsastuskouluun, jossa itsekin kävimme, Heppahoviin (nyk. Ratsunainen). Sieltä saimme apua Survin koulutukseen ja samalla opimme itse uutta. Siirtyessämme yksityistallille, onneksemme ratsastajasiskokset, joiden kanssa olimme yhtä aikaa Heppahovissa siirtyivät myös hevosensa kanssa, ja auttoivat jatkamaan Survin koulutusta. Ja täytyy sanoa, että Survi oli nuorena huippuheppa; hyppäsin Pekka Larsenin valmennuksessa 100cm - 110cm ratoja, ja koulussa Survi osasi vahvasti HeB:tä mennä. Nykyään Survi, 10 yhteisen vuoden jälkeen, toimii opetusheppana 6v. siskolleni. 


Rippikuva (c) Merja Saarti
  Jymy-Jooseppi, tutummin Jymy, tuli minulle täysin yllätyksenä. Olimme juuri muuttaneet maalle, ja eräänä iltana vanhempani "tulivat elokuvista kotiin" ja tokaisivat minulle, että Ansku ostimme sinulle hevosen. Minä olin että MITÄ IHMETTÄ?!?!?!? En todellaankaan odottanut omaa heppaa vielä, ja sitten marraskuussa 2004 saapui ex-ravuri Jymy-Jooseppi kotiin. Jymynkin koulutus aloitettiin ihan alusta, ravurista ratsuksi. Samat siskokset, jotka auttoivat meitä Survin kanssa, kouluttivat myös Jymyä koulupuolella, estehommat opetimme itse. Muistan varmaan loppuelämäni ajan ensimmäisen yhteisen hyppymme, olimme Sorsasalon harjoituskentällä, ja edessä oli 20cm korkea ristikko, jonka Jymy sitten loikkasi yli 70cm korkeudelta. Siitä lähti estesuokki Jymy-Joosepin ura urkenemaan. Täytyy sanoa, että Jymy on ollut tuntemistani hevosista ehdottomasti sielukkain ja tärkein hevonen ratsastusurallani. Jymystä luopuminen oli yksi raskaimmista teoista minkä olen tehnyt, mutta olen onnellinen, että Jymy pääsi erittän hyvään paikkaan ja hyvään hoitoon. Kaikista tärkeintä minulle oli, että Jymy pääsi tekemään sitä mistä se piti; hyppäämään ja opettamaan ratsastustaitoja nuorille ratsastajanaluille, Jymyllä on siihen tarpeeksi kärsivällisyyttä, ja kaikista tärkein, rehellinen sydän.
     Pallas III eli Pallo tuli sitten Jymyn tilalle, ja voin suoraan sanoa, että vaikka Pallossa ja Jymyssä on samojakin piirteitä, on Pallo Jymyn täydellinen vastakohta. Pallo on suuri vauva, joka tarvitsee hypätessä vielä tukea ratsastajalta, kun Jymy meni vaikka ilman ratsastajaa. Pallokin on rehellinen ja erinomainen estehevosen alku, mutta vielä keskeneräinen. Ja sehän minulle passaa, sillä en oikein osaa kuvitella itseäni "valmiin" hevosen selkään. Siinä ei ole minulle "tarpeeksi haastetta". Olen niin pitkään ratsastanut keskeneräisillä hevosilla, että siitä on tullut jo tapa.
    Vanhempani ovat olleet koko ajan apunani ja tukenani, enkä voi koskaan kiittää tarpeeksi. He käyvät töissä ja sen lisäksi uhravaat sen vähän vapaa-ajan mitä heillä on hevoshommiin; kengittämiseen, kuljettamiseen kisoihin, valmentamiseen tai tallitöihin. Pyrin tekemään mahdollisimman paljon itsekin, mutta minullakin on koulunkäynti (joka onneksi loppuu keväällä hetkeksi), eikä hevosten jälkeen jää paljoa vapaa-aikaa. Itse olen tähän tyytyväinen, sillä en muutenkaan ole ihmisenä sellaista tyyppiä, joka tykkää roikkua kaupungilla tai muuten vaan lojua kavereiden kanssa jossain. Ehkäpä se onkin yksi syy sille, minkä takia olen ja tulen aina olemaan raitis? Toki kavereita on ihana nähdä aina välillä, mutta hevoshommat ovat minulle jo elämäntapa, enkä voi kuvitella elämääni ilman hevosia. Mitä minä sitten tekisin kaikella ajalla? 
