keskiviikko 29. helmikuuta 2012

#59 Erikoispostaus: Jymy-Jooseppi

Hellurei ja hellät tunteet!
Voisin kertoa teille ummet ja lammet, maat ja taivaat, järvet ja joet koskien Jymyä ja minua. Mutta ei, en aio pureutua menneisyyteemme nyt, vaan ensimmäistä kertaa avaan hieman itseäni ja tunteitani teille.

Jymyn lähtö oli minulle kova pala, kuten olen varmasti aikasemmin jo maininnut. Jymyn lähtöä edeltävänä iltana kirjoitin Jymylle kirjeen. Se sisältää itse kirjeosuuden, runon ja lausahduksen. Aionkin nyt kirjoittaa tuon kirjeen tähän, sillä se kuvaa todella hyvin sitä, mitä Jymy minulle merkitsi ja merkitsee edelleen.

Here it goes:

Jymylle

Nyt kun eromme koittaa, olen surullinen, en ole ikinä itkenyt näin paljoa, mutta toistaalta olen helpottunut. Tiedän, että saat hyvän kodin ja tekemistä yllin kyllin. Silti tämä ei ole minulle helppoa. Olit ensimmäinen ikiomani, rakkaani, luotettava kumppanini, minun Jymyni... Se ei hevillä unohdu, olet jättänyt minuun lähtemättömät jäljet, kaikki muistot...


     Tuntuu kuin vasta eilen olisit saapunut sinä pörröisenä, tuuheaharjaisena suokkipoikana, jonka tulosta en tiennyt, mutta johon rakastuin välittömästi. Kaikki mikä näiden vuosien aikana on tapahtunut, on kulunut hetkessä. Miten aika rientääkään... Se kuinka me molemmat olemme kasvaneet näinä vuosina siinät "pikkukakaroista" nuoriksi, ja kaikki mitä olemme oppineet ja kokeneet. Kaiken sen olemme tehneet yhdessä, ja se kaikki on meidän, sitä ei kukaan voi viedä.

     Ensimmäinen hyppymme Sorsasalossa. Tulen muistamaan sen aina... Et ollut ennen estettä nähnytkään, vaikka olitkin karannut 150cm aidan yli entisessä kodissasi (höpsö!). 20cm korkuinen ristikko, jonka sinä hyppäsit 70cm korkeudelta. Silloin sen tunsin ensimmäisen kerran, sen pienen lämpimän ilonpilkahduksen sydämessäni, jonka sain tuntea vielä monen monta kertaa... 

    Yhtä useasti sain olla ylpeä upeasta ex-ravuri suokistani, joka pesi "täysiveriset ratsut" mennen tullen... Seistessämme palkintojenjaossa, johtaessamme kunniakierrosta, yhdessä... En voinut olla enää ylpeämpi. Monta ruusuketta saimme, mutta se ei ollut pääasia, vaan se, että sain olla kanssasi ja pitää hauskaa. Olihan meillä niitä "mustia päiviä", jolloin mikään ei sujunut, mutta niistä selvittiin yhteistyöllä ja rakkaudella.

    Osasit lohduttaa minua, tiesit milloin tarvitsin kunnon maastolaukkaa piristyäkseni, aina olit odottamassa minua, olit minua varten ja minä sinua. Pienet jekkusi ja kiintymyksenosoituksesi hauskensivat päiviä, ja saivat minut rakastumaan sinuun yhä enemmän.

    Joku voisikin ajatella, että "Pyh! Ei tuo ole totta", mutta mitä väliä, he eivät ole sinä ja minä. Meillä oli toisemme ja se riitti. Mikään ei tule lopettamaan rakkauttani sinuun!

     Olet ainutlaatuinen, harvinaisen rohkea estesuokki, aina iloinen ja positiivinen, joka yrittää ainha parhaansa ja miellyttää. Sinulla on erityinen paikka sydämessäni, mikään ei voi sinua korvata. Sinä olet sinä, eikä ole olemassa kuin yksi oikea Jymy, eikä se muutu. 

     Rakastan sinua, ja tulen aina rakastamaan!

    Hyvästi rakkaani, toivon, että näen sinut pian. Että näen sen pienen, iloisen ja sielukkaan pikkuhevosen, jonka olen aina nähnyt.

   Ajatella miten onnekas olin; minä sain sinut, ja toivon, että pystyin antamaan edes vähän sinulle takaisin. Kiitos rakkaani, kiitos...


Runo:

Ei sitä kipua usko todeksi ennen kuin sen itse kokee sydämessään. 
Ei sitä tuskaa osaa kuvitellakaan ennen kuin sen itse tuntee. 
Ei sitä ymmärrä rakastavansa toista niin paljoa ennen kuin ero koittaa. 
Ei sitä tiedä mitä tekisi ilman toista ja niitä yhteisiä onnenhetkiä. 
Ei sitä osaa olla erossa, kun on niin läheinen.

Kuitenkin kaiken tallentaa sydämeensä, ja muistot vielä syvemmälle, jotta niihin voi turvautua ja hakea niistä voimaa, kun sitä eniten tarvitsee. 
Niiden avulla jaksaa puskea eteenpäin vaikeina ja synkkinä aikoina.

