maanantai 25. huhtikuuta 2016

Edistymistä

Jihhuu!

Tamman jalka on jo parempi ja nyt sille on sopiva koulusatula (ainakin hetkeksi :P). Koulusatula on siis malliltaan Pfiff Lovell ja leveydeltään 3, hui! Kauhian leveä tuo tamma vaikka ei siltä näytä... Nyt kun koulusatula sopii, niin pitää silmäkovana seurata pysyykö estesatula vielä käytössä, kun tamma alkaa lihaksia kehitämään.. Toivottavasti vielä ainakin vuoden tai pari tai vaikka enemmän.. Ainoa mikä siinä estesatulassa on inhottavaa, niin siinä on karmean kova penkki :/

Arskan kanssa ollaan edistytty liinajuoksutuksessa kivasti, suitsien kanssa juokseminen on jo helpon oloista ja seuraavaksi päästäänkin lisäämään kyytiin satula! Jarkko sattui kivasti paikalle ottamaan pienen videonpätkän, niin saatte tekin nähdä Ari-Matin juoksemista :)



Vielä se on takapäästä hyvin voimaton syksyn leikkauksen jäljiltä, ja sen takia nuo takajalat on välillä hyvin hauskannäköiset. Mutta yllättävän hienot liikkeet sillä jo nyt on vaikka se tuntuu päivittäin kasvavan kokoa ja menettävänsä sitä myötä raajojensa hallinnan :D Jospas se sitten 7-vuotiaana olisi suurinpiirtein oikeassa koossaan..

Katsotaan saadaanko ensimmäisestä satulakerrasta myös videota, toivottavasti :)

torstai 21. huhtikuuta 2016

Takapakkia

Prinsessan kanssa jouduttiin nyt turhautumaan erittäin kovasti... Tyhmä tamma meni ja potkaisi aitaa leikkiessään, ja löytyikin eräänä iltana täysin kolmijalkaisena tarhasta. Äkkiä sisälle ja tutkimaan; ei turvotusta, ei arkuutta, ei lämpöä, ei haavoja, ei mitään. Ei yhtään mitään. Mutta kolmijalkainen.

Kävin jalan läpi varmaan kolme kertaa tarkkaan syynäten ylhäältä alas, ja viimeisellä kerralla aristi ihan minimaalisesti takareiden keskiosasta. Vähän tarkempaa tutkiskelua, ja kyllä, sieltä löytyi pienenpieni arkova kohta. Läträttiin Arnikaa ja laitettiin BOT-loimi vartiksi kyytiin, sekä kipulääkettä hieman pienellä annostuksella. Sitten yöksi nukkumaan ja aamulla jännittämään mitä löytyy.

Aamulla löytyi pirteä hevonen joka edelleen osittain kolmijalkainen. Eikun Arnikaa, kipulääkettä ja loimi niskaan ja pihalle. Illalla löytyi jo melkein tasaisesti kävelevä hevonen ja noin nyrkin kokoinen kova kohta takareidestä, eli mustelma. Arnikaa, kipulääkettä ja BOT-loimi vartiksi ennen nukkumaan jättöä.

Seuraavana aamuna kaikilla jaloilla kävelevä hevonen, jes! Arnikaa, minimaalisesti kipulääkettä ja loimi niskaan, päivällä 10min talutus, illalla Arnika + BOT-loimi 20min. Seuraavana päivänä ei mitään, halleluuuja!

Ja kaksi päivää sitä riemua kestikin... Iltatallia tehdessäni huomasin tukkijalan... Ja tottakai se on se sama jalka. Paniikki iski, nytkö siellä on joku jänne posahtanut. Eikun tutkimaan; ei arkuutta, ei kuumotusta, ei haavoja, vain turvoksissa. Voi hyvä halvattu sentään, mikä ihme tämä on. Linimenttiä yöksi ja nukkumaan.