    Usein toivoisin, että minulla olisi jokin keino millä saisin vanhemmilleni vapaa-aikaa enemmän tai päästää heidät lomalle koko hommasta, sillä tiedän miten raskasta on työpäivän jälkeen tulla kotiin väsyneenä ja suunnata ruokapöydän kautta tallille. Niinpä aina kun on vain mahdollisuus, kannustan vanhempiani lähtemään lomalle, esim. ulkomaille, tai vaikka viikonloppuristeilylle. Toki asiaan vaikuttaa myös raha. Ilman rahaa ei paljon matkustella, ja hevoshommiin sitä kuluukin. Siksi pyrinkin aina minimoimaan kaiken turhan ostamisen, ja käyttämään tavaroita niin pitkään kuin on mahdollista. Äitinikin sanoo, että minä kuljen mielummin rönttävaatteissa (mikä on totta, koska ne ovat mukavat päällä!) ja "puen" hepan kunnolla. 
    Vanhempani, etenkin äitini, huomauttelee minulle, että etkö voisi ostaa nättejä vaatteita, tai pitää joskus mekkoja/hameita. Kyllähän minä niitä pidänkin, mutta viihdyn paremmin farkuissa, shortseissa tai ratsastushousuissa. Mitä tulee nättien vaatteiden ostoon, voin suoraan todeta, että minulla on surkea maku vaatteiden suhteen ja se eroaa totaalisesti äitini näkemyksestä. Äitini yrittää saada minut ostamaan nuorekkaita vaatteita, joista en todellakaan pidä. Harvoin suostun ostamaan nuorille tarkoitettuja vaatteita, ja merkkivaatteita en katsokaan. Anteeksi nyt kaikki shoppailua rakastavat, mutta minusta shoppailu on täyttä roskaa ja pelkkää rahantuhlausta. En voi sietää kaupoissa kiertelyä yli 1,5 tuntia, ja yleensä jo puolen tunnin kohdalla kysyn, että voidaanko lähteä kotiin. Itse ostan yleensä vaateita, jotka ovat rentoja (ja löytyvät useimmiten myös alerekeistä., sillä mielestäni niissä on parhaimmat vaatteet hinta-laatu-suhteessa), ja väriskaalalta valkea/sininen/musta, mikä näkyy vaatekaapissani... :D
    Pyrin siis olemaan hyvin tarkka rahan suhteen, ja aina kun vanhempani "tuhlaavat" rahaansa minuun tai hevosiin, tunnen syyllisyyttä. Ajattelen, että minun pitäisi pystyä itse ostamaan tarvittavat tavarat, eikä käyttämään vanhempieni rahoja. Siksi pyrinkin ostamaan heppatarvikkeita mahdollisimman paljon itse tai ylipäätänsä tarvikkeita mitä tarvitsen, ja pyytämään rahaa ainoastaan silloin, kun minulla ei sitä ole, tai jokin asia on pakko saada, esim. hepalle suojat vanhojen mennessä rikki. Onneksi olen saanut joka kesä kesätöitä, jotta voin itse kustantaa heppatavaroita, mutta eihän se riitä läheskään kaikkeen. Ensi keväänä, kun olen vihdoin täysi-ikäinen, aion hakea töitä, että voisin vakituisesti käydä 3-5 päivänä viikossa töissä, ja ansaita rahaa menoihin. Viimeksi nyt viikonloppuna vanhempani kävivät vaihtamassa heppapakumme -rekkaan, ja vaikka olen iloinen autosta, tunnen hirveää syyllisyyttä siitä, että he joutuivat tuhlaamaan rahoja autoon, josta minä tulen hyötymään kisamatkoilla. En edes tiedä miten voin kiittää tarpeeksi... Alkajaisiksi voisin siivota ja tehdä herkullisen omenapiirakan, ja sitten keksiä jotain muuta.
 