Eihän kukaan eroa toivo, mutta joskus sen on tapahduttava, jotta voimme kasvaa vahvemmiksi, sillä eihän se ole lopullista; joskus sitä vielä kohdataan, ja silloin hymyillään ja halataan.


Lainaukset:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." -
Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

"Eihän hevosilla voi voittaa poneja, mutta suokit eivät olekaan hevosia tai poneja, ne ovat SUOMENHEVOSIA!"



Loppuun vielä video, joka sisältää kuvia, videopätkiä ja kauhean kuuloista laulua. Varoitan jo etukäteen, että osaatte laittaa kajarit pienelle tai kiinni :)

Kappale on You'll be in my heart - Phil Collins (Tarzanista), jonka tällä kertaa esittääpi minä.

Valitan lauluääntäni sekä videon äänenlaatua, olin hieman nuhainen tuolloin, joten ei ole parasta mahdollista laulua, mutta yrittäkää kestää. Teitä on varoitettu, joten en ota vastaan haasteita oikeuteen ;)

Kuvien ja videoiden copyt kuuluvat:
Karoliina Savolaiselle, Merja ja Annaroosa Saartille.
Elkäähän siis kopsailko luvatta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Mehtään menneet kisat

Hei vaan kaikille!
Ei eilen paistanut aurinko meidän risukasaan, vaan pyrytti lunta ihan urakalla...
Oltiin siis eilen siellä Kimmon kisoissa, ja murhenäytelmäksihän se meni meidän osalta.

100cm
Pallo tuntui verkassa sikakivalta, oli rento ja innokas, ja sain hyvin ratsastettua kuulolle. Mutta auta armias, kun Pallo kuuli lähtömerkin ja tajusi olevansa radalla, kaikki hävisi. Ei ollut enää kontrollia, ei sitä samaa rentoutta kuin verkassa, vain taistelu meidän kahden välillä... Ja taistelemalla ei kisoissa kuulu mennä.
    En oikein tiedä mikä Pallolle siinä tuli, mutta itse olin selässä todella turhautunut. Ykkösesteen pääsimme juuri ja juuri yli, mutta kakkosen ja kolmosen pudotessa lopetin itse ratsastamisen.  Niin ei pitäisi tehdä, ja meninkin siinä kaksi pystyä ihan matkustellen kyydissä.
    Sitten tuli este nro 6, okseri, jossa oli valkoiset laineet alla. Tiesin Pallon katsovan sitä, ja ryhdistäydyinkin itse ennen estettä. "Tästähän mennään yli" Varmistelin ennen estettä äänellä, rykäisemällä hrrm, mikä yleensä riittääkin. Otin Pallon vielä pohkeiden väliin, ja juuri kun Pallo oli ponnistamassa, se huomasi aallot... Eihän siinä ollut enää mitään tehtävissä; Pallon kokoisen hevosen tehdessä ponnistusvaiheessa äkkiliikkeen, no, akka lentää kyydistä. Siinä se kauden aloitus, hurraa...



Akka lentää vauhdilla
(c) Petteri Saarti



Lauantaina juttelin kaverini kanssa vielä putoamisista, ja tokaisinkin siinä etten ole aikoihin tullut alas. Tsadam, kohtalo iski oikean koukun suoraan päin naamaa! Olen kerran aikaisemmin tullut samalla tavalla alas, eikä se ole ikinä mukavaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, ainoastaan sääri on hieman kipeä (kaunis mustelma levittäytyy) sen osuttua johteeseen vauhdilla.


110cm

Verkkaan mennessä mieli oli kyllä pohjalukemissa. Siellä sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja päätin yrittää parhaani. Hyppäsin verkkaesteitä useita kertoja, jotta sain itselleni ja hevoselle hyvän rytmin ja varmuuden rataa varten. Verkka meni hyvin, mutta edellisen luokan perusteella, se voi luvata radalle ihan mitä tahansa.
   Rata alkoi hyvin, sain hyvän reippaan ja pyörivän laukan, sekä hyvät tiet kahdelle ekalle esteelle. Kolmoseste oli okseri pitkällä sivulla pystyn jälkeen, jonne Pallo sitten kiihtyi. Itse otin yhden turhan pienen pidätteen, joten rympsistä vaan, puomi mukaan.
   Sen jälkeen tuli neljän askeleen linja loivalla lävistäjällä, jossa oli muuripysty ja se hirveä aalto-okseri (tosin lankut olivat toisin päin eli sinisinä). Siinä vaiheessa fiilis oli lähellä apinanraivoa, että nyt ei varmana kielletä. Heti muurilta alastultua, iskin pohkeet kiinni, murahdin ja neljännellä (eli viimeisellä) askeleella käytin raippaa kerran kaulalle = hyvä pyöreä ja voimakas hyppy.
    Seuraavana esteenä oli sarja, myöskin lävistäjällä, ja Pallo hieman kiihtyi edellisestä esteestä. Jouduin ottamaan todella voimakkaasti kiinni, ihan käyntiin asti, ja siinähän se peli sitten menetettiin. Kun olisi pitänyt hakea tilaa päädystä, niin oikaisin. Paniikkiratkaisuna nopeasti laukka, kiihdytys ja puomi mukaan. Pääsimme ihme kyllä b-osan yli, sillä puomi todellakin lähti mukaan, aina puoleenväliin sarjaa.
    Sen jälkeen oli vielä viimeinen linja pitkällä sivulla okseri-pysty, mikä meni hyvin. Aloitettiin hyvin ja lopetettiin hyvin, edes jotain positiivista.