Aamulla antibioottiresepti imppariin, hoitona kylmäystä/linimenttiä ja kävelytystä jos ei onnu. No alkuunhan se jalka oli niin tukki, että ei tamma sillä kunnolla pystynyt kävelemään, kun nivelet eivät taivu... Eilen käveli jo paremmin, tänä aamuna turvotus jo vähän laskenut, eli uskaltaa hieman jo kävelyttää ja katsoa miten siihen reagoi. Vissiin tamma halusi oman loman tähän keväälle...

Jos jotain positiivista haluaa miettiä, niin ainakaan tamma ei ole kipeän näköinen vaan hyvin virkeä oma itsensä. Ja Arska juoksi ekaa kertaa suitset päässä (ja näytti ne päässä jo hevoselta :D), eikä ollut ongelmia! Jospas sitä kohta päästäisiin satula lisäämään kyytiin :)

Eipä tässä muuta kuin parannellaan yhtä hevosta, koulutetaan toista ja toivotaan että kolmas ei enää ikinä hajoa tai yksikään muukaan näistä karvakorvista...

Parempaa kevättä lukijoille!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Pitkästä aikaa

Huh huh kun aika vierähtää... Tässä kirjoitusten välissä on vierähtänyt melkein kuukausi ja todella paljon asioita kerennyt jo tapahtua.

Mummini poistui tästä maailmasta, ja onneksi kerkesimme käydä hänen 80-vuotis syntymäpäiviään juhlistamassa ennen poisnukkumista. Mummi oli todella iloinen ja pirteä, ja haluankin ajatella hänen lähteneen hyvin onnellisena ja rauhassa kohti rakkaitaan sateenkaarisillan tuolla puolen.

Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat kauniit ja tunteelliset pienellä porukalla. Liekkö hormonitoiminta vaikuttanut siihen, kun itkin enemmän kuin olisin arvannut tai uskonut itkeväni. Tai sitten vain ikävä. Mummista jäi hyvin kaunis muisto viiimeisen reissun myötä <3





Kevät on saapunut vauhdilla; paikat alkavat olla sulat, kenttä on pian jo kuiva ja hevoset vaihtavat talvikarvojaan pois. Ja varmin merkki; huopapyykki! Nyt pystyy taas kuivattamaan huovat ulkona auringossa, jolloin on aika pesaista tallista pois se talven aikana syntynyt pino.

Pieni kevään ihmelapsi syntyi myös asiakkaamme hevoselle, ja voi että pieni varsa on söpö ja pehmeä <3 Kuva lapsukaisesta löytyy muuten yrityksemme facebook-sivulta, jos haluatte käydä katsomassa :)

Prinsessalla on menossa satulansovitusrumba, tällä kertaa etsitään koulusatulaa. Se on muuttunut paljon ja nyt näyttäisi kasvukin pysähtyneen, joten satula meni vaihtoon. Pfiff näyttäisi ensimmäisten sovitusten perusteella olevan sopiva satula, nyt vain metsästän sitä nappi-Pfiffiä joka tuolle neidille istuisi kyytiin, ja mielellään ilman ylimääräisiä romaaneja ja karvoja välissä. Mutta pääasia että saataisiin toimiva (ja mielellään edullinen) satula, jotta treenejä pääsee jatkamaan, varsinkin kun neiti on nyt osoittanut suurta kehitystä koulupuolella ja liikkeet alkavat muistuttamaan jo hevosta (kiitos Henna!).

Pallo on saanut lihasta ja alkaa taas näyttämään sairasvuoteelaisen sijasta hevoselta. Hirveä hinku olisi kunnolla treenaamaan, mutta vielä ei pysty... Jospas se tästä aika menisi nopeasti. Ja mukavahan se on, että välillä kouluratsastukseen on oikein hinku eikä se ole ainaista pakkopullaa :D Kovasti kyllä olisi hinkua kenttäesteillekin, mutta tänä vuonna saattaa jäädä meiltä kenttäesteet  kyllä hyvin minimiin. On sen verran remppaa ja tekemistä koko kesälle (ja loppuvuodelle ja seuraaville vuosille....), että ei paljoa tarvitse uneksia minnekään monen tunnin päähän lähtemisistä...


Jos se joskus näyttäisi vielä tätäkin