Uusi menopeli (c) Minä


No tästähän tulikin pitkä päivitys, mutta muistakaa, että vaikka vanhemmat välillä ärsyttävät suunnattomasti ja asettavat "tyhmiä" sääntöjä ja rajoja, he tekevät sen teidän hyväksenne. Olkaa kiitollisia vanhemmistanne, ja aina välillä muistakaa heitä vaikkapa halaamalla, tai kehumalla ruokaa erinomaiseksi, sillä mikään ei kestä loputtomiin. Kannattaa sanoa "Minä rakastan teitä" ennen kuin se on myöhäistä, ja kertoa se heille, vaikka he sen tietävät sydämessään. Rakkaudentäyteistä viikkoa!
 
Taivaskin viestittää rakkauden tärkeyttä
(c) Minä

torstai 22. syyskuuta 2011

LOMALOMALOMALOMA!!!!!

Hei vaan, ja arvatkaas mitä... Mulla alkoi loma! Koulussani on tällähetkellä menossa koeviikko, ja koska minulla oli vain kaksi koetta, ja viimeinen oli tänään, minulla on lomaa ensi viikon perjantaihin asti. Silloin joudun raahaamaan ahterini taas kerran saliin syksyn toisiin kirjoituksiini, terveystiedon YO-kokeeseen. Toisaalta odotan koetta innolla, koska minulla oli tässä jaksossa 2 terveystiedon kurssia, ja tuntuu että pääni pursuaa tietoa, pakko saada se ulostettua jotenkin. Ja pitäisi vain lisää lukea, että olisi hyvät tiedot siellä ylppäreissä...
    Kerronpa nyt teillekin, että minun piti eilen terveystiedon kokeessa kirjoittaa alkoholista essee, ja menin mokaamaan oikein hienosti; kirjoitin väkevän alkoholin olevan 5,4%, vaikka todellisuudessa sehän on, esim. viinillä, yli 15%... Että näin meilläpäin :D Tänään sitten mokailin kemian kokeessa oikein urakalla, mutta hei en oikein panostanutkaan siihen. Ensin ajattelin kokonaan jättää tekemättä koko kokeen ja jäädä kotiin, mutta päätin lähteä katsomaan millainen koe on. Osaanpahan varautua uusintakokeeseen.
    Huomenna aion ottaa kyllä rennosti, ja päästää aivotkin huilimaan koeviikon + bilsan ylppäreiden aiheuttamasta ylikuormituksesta. Syön ja nukun ja olen vain. Ehkä avaan jonkin kirjan, en tiedä vielä, mutta ainaskin sen tiedän, että jos ei ihan sada ukkoja ja akkoja taivaalta, lähden Pallon kanssa kunnon maastolenkille! Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi käyneet päästelemässä höyryjä, ja eiköhän tuo ole jo aikakin. Lauantaina menemme sitten Pallon ja Pultin kanssa Keskimäen Hevostilalle hyppäämään, ja treenaamaan, Sorsasalon kisoja varten. Sitten alkaakin pian maneesikausi, ja alustavasti olen menossa Pinja Immosen valmennuksiin tänä talvena. Pitkään aikaan en ole valmennuksissa käynyt, ja odotan niitä innolla!
    Täytyy nyt vielä teillekin hehkuttaa, että ostin ensimmäisen ikioman viherkasvini. Kasvi on lohikäärmepuiden alalaji Traakkipuu ( eli Dracaena), ja supersöpö mielestäni. Ehkäpä keksin sille lempinimenkin vielä :) Kun kävelin kauppaan, oli tarkoitukseni ostaa saniainen jollaisia hoidin yläasteella ollessani koulun kasvihuoneessa. Silloisen hoitokasvini nimi oli Amelia, ja minulla oli siitä juuriverso, joka kuoli (yllätys yllätys minun hoidossani). En siis ole mikään viherpeukalo, ja tällä hetkellä ainoat kasvit jotka ovat selvinneet minulla ovat kaktukset, ja jokin puukasvi, minkä sain äidiltäni (tosin sekin on käynyt läpi lehtikadon, ja lehtien määrä on puolittunut). Laitan loppuun vielä kuvan ihanaisesta kasvistani sekä Tomppa-koiravauvasta koiramme Paten kanssa, niin voitte verrata kokoeroa.
 
Ihanainen ja vielä elossa oleva Traakkipuu
(c) Minä


 
Pate (labbis) ja Tomppa (mäyris)
(c) Minä


Ahertakaahan ahkerasti vielä huominen ja sitten on viikonloppu!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tunnustus, kiitos Kikonen (http://kaisajohanna.blogspot.com/)

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseisiä blogeja asiasta.

Kysymykset ja omat vastaukseni:
                                                             

1. Suosikkiväri: Sinisen eri sävyt

2. Suosikkieläin: Hevonen. 

3. Suosikkinumero: Jaa... Näitä on monia, sanotaanko että 10 ja 7.

4. Suosikkialkoholiton juoma: Mehu

5. Facebook vai Twitter: Facebook, twiittaamaan en aio ryhtyä.

6. Intohimoni: Ratsastus, lukeminen ja kaikenlainen luontopuuhailu.

7. Saada vai antaa lahja: Taitaa nyt mennä tasan molempien suhteen.

8. Suosikkikuvio: Hmm... Tämä on paha, enpä osaa sanoa.

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai

10. Suosikkikukka: Auringonkukka ja ruusu

Tunnustus lähtee:
 Karolle &

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Team PaPu

Hellou vaan!
Tämä viikonloppu olikin sitten kisapainotteinen, kun molempina päivinä käytiin hyppelemässä. Lauantaina tosiaan oli Pultin ensimmäiset estekisat, ja nehän menivät varsin mainiosti. Pultti käyttäytyi todella hienosti, hieman hirnui ympäriinsä, mutta ei tehnyt mitään tyhmää; 5v oriksi käyttäytyi moitteettomasti. Molemmilta radoilta tuli pari puomia alas (jälkkäröidyin hyvän 70cm radan jälkeen 80cm:iin), ja ne olivat täysin kuskin hahmotusvirheitä. Hevonen hyppäsi todella hyvin, kaikki erikoiset, esimerkiksi muuriakaan ei ole Pultti ikinä nähnyt ja veti vaan korvat hörössä yli! Seuraavaksi olisi tarkoitus Pultilla valloittaa Sorsasalo.
     Pallolla olin sitten tänään Tahkolla kilpailemassa, ja ei ole koskaan ollut Pallo niin "estehevonen" kuin oli tänään! Oli aivan mahtava, varsinkin 105cm luokassa (yksi puomi putosi). Meni kuin esteheppa hyvällä laukalla, hyppäs kaiken hyvin ja oli muutenkin sellainen (en tiedä miten kuvailisin paremmin) "oikea" estehevonen. Siis ainahan Pallo on ollut kisoissa estehevonen, mutta tänään oli vielä enemmäin kuin ennen. Todella vaikea kuvailla, mutta ratsastaessa ero oli selvä, ja niin sain kommenttejakin, että oli todella hyvä ja hienosti meni tänään 105cm rata, sekä valmentajalta että kanssakilpailijoilta. 115cm Pallo jotenkin kiihtyi ja jarrut hävisivät hetkittäin kokonaan. Kolme putosi ja  yhden voltin jouduin tekemään, jotta sain hepan taas kontrolliin, mutta muuten olen tyytyväinen, sillä Pallo leiskautteli varsinkin okserit reiluilla loikilla yli, vaikkemme ole hypänneet aikoihin tuon kokoisia esteitä. Esteet siis 115-120cm korkeita. Olen kyllä todella tyytyväinen koko viikonlopun saldoon. Molemmissa junnuissa näkyi selvää kehitystä, ja sekös lämmittää mieltä :)
      Huomenna on sitten ensimmäinen "tuomiopäivä", sillä on biologian kirjoitukset.... En kyllä ole yhtään hermostunut, mikä on outoa, mutta kerkeämpä vielä senkin tehdä, onhan tässä koko yö aikaa :D Tsemppiä vain kaikille kirjoittajille ja koeviikkoon valmistuville, ja kaikille muillekin tietysti!