Tulokset eivät olleet kovin maireita, mutta 110cm rata oli tähänastisista 110cm radoista paras, ja plussat hevoselle, että herätti minut 100cm radalla. En olisi varmasti ratsastanut yhtä hyvin, jos 100cm radalta olisi tullut eri tulos.

Tästä ei voi päästä kuin ylöspäin, ja suuntaammekin siis treenaamaan. Vapiskaa kilpakumppanit, täältä tullaan :)

                                        Ensi kerralla sitten Jymy-erikoispostaus.

torstai 16. helmikuuta 2012

NOLLA NOLLA NOLLA!!!!

Kyseinen huuto kaikui pitkin Kuopion keskustaa tänään, ja itsekin tuli huudettua kurkku suorana kyseistä fraasia. Tänään oli siis penkkarit ja päivä oli mitä mainioin: keli oli hyvä, seura oli loistavaa ja koulu on nyt ohi. Tästä alkaakin lukuloma, ja minä sekä toverini Klassikasta (+ muut abit) aloitamme viimeisen rutistuksen kohti kevään ylioppilaskokeita ja sitä suurinta palkintoa, ylioppilaslakkia. Eipä minulla ollut muuta kuin


                                                       NOLLA NOLLA NOLLA!




Pahatar a.k.a. me
(c) Karoliina Savolainen


Videokuvaa ajelusta

                                                   (c) Petteri Saarti





P.S. Minä olen sitten tuo äärimmäisen kimeä ja ärsyttävä ääni, sillä tuossa vaiheessa ei enää muuta ääntä koko päivän huutamiselta tullut...

tiistai 14. helmikuuta 2012

perjantai 10. helmikuuta 2012

Ärsytyksen multihuipentuma

Jymy-postaus?
(c) Minä
Perjantai-iltaa vaan kaikille!

Ei tullut ehdotuksia erikoispostaukseen, joten kelpaisiko Jymystä tehty postaus? Teen sen sitten ensi viikolla, sisältöä en vielä paljasta sen enempää.


Tämä viikko alkoi sika hyvin, nimittäin ajokortin saamisella. Maanantaina klo 10.30 sai virallisesti ajoluvan, ja olenkin ahkerasti harjoitellut ajamista viikon aikana. Suoritin siis B-kortin (henkilöauto), ja nyt olen suorittamassa C-korttia (kuorma-auto), jotta pääsen sitten itsekin ajamaan tuota heppa-autoa.


Viikon päättäminen ei menny ihan yhtä hyvin; tänään oli kevään ylioppilaskokeista ensimmäinen, äidinkielen tekstitaidon koe. Itselläni koe ei mennyt lainkaan niin hyvin kuin toivon, joten fiilis on matalalla. Tavoitehan itselläni oli E (vastaa 9) äidinkielestä, mutta mahdollisuudet siihen ovat nyt menneet... No eikun pää pystyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä!


Pallon kanssa on sujunut tämä viikko hyvin, nyt kun ollaan taas päästy työskentelmään. Keskiviikkona menin ilman satulaa esteitä, ja kaverini Karo tuli ystävällisesti kuvamaan. Hyppäsin siis ensimmäistä kertaa ilman satulaa Pallolla, ja oli kyllä kivaa! Aluksi jännitti, että pysynkö kyydissä, mutta nopeasti huomasin, ettei ollut mitään ongelmia tasapainon suhteen. Menin ihan vain yksittäistä estettä, ensin ristikkona ja sitten pystynä (50cm/lopuksi 80cm). Laitan siitä tähän muutamia kuvia.

                                     KAIKKI KUVAT ALLA (c) KAROLIINA SAVOLAINEN!





50cm



80cm























Huomenna onkin sitten vauhdikas ja täynnä tekemistä oleva päivä. Aamulla menemme hyppäämään maneesille, päivällä olisi ohjelmassa treenata enkun YO-kuunteluun, tehdä paperitöitä ja järjestellä yksi kuvakansio. Illalla sitten ohjelmassa on Sami Hedbergin keikka, ja toivonkin sen olevan yhtä laadukas kuin olen nähnyt Samin sketsien oleva Youtubessa. Sunnuntaina kokeilemmekin sitten pitkästä aikaa hiihtoratsastusta ja, jos vain saan, otan kuvia siitä. Nyt toivotan mukavaa illan jatkoa kaikille, ja syvennyn uuden bannerin ja ulkoasun tekoon.

                                                      Ensi kertaan!