maanantai 31. lokakuuta 2011

Ratsastajan lihas- ja aivojumit

Sarjan a-osa
(c) Miia Keinänen
Hellurei ja hyvää alkanutta viikkoa! Taas on vierähtänyt edellisestä postauksesta aikaa, ja viikonloppuna en sitten kerennyt kiireiltäni mitään kirjotella. Kertailen tässä postauksessa vähän edellistä viikkoa ja sitten muutama juttu tulevaisuudesta.
   Perjantaina mulla on viimeinen tunti liikkaa, ja viime perjantaina meillä oli Bodycombat-tunti, jonka veti Kuntokeskus Pyramidin Nita. Tunti oli ihan sikakiva, vaikka käyn stressinhallinta kurssia, eli tarkoitus on rentoutua ja "laiskotella". Oli ihanaa antaa hien virrata, ja oikeasti liikkua kunnolla, kun en ole pitkään aikaan päässyt "kunnon" treeneihin. No tunnin jälkeen oli ihan väsy, mutta aivan ihanan rentoutunut ja huoleton olo (joten teki kyllä tehtävänsä).
Rata 1, jota treenattiin.
Sori on vähän epäselvä...

Alkuverkkaa
(c) Miia Keinänen
    Lauantaina sitten aamulla heräsin, enkä meinannut päästä ylös sängystä. (Juttelin tästä kaverini kanssa, ja hän sanoi sen olevan täysin normaalia bodycombatin jälkeen.) Joka paikka oli ihan jumissa, ja eihän siinä auta muu, kuin kävellä lihakset lämpimiksi ja lempeästi kokeilla venytellä. Itsehän säikähdin, että miten pystyn ratsastamaan, kun olen niin jumissa. No ei se mitään, hepan selkään vaan ja kohti treenejä.
   Treenit alkoivat hyvin ja loppuivat hyvin, mutta siinä välillä oli kyllä niin vaihtelevaa suoritusta, etten enää ikinä pidä kahden viikon hyppytaukoa ellei ole pakko! Treenailimme rataa, ja sitten sarjalle pientä lähestymistä, sillä se on ollut itselleni hankalaa. Pallolla on niin iso askel, että normaalimittaiset välit (~7m) ovat ahtaita, joten sarjat pitää hypätä vinottain. No tätä sitten harjoiteltiinkin ihan urakalla, kun ei meinannut onnistua, ja meinas kyllä välillä hermot mennä. Onneksi rupesi loppua kohden paranemaan suoritukset, ja jumitkin lähti aukeamaan, niin alkoi homma tuntua paljon miellyttävämmältä. Rata oli noin 100-105cm, ja täytyy sanoa, vaikka onkin ollut taukoa, niin pieniltä ne esteet näyttivät.
Rata 2
    No sitten halusin vielä treenata toisenlaista rataa, jossa saisin myös harjoitella omia heikkouksiani, eli tuo 2-3 käännös, jonka teen aina liian pienesti, niin että 3 este putoaa, enkä sitten laukkaa tarpeeksi 4 esteelle. Esteet nostetiin niin, että ne olivat 105-110cm välillä. Tätäkin treenattiin ihan ahkerasti, ja huomasi joka kerta, kuinka suoritukset paranivat vähän kerrallaan. Lopuksi halusin treenata vielä pelkästään 2-4 esteitä, jotta tuo kyyneleen muotoisen tien ratsastus jäisi mieleen.

   Treenien jälkeen ratsastin Palden kotiin, ja laitoin pikaisesti valmiiksi, sillä minun oli ehdittävä vielä liikuttamaan Pultti, ja sitten äkkilähtö elokuviin (kyllä, minullakin on muuta elämää kuin hevoset). No Pultilla menin ilman satulaa, ja ensin taivuttelin hyvin molempiin suuntiin. Aluksi Pule oli jäykkä kuin kanki, mutta lähti siitä sitten vertymään, ja loppuakohden kulkikin mukavasti välillä "oikein päin". Lopuksi kävin vielä laukkailemassa pellolla, ja siellä herranen innostui, ja meinasi esittää minulle kunnon rodeota. Onneksi sain pidettyä sen verran kasassa, että tuli vain lievästi isompia laukka-askeleita, muuten olisin ollut maata möyrimässä :D Pulen luota sitten kiidinkin kotiin, ja söin pikaisesti (aamupalan jälkeen en ollut syönyt kuin 2 banaania, joten oli vähän nälkä), vaihdoin vaatteet, ja eikun matkaan kohti elokuvateatteria. Kävin katsomassa kavereideni kanssa Johnny English - Rebornin, ja täytyy sanoa, ettei ollut niin hyvä kuin odotin. Kyllähän siellä tuli naurettua, ja oli ihan taattua Atkinson-kamaa, mutta jotain jäi puuttumaan...
Ihana syyskeli
(c) Miia Keinänen
    Sunnuntaina en sitten taaskaan meinannut päästä sängystä ylös, sillä lauantain noin kuuden tunnin ratsastus ei tehnyt jo valmiiksi jäykille lihaksille hyvää, varsinkaan kun en illalla kerennyt/jaksanut venytellä. No heppatyttö ei valita vaan suuntaa tallille. Lähdin Pallolla ilman satulaa Pultin luo, ja Pulella oli ohjelmassa estetreenailua. Ensin treenailtiin Pultin kanssa jumppasarjaa, jossa oli 4 estettä, ja sitten 1-askeleen sarjaa, ja lopuksi hypättiin yksittäisenä okseria. Jumppis meni ihan kivasti, varsinkin kun se oli toinen kerta Pultille. Pidimme esteet aika matalina (n. 50-60cm), joten Pultti ei oikein jaksanut koipiaan nostella. Sarjaa hyppäsimme noin 70cm korkuisena. Okseria treenailtiin ensin 70cm korkuisena ja sitten muutama hyppy 100cm korkuiselle (molempiin suuntiin 2 hyppyä, jos muistan oikein). Pule oli superkiva, ja oli mukava lopettaa onnistuneeseen suoritukseen.
    No minähän en oikein osannut arvioida pimeän tuloa oikein kellojen siirron takia, ja eikös se pimeä yllättänyt meidät kotimatkalla. Onneksi Palde on niin fiksu, ettei tehnyt mitään ylimääräistä, vaikka ei eteen kunnolla nähnytkään. Toki Pallolla on parempi näkö kuin minulla, mutta ei siellä säkkipimeässä ollut mitenkään mukava mennä. Onneksi oli edes heijastinliivi ja -suojat päällä, että näyttiin edes vähän, varsinkin kun Pallo on tumma hevonen, ja minulla, tietysti, tummat vaatteet päällä. No kotiin päästiin turvallisesti, ja lievästi illalla väsytti kun sänkyyn kaatui. Ei tarvinnut kauaa unta odotella.
   Ensi sunnuntaina onkin sitten KiuRan kisat, jos vain järjestyvät. Täytyy pitää peukkuja pystyssä ja kannustaa ihmisiä osallistumaan kisoihin. Tulkaahan siis kaikki asianmukaiset luvat omistavat, ja kynnelle kykenevät kisoihin, että saadaan järjestettyä. Tästä päivityksestähän tuli melkeinpä romaani. No en usko sen ketään haittaavan :)
Koska huomenna alkaa jo marraskuu toivottelen hyvää talvikauden alkua!
   

tiistai 25. lokakuuta 2011

Pikapäivitys

Hellou vaan! Ihan pikaisesti päivittelen ennen koulun alkua, kun ei ole muutakaan tekemistä :D
Eilen juoksutin Pallon liinassa, ja herra oli niin hyvä, että aikaa vierähtikin sitten 50 minuuttia. Isäni lanaili samalla kenttäämme, kun juoksutin Palloa toisessa päädyssä, ja Pallo aina välillä leikeillään otti sätkyt traktorista, että sai spurttailla energioitaan pois. Päätin sitten, että laukataas tänään kunnolla, ja laukkuutinkin Palloa erikokoisilla ympyröillä; pienin oli halkaisijaltaan noin 5 metriä ja suurin sitten niin iso, kun liinaa vaan riitti (kaiketi halkaisija oli jotain 20 metriä). Ravissa vedettiin vielä pienempää ympyrää, halkaisija oli noin 2 metriä. Tällä tavoin taivuttelen Paldea yleensä liinassa, ja samalla tulee työstettyä takapään lihaksia kivasti.
  Päätin sitten itse eilen, että en lähde Kimmolle hyppäämään tänä viikonloppuna, treenailen mielummin, ja menen sitten Kiuruvedelle hyppäämään ne 100cm ja 110cm. Kuten jo Sorsiksen läpikäyntipäivityksessä totesin, en ole päässyt riittävästi hyppäämään Palden kanssa, ja en halua tehdä samaa virhettä toista kertaa. Siispä matkaan treeneihin, ja toivon parempaa menestystä Kiuruvedelle.
    No tässä oli tällainen pikapäivitys. Päivittelen sitten seuraavan kerran viikonloppuna treenien jälkeen. Syksyistä viikkoa!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Home, sweet home

Heissuli vei! Reissusta palattu ihan ehjänä, ja täytyy sanoa, että olipa mukava tulla kotiin. Reissussakin oli hurjan hauskaa, mutta väsymys meinasi iskeä perjantain junamatkalla. Keskiviikkona siis menimme klo 11.28 lähteneellä junalla kohti etelä-Suomea. Olimme perillä 15.35, hieman etuajassa, ja siitä autoilimme kummisetäni vaimon kyydissä, kaverini Miian kanssa, kummisetäni luokse. Siellä purimme kassit ja olimme loppuillan. Katsoimme elokuvat Precious ja Aavikonkukka, ja söimme pitsaa, nam nam. Eväänähän meillä oli subit, joten herkuteltua tuli koko päivä. Valvoimme melkein kahteen asti, ja herätys oli noin puoli 8...
   Torstaina suuntasimmekin jo hyvissä ajoin kohti Hartwall Areenaa ja HIHS:iä. Jymyn luokka oli se ensimmäinen AT (85cm) ja katsomosta etsimme sellaiset paikat, että näkisimme koko homman hyvin. Jymyn rata meni hyvin, tosin ensimmäisellä kerralla tuomari antoi radan loppumisen merkiksi annettavan äänimerkin ennen viimeistä estettä, jolloin Jymyn ratsastaja luuli heidän tulleen hylätyiksi, eikä hypännyt estettä. No tästä valitettiin tuomarille, ja Jymy saikin suorittaa ratansa uudestaan. Ette uskokaan kuinka paljon jännitin ennen Jymyn toista esiintymistä. En ole ikinä jännittänyt niin paljoa, en edes ennen ensimmäisiä kisojani. Tunsin sykkeeni hyvin selvästi, ja se oli nopea, ja tuntui mahassa ihan hirveä jyske. Ihan kuin sydän olisi pudonnut sinne. No jännitystä seuraa aina rentous ja väsy, ja olinkin melkein loppupäivän unessa. Olimme kisoissa noin klo 18 asti, ja mukaan tarttui karvaromaani ja ratsastussukat. Kävimme vielä Horzen myymälässä sovittamassa saappaita, ja löysinkin sieltä mieleiset, mitkä tilaan netin kautta, kunhan jaksan. Illalla tulikin väsymys ihan urakalla, ja nukkumaan mentiin joskus puol 11 maissa. 
    Tajusin HIHS:issä, että vaikka kisojen katsominen on ihan kivaa puuhaa, niin ei se sovi minulle. Minulla oli suoraan sanottuna tylsää, paitsi Jymyn suorituksen ajan, jolloin jännitin niin että meinasin tuolilta pudota. Mielummin olen itse siellä kisakentällä, joko ratsastamassa tai toimihenkilönä, kunhan saan tehdä jotain muutakin kuin istua paikallani.  
   Perjantaina sitten oli kotimatkan aika. Sain kummisetäni vaimolta kahdet saappaat, jotka eivät sopineet hänelle liian korkean koron vuoksi. Toiset ovat kokoa 40 ja toiset kokoa 38. No lupasin etsiä noille kokoa 38 oleville kengille hyvän kodin joltain kaveriltani, koska minulla pienimmät kengät ovat kokoa 39, vaikka yleensä 40-41. No kotona sitten kokeilin, että minkä tuntuiset kengät ovat, koska ne näyttivät niin kivoilta, ja uskokaa tai älkää, ne mahtuvat minulle...! Lupasin kyllä ne yhdelle kaverilleni, jos ne mahtuvat, ja hän saakin kokeilla niitä tässä joku päivä. Annan ne niiden sopiessa sitten hänelle, vaikka pidänkin niistä itse. Lupaus on lupaus.
   Perjantaina pääsinkin sitten heti kotiin tultuani juoksuttamaan Pallon, ja olipas mukavaa olla taas oman heppasen kanssa. Pallon lempeä tervetulo-hörähdys vielä vahvisti tunnetta, että en lähde kotoa enää minnekään ilman hevosta :D Kerran hevostyttö, aina hevostyttö. Meinasinpa ostaa HIHS:istä sellasien kyltin, missä lukee, että "Muilla on elämä, minulla on hevosia." Se pitää kohdallani kyllä niin paikkansa, mutta muotoilisin tuon lauseen toisin: "Hevoset ovat elämäni."