P.S. Joko arvaatte mistä uuden tiimimme nimi tulee ;)
P.P.S. Onnea Itä-Suomen juniorimestaruusjoukkueelle!
P.P.P.S. Hyvää alkavaa viikkoa!

 
70 cm radalta (c) Karoliina Savolainen


 
(c) Karoliina Savolainen

torstai 15. syyskuuta 2011

Viikkoväsymystä

Hei vaan ja hyvää loppuviikkoa!
Eikö olekin ihanaa, että on jo torstai-ilta, ja huomenna perjantai? Minusta on. Koko viikko on ollut raskas, mennyt suht hitaasti ja täynnä yo-hössötystä. Pikku hiljaa siihen alkaa kyllästyä, ja itselläni ainakin on tullut rauha maahan. Mannantaina oleva biologian yo ei pelota enää ollenkaan, sillä tänään katsoimme kaverini kanssa vanhoja yo-kokeita parin viime vuoden ajalta, ja tutkiessamme niitä huomasin, ettei minulle pitäisi muodostua mitään ongelmaa vastata max. 8 kysymykseen. Jokaisesta kokeesta olisin osannut 6-8 tehtävää tehdä, eivätkä tehtävätyypit voi kuitenkaan muutua niin paljoa, kysymykset vain. Kaverieni kanssa vitsailemmekin menevälle maanantaina joukolla piknikille, sillä yo-kokeeseenhan otetaan omat eväät mukaan. Omalle listalleni mahtuu feta-paprika-oliivisalaatti, hedelmäsalaatti, täytetty ruisleipä, ehken kasvispitsa, suklaata (Fazerin Marianne sekä Maraboun maito) ja noin ½ litraa mehua. Herkkuja siis :)
   Lauantaina olevat Ohenharjun kisat muuttuivatkin rataharjoituksiksi, mutta menen sinne Pultilla harjoittelemaan 70cm radan, jos sitten hyppäisi KuoRilla sen  70-80cm radan (ehken myös 90cm). Pallolla lähden Tahkolle hyppäämään 105cm ja 115cm radat. Tiedoksi vain kaikille, että molempiin karkeloihin voi vielä ilmottautua mukaan, jos halukkuutta on. Jos ei itse lähde kisaamaan, niin aina voi tulla kannustamaan. Ohenharjussa rataharjoitukset alkavat klo 12 alkaen, luokat vaihtuvat tunnin välein, ja korkeudet ovat 70-100cm. Tahkolla kisat alkavat klo 9, ja luokat löydättekin tuolta Tahkon sivuilta. Toivottavasti molempina päivinä olisi hyvä keli, eikä tällainen sade, mikä on jatkunut koko viikon ajan. Tahkon kisat ovat maneesissa, mutta Ohenharjussa kilpaillaan ulkokentällä, joten toivottavasti keli suosii myös kuvaajia.
   Opiskelkaahan/työskennelkää huominenkin ahkerasti, niin sitten pääsee viikonlopun viettoon ja rentoutumaan!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Uusi viikko, uudet kujeet

Hei vain!
Ei ole tullut taas tänne kirjoteltua, mutta tänään sitten raahasin itseni netin ääreen ja naputtelemaan. Paljon onkin asiaa mitä voisin kertoa, mutta taidan jättäytyä vain pääkohtiin, niin ei veny tämäkään teksti ihan tolkuttoman pitkäksi.
   Sunnuntaina olikin ne Savonlinnan kisat, ja ihan ok ne menivätkin siihen nähden, ettei oltu hypätty kahteen viikkon kunnolla. Metrissä putos uusinnan viimeinen este, kun ratsastin esteen väärään reunaa. Täysin oma vika siis. 110cm putosikin sitten kaksi estettä, molemmat omista mokista. Toisaalta oli paras 110cm rata koko kaudella, että siihen nähden olen tyytyväinen, vaikka lähdinkin palkintoja hakemaan. Nyt sitten suuntana on joko Ohenharju tai Tahko, katsotaan kummat järjestyvät.
   Pultin kanssa ollaankin edistytty oikein kivasti. Hevonen on muuttunut joustavammaksi ja kuuntelee apuja paljon paremmin kuin aloittaessamme yhteistyön. Lisäksi Pultti on laihtunut 30cm (vyö lyhentynyt), kiitos Miian ahkerien liinajuoksutusten! Pultilla kävin hyppäämässä lauantaina, ja ensimmäistä kertaa hypättiin 100cm pystyä (mikä on nyt sitten Pultin "enkka"). Todellakin on hevonen kehittynyt, ja toiveissa olisi päästä jo loppuvuonna Sorsasalon estekisoihin 90cm hyppäämään, jos Ohessa menee hyvin.
   Viime viikot olenkin jännitellyt lähestyviä ylppärikokeita, mutta tänään, kun biologian reaalikokeeseen on aikaa tasan viikko, hermot rauhoittuivat, ja odotan hyvillä mielin lähestyvää urakkaa. Onhan se jännittävää istua saliin omalle paikalle tiukkojen valvojien valvoessa sääntöjen noudattamista, jotta kokeet onnistuisivat mahdollisimman hyvin, mutta onneksi en ole yksin. Salissa on kanssani noin 100 muutakin oppilasta hikoilemassa, mikä lohduttaa jonkin verran ensikertalaista :)
   Huomenna onkin kouluun vasta klo 13 meno, joten kerkeän hoitaa sekä Pallon että Pultin jo aamulla. Saan pyhittää koko illan sitten lukemiseen ja kirjoituksiin kertaamiseen. Loppuun vielä muutamia kuvia Pallon estekisoista & Pultin ratsastelusta viime lauantailta. Kaikkiin kuviin copyt Miia Keinänen.

Yritän kirjoitella taas piakkoin!
 
Pallon eka muurihyppy (100cm)



 
100cm



 
Verkkahyppy



 
Välivääntöä



 
Peltolaukkaa auringonlaskussa

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Sisäistä rauhaa

Hei vaan ja ihanaa iltaa!
Tänään oli todellakin eka joogatunti sitten viime kevään, ja ai että tuntui hyvälle! Pitkään aikaan ei ole ollut näin tyyni ja rauhallinen olo. Lisäksi sain auki jumit, jotka ovat olleet takareisissäni jo monta viikkoa. Tuntuu siltä kuin maailma olisi yksi iso seikkailu, joka vain odottaa minun astuvan sille, eikä mikään voi estää minua! Stressi ylppäreistäkin katosi ikkunasta ulos, ja täytyy sanoa, ettei sen tarvitse tulla takaisin! Nyt tiedän, että kyllä minä osaan ja pystyn siellä ylppäreissä vastamaan sekä biologian että terveystiedon kysymyksiin, ja suoriutumaan kunnialla koko ruljanssista.
    Palloa olen nyt juoksuttanut parina päivänä liinassa, herra on ollut hieman jäykkä toiseen suuntaan, joten yritän niitä jumeja saada auki ennen vkolopun mestaruuksia :) Muuten Pallo on ollut oikea halinalle ja sellainen peruspositiivinen itsensä. Mun murunen <3
   Vitsit koiranpennut on sulosia! Mun mummolla ja ukilla on kääpiömäyriksen koiranpentu, ollut kohta 2 viikkoa, ja se on super suloinen! Nimeltään pikku vipeltäjä on Tom Jones, "Tomppa" kavereiden kesken, ja aivan ihana tapaus. Lupaan laittaa Tompastakin tänne kuvia jossain vaiheessa. Minun olisi tarkoitus tulevaisuudessa käyttää Tomppaa näyttelyissä, ja sitten joskus vuosien päästä, jos Tomppaa käytetään jalostuksessa, saan ensimmäisestä pentueesta valita itselleni pikku-Tompan... 

Siispä tulevaisuutta innolla odottaen ja syksystä nauttien!

maanantai 5. syyskuuta 2011

P&P-tiimin treenit

Hei vaan pitkästä aikaa!
On ollut taas sen verran touhuttavaa, ettei ole oikein tänne kerennyt kirjotella, mutta vihdoin sain nipistettyä sellaisen hetken, että voin istua koneen edessä ja rauhoittua kirjoittamaan. Tosiaan Horzen paketti tuli, ja pieni shokki oli toi Pallon nimi brodeerattuna mun takkiin. Siinä pitäis lukea Pallas III niin lukee Pallas qqq, mikä ei ihan iskenyt... No me ollaan muutenkin aika erikoisia puskajusseja, niin ei se kai haittaa, jos on jotain omituista vielä lisäksi :D Sitten tilasin Pultille suojat, jotka hajos heti ensimmäisellä kerralla ompeleen kohdalta. Pistin Horzelle palautetta, ja odotan nyt vastausta milloin saisin uudet suojat tilalle.
   Eilen hyppäsin sekä Pallolla että Pultilla, ja vitsit oli hauskaa! Eka menin Pallolla ja otin vain muutaman hypyn, kun oli sen verran hyvän tuntuinen ja kävin lopuksi maastossa kävelemässä. Pultilla hyppäsinkin sitten pientä rataa, ja herttinen kun oli pikkupoika innoissaan! Tuli lievästi ylikorkeita hyppyjä, ja muutenkin oli ihan superhyvä. Tarkoitus olisi Pultilla mennä ainakin Ohenkisoihin hyppäämään 70cm ja luultavasti 80cm kanssa. Kuorin syyskisoissa mennään ehken 70-80cm ja 90cm, jos selvitään hengissä Ohen kisoista :)
   Pultti ei ole ollut 2 vuoteen autossa, joten testasimme meillä kuinka menee autoon ja on kuljetuksen ajan (kotitallilleen). Pultti pienen mietinnän jälkeen käveli hyvin nätisti autoon ja oli pienen alkuihmetyksen jälkeen ihan hiljaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi lauantaina estetreeneillä ja lastausharjoituksilla, jotta ne sujuvat sitten Oheen mennessä.
Loppuun vielä muutama kuva (c) Miia Keinänen, ja kappale jota olen nyt muutamia päiviä kuunnellut.
 
Ensimmäinen verkkahyppy, tällaisena meno jatkui loppuun asti


 
Este 70cm


torstai 1. syyskuuta 2011

Syksysateet saapuivat

Hei vaan kaikille ja hyvää syksyä! Nyt se on virallisesti täällä, syyskuun ensimmäinen päivä ja viilenneet tuulet. Luontokin alkaa muuttamaan vihreäpainotteista maisemaa upeaksi väriloistoksi, josta saamme nauttia jonkin aikaa. Toivon mukaan tänä vuonna ei olisi yhtä märkää ja kuraista kuin viime vuonna, mutta jostain syystä tiedän toiveen olevan hieman turha. Joka tapauksessa tulee satamaan, mutta se kuuluu pohjoisen ilmastoon ja toisaalta mukavaahan sitä sadetta on kuunnella hyvän kirjan ja lämpimän kaakaon kanssa, fleecevilttiin kääriytyneenä villasukat jalassa, eikö vain? 
     Itse ainakin nautin syksystä, sillä sen tuulet kertovat talven tulosta, joulun lähestymisestä ja omalla kohdallani ajokortin suorittamisesta. Ja tietenkin lukion saapumisesta päätökseen. Hurjaa ajatella, että enää 2,5 jaksoa jälellä ja sitten alkaisi lukuloma ja viimeinen rutistus kevään ylioppilaskokeissa. Sitten elämä on ihan auki, mitäköhän sitä tekisi? Ainakin ensimmäisenä pieni henkäisytauko ja ylppärijuhlat. Sitten tulee haikeus yhden tienylityksen jäädessä taakse, ja pelko tulevaisuudesta, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.
   Onneksi on sentään jotain pysyvääkin; perhe, ystävät ja tietenkin omat hevoset. Hevosten kanssa voi touhuta vaikka kuinka, ja ensi vuonna olisikin tarkoitus lähteä Pallon kanssa valloittamaan kansallisia ratoja, ja oppimaan samalla uutta. Ja ne kenttäkisat! Niistä haluan ehdottomasti päästä läpi :) Eiköhän sitä jostain aina löydä tekemistä, jos ei vaikka pääsekään seuraavan asteen oppilaitokseen, eli varmaankin yliopistoon.... Onneksi on hevoset ja ratsastus olemassa!

Hyvää syksyn jatkoa ja muistakaa pukeutua lämpimästi!