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kisakarkeloiden läpikäyntiä

70-80cm toiseksi viimeinen este
(c) Terhi Tilli/jenna.kuvat.fi
Hellurei vaan! Koko viikonloppu on kyllä mennyt ihan unessa. Lauantaina oli todellakin ne estekisat, ja päivähän venähti silleen 7-21 mittaiseksi. Kerkesin syödä kunnolla vasta joskus klo 19 aikaan, kun oli pakko päästä syömään. Muuten olin koko ajan hevosten parissa. Sitten siihen selontekoon.
    Pultilla menin siis luokat 1 (70-80cm) ja 2 (90cm), ja molemmat menivät varsin hyvin. Ekassa luokassa Pultti oli hieman löysä, mutta hyppäsi hyvin. Tuijotteli paljon ympärilleen, kun oli uudessa paikassa. Tuloksena 0vp ja jaettu 1.sija. Pultin eka ruusuke :) 

Verkkaa 70-80cm
(c) Terhi Tilli/jenna.kuvat.fi
 Erittäin tyytyväinen olen siihen, ettei Pultti 
(kuten ei koskaan ole) katsellut erikoisesteitä ollenkaan. Roiskautti kaikki esteet reilulla loikalla yli!
    90cm putos 2 puomia eli 8vp, kun itse vein hevosen liian lähelle estettä. Ensimmäinen oli vasemmasta kaarteesta tuleva punavalkoinen pysty, jossa meillä hävisi laukka sinne kaarteeseen. Toinen oli sarjan a-osa, kun paikka hävisi kokonaan näkyvistä muutama askel ennen estettä. Pultti hyppäsi todella hyvin, ja edelliseen luokkaan verrattuna laukka pyöri erittäin hyvin, muutamaa kaarretta lukuunottamatta. Itse olen erittäin tyytyväinen Pultin ratoihin, ja Pulttiin ylipäätään. Heponen suoriutui koko kisapäivästä erittäin hyvin, varsinkin sen ollessa herran eka.
70-80cm toinen este
(c) Victoria Graham
  Pallon kanssa radat menivät todella vaihtelevasti. 100cm Pallo oli suoraan sanottuna outo. Hieman ennen ensimmäistä estettä Pallo, ensimmäistä kertaa koskaan, veti minulta ohjat käsistä ja pisti menemään. Radalla en meinannut saada Palloa sitten ollenkaan kiinni, muutaman kerran sain kontrolliin, ja tulos oli sen mukainen; 3 estettä putosi eli 12vp. Mietimme sitten isäni kanssa, että mikä oli syynä tähän, niin 5 asiaa nousi esille:
1. Ei oltu hypätty kunnolla rataa ennen kisoja, vain yksittäisiä treenattu kotona.
2. Pallo oli koko päivän ollut seisomassa Pultin seurana.
3. Istuin itse välillä todella etupainoisena, mikä kiihdytti Palloa.
4. Turparemmi oli liian kireällä, jolloin Pallo taisteli ohjaa vasten aina pidättäessä.
5. Tempo oli liian hidas.

110cm eka este
(c) Miia Keinänen

   

    No tästä sisuuntuneena, lähdin 110cm radalle ihan erilaisella asenteella. Istuin kunnolla, pyrin pyörittämään laukka ja annoin hevosen tehdä hommansa, siihen liikaa puuttumatta. Rata alkoi todella hyvin, ja itsekin kolmos esteen jälkeen mietin, että vitsit menee hyvin. Sitten neljäntenä oli sarja, ja Pallo lähti ihmeellisesti vasenta pohjetta vasten poikittamaan noin 10m ennen estettä. No minä tietysti ohjasin edelleen esteelle, ja Pallo sitten ensimmäistä kertaa ikinä meinasi kieltää. Itse vedin siinä vaiheessa liinat kiinni, että ei enää hypätä sitä estettä, oltiin jo liian lähellä, eikä vauhtia ollut. Pallo on joko todella rehellinen tai uhkarohkea, tai hieman molempia, sillä lähti vielä hyppäämään leveää okseria. Siinä vaiheessa kävi päässä ajatus, että voi luoja nyt kuollaan!
Apua...
     Koko estehän siinä meni nurin, ja siinä sitten odottelemaan esteen kasaamista, ja eikun uudestaan matkaan. Toisella kerralla ei ollut mitään ongelmaa, murahdin vielä varmistukseksi siinä nelisen laukkaa ennen estettä, jolloin Pallo ei edes epäröinyt, vaan hyppäsi todella hyvin! Loppurata meni ihan jees, viimeinen este vielä putosi, koska suhteutettu väli jäi meille hieman ahtaaksi hypätessämme edellisen   esteen hieman liian läheltä.
Hullu hyppy-kokoelma
(c) Miia Keinänen
Yritys number 2
(c) Miia Keinänen

     Kokonaisuudessaan 110cm rata oli ehkä paras tähän mennessä, vaikka virhepisteitä tulikin 12 (tottelemattomuus 4vp, esteen hajotus totelemattomuuden yhteydessä 4vp sekä pudotus 4vp), sillä laukka pyöri todella hyvin ja istuin itse pystyssä. Yleensä tuppaan ennakoimaan hyppyä, ja lähtemään siihen ennen hevosta, nyt maltoin odottaa (2 hyppyä lukuunottamatta), ja se näkyi heti radassa.
110cm toiseksi viimeinen este
(c) Miia Keinänen
    Palloon olen todella tyytyväinen, päivä oli todella pitkä, ja silti Palde jaksoi hypätä todella hyvin. Nyt sitten pohditaan minne lähdetään seuraavaksi kisoihin. Kiuruvesi houkuttelisi itseäni, sillä siellä on iso halli ja voisin hypätä sen 100cm ja 110cm siellä. Kimmolla en tiedä hyppäisinkö 110cm, kun maneesissa tuntuu aina Palden kanssa, että seinät kaatuu päälle. No itseppä olen valtamerilaivani valinnut <3 Siilinjärven seurakisat ovat myös harkintalistalla, sillä sinne voisin viedä Pultinkin hyppäämään. No katsotaan minne päädytään, mutta nautitaan nyt ensin lomasta ja treenaillaan.

Ihanaa syksyn jatkoa toivoo Team PaPu!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Tuttuja ja tuntemattomia tuulia

Kuva Pallosta ja minusta kevät 2011
Laitoin tämän kuvan ihan vain ilmeiden takia :D
(c) Merja Saarti

Sunnuntain treeneistä sekä ylempi että alempi kuva
(c) Karoliina Savolainen
Hei vaan näin viikon tauon jälkeen! Päivittelen tässä lyhyesti kuluneen viikon tapahtumat ja hieman höpinää tulevaisuudesta. Viime viikolla Pallolla oli hyvin liina- ja maastopainotteinen viikko. Tämä viikko on alkanut samalla tavalla, ja tänään Pallo sitten päätti pitkästä aikaa pudottaa etukenkänsä. Sapettaa vietävästi! Just ollaan saatu kaviot kasvamaan hyvään kuntoon viimekertaisen kenkienpudottelukauden jälkeen, ja sinne meni koko työ kankkulan kaivoon... Kavio lohkesi ihan kiittettävästi, kenkä kuitenkin saatiin hyvin kiinni. Mennään sitten hiukan rauhallisemmin jonkin aikaa. Huomenna pidän Pallolla vapaapäivän, niin saapahan juurtua kenkä kiinni (toivon mukaan). Lauantaina onkin sitten pitkä päivä Sorsasalossa. 
       Täytyypäs tässä nyt mainita, että eilen kun juoksutin Palloa liinassa satoi lievästi. Ja Pallo ei oikein välitä sateesta, ja ilmaisi sen ensimmäistä kertaa oikein selvästi. Pallo teki ihme loikkia aina silloin tällöin liinassa, ja toista kertaa koko yhteisen elon aikanamme näin sen pukittavan. Pallo teki kaksi kertaa sellaisen hyppypukin, ja täytyy myöntää, se tuli yllätyksenä. Mutta annetaan lapselle anteeksi, kun muuten meni niin hienosti sateesta huolimatta. :)
     Pultin luona kävin sunnuntaina hyppäämässä, ja treenattiin rataa. Pultti oli superkiva, ja täytyy sanoa, että vaikka olikin hevosella ollut melkein koko viikko vapaata, niin jarrut ja kaasu toimivat paremmin kuin koskaan ennen. Tänään kävinkin sitten Pultin kanssa maastolenkillä. Pultilla on yksi hassu tapa; se ei suostu menemään vesilätäköihin, vaan pomppii niiden yli. No tänään sitten päätin harjoitella lätäköiden kanssa ahkerasti (Sorsasalon mahdollista kurakenttää varten), ja herra 5 vee yllätti minut laukkaamalla ja ravaamalla suosiolla lätäköiden halki. Jotain positiivista tässä päivässä siis. Eiköhän siis päästä Sorsasalossakin lätäköiden yli/läpi, jos on tarve. Siellä Pultin kanssa starttaan70-80cm ja 90cm, ja Pallolla 100cm ja 110cm. Tervetuloa kannustamaan!
      Entinen hevoseni, Jymy, pääsi UB Horse Shown Amateur Tourin finaaliin, ja eihän siitä voi olla kuin ylpeä! Jymy ja Miia hyppäävät 85cm (ratsastuskouluratsukot) luokan ja eilen varmistui, että pääsen itsekin paikalle kannustamaan ja hurraamaan. En ole ikinä käynyt HIHS:ssä, joten on mukava mennä sinne, varsinkin kun on tuttuja paikalla. Tulkaahan muutkin kannustamaan Jymy voittoon! Tarkoitus olisi samalla etsiskellä uusia saappaita entisten alkaessa menttää muotonsa ja tukensa kokonaan... No tässä oli tällainen pikapäivitys, loppuviikosta sitten uudestaan ja viimeistään sunnuntaina olisi kisatarinoita kerrottavana. Niitä odotellessa, sateista ja värikästä syksyä!

Vuodelta 2010 estetreenejä, 110cm
(c) Karoliina Savolainen

tiistai 4. lokakuuta 2011

Onnellisuutta etsimässä

Hei vaan, ja ihanaa iltaa. Sadepisarat ropisevat kattoon, joten mikäs tässä mukavampaa kuin kirjoitella päivitystä? Tänään oli ensimmäinen tunti stressinhallinnan likkakurssista, ja teimme lopussa rentoutusharjoituksen. Harjoituksessa kuuntelimme jonkun miehen (en muista nimeä enää) levyltä ohjeita rentoutumiseen samalla kun makasimme patjoilla silmät kiinni pimeässä salissa. Eräässä kohtaa mies sanoi, että löydät sisältäsi avaimen, jolla voit avata onnellisuuden oven. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että mitä on onnellisuus? Tein päässäni listan asioista, jotka tekevät minut onnellisiksi, ja päätinkin laittaa top5:sen tähän.

Pikkukisu "Pörri"

  1. Vapaus
    -Elämä Suomessa vailla sodan pelkoa on arvokkaampaa kuin välillä osaamme arvostaa. Pidämme sitä jo niin itsestäänselvyytenä, että se välillä unohtuu kokonaan. Lisäksi vapaus elää omaa elämääni tekee minut onnelliseksi.
       Usein nuoret sanovat, että he ovat vapaita, kun täyttävät 18. Miksi näin on?  Heillä on valinnanvapaus, esim. vapaus valita mitä laittaa päälle, tekeekö läksynsä tai syökö ruokansa. 18 on vain ikä, jolloin ihmisellä on vapaus nauttia alkoholia ja polttaa tupakkaa laillisesti. Miten se on muka vapautta? Tupakan riippuvuus on pikemminkin ketju, joka kahlitsee käyttäjänsä ja vie tältä vapauden. Itse olen julistautunut absolutistiksi sekä alkoholin että muiden huumausaineiden suhteen. Minua ei kiinnosta edes kokeilla, ja valintani on jättää ne pois.

  2.   Perhe, suku ja ystävät
    -En tiedä mitä tekisin ilman ihmisiä, jotka ovat tärkeitä minulle. Jokainen tarvitsee lähelleen ihmisiä joiden kanssa voi jakaa tunteet, elämänsä ja tärkeät hetket. Itse olen sellainen ihminen, että jotta kutsun ystäväkseni, täytyy luottamukseni ansaita. Jos sen menettää jossain vaiheessa, loukkaamalla tai satuttamalla minua, ei sitä ole helppo saada takaisin. Eräs elämäni tärkeimmistä ihmisistä on perheenjäsenten lisäksi isäni äiti eli mummoni. Hän on niin positiivinen ihminen ja täynnä sellaista tarmoa, jota toivoisin itsekin aina välillä omaavani. Mummoni on huipputyyppi, ja ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuten äitinikin aina välillä sanoo, olen pienoiskuva mummostani.

  3. Eläimet
    -Eläimet ovat aina olleet osa elämääni. Pienestä pitäen olen kasvanut eläinten keskellä, meillä on ollut/on edelleen koiria, kissoja, kaloja, hevosia, hamstereita ja sauvasirkkoja. Jokainen eläin, jonka olemme menettäneet luotamme tähdeksi taivaalle, ovat hyvin rakkaita ja lähellä sydäntäni. Mitä on elämä ilman eläinystäviä?
       Varsinkin hevosten ja koirien kanssa on suhde erityinen, kun harrastetaan ratsastusta tai metsästystä yhdessä. Se että harrastaa eläimen kanssa jotain, vaatii molemminpuolista luottamusta ja tietoa siitä, mitä on tekemässä. Varsinkin ratsastuksessa luottamus on avainasemassa, kuten joskus äidinkielen esseeseen kirjoitin "Ilman yhteistyötä ei laukata".
    Kissani Honey leikkimässä portailla


  4. Musiikki
    -Olen pienestä pitäen harrastanut musiikkia. Isäni puolen suku on musikaalinen, josta olen sen myös perinyt itsekin. Ala-asteella olin musiikkiluokalla ja ennen sitä soitin viulua useita vuosia. Yläasteella otin musiikin valinnaiseksi aineeksi, jotta saisin sitä harrastaa.  Lukiossa laulan koulun kuorossa ja olen käynyt kaikki musiikin kurssit, jotka sain otettua. Kotona soitan keybordia (elektroninen "piano") ja laulan päivittäin. Välillä vanhempani turhautuvat siihen, mutta hei minkäs teet kun laulattaa? Jos en saa laulaa päässäni soivaa kappaletta "ulos", jää se sinne pyörimään pitkäksikin aikaa. Musiikki on myös minulle keino toteuttaa itseäni, ja vapauttaa sisäinen lintuni lentoon sateenkaarta pitkin.

  5. Kirjallisuus
    -Myönnän sen suoraan, olen lukutoukka. Pienempänä pidin vihkoa, johon kirjoitin kaikkien lukemieni kirjojen nimet, etten lukisi niitä kahta kertaa. Vihko on edelleen tallessa jossain, ja sen avulla laskin, että luin yli 500 kirjaa vuodessa. Lukutoukka siis :) Olenpa saanut sekä ala- että yläasteella stipendin lukemiseni ahkeruudesta johtuen.
       Nykyäänkin pyrin lukemaan mahdollisimman paljon kirjoja, mutta makuni on laajentunut pelkistä eläinkirjoista muihinkin kirjallisuuden lajeihin. Fantasian ja jännityksen, sekä monen muun lajin maailma on auennut minulle. Ainoa ongelma nykyään kirjastoon mennessä on, etten aina muista mitkä kirjat olen jo lukenut ennen kuin luen kirjaa uudelleen...
       Kirjat ovat siitä ihania, että niitä lukiessa voi päästä mielikuvituksen laukkaamaan, ja kuvitella kirjan maailman omanlaisekseen. Tälläkin hetkellä huoneessani on pino kirjaston kirjoja, jotka kutsuvat minua lukemaan. Valitettavasti joudun torjumaan ne, ja käymään koulukirjojen kimppuun niiden sijasta vaikka tällaisina sadepäivinä olisi ihana hautautua sänkyyn peittojen alle, ja aloittaa uutta seikkailua kirjojen maailmassa.
  6. 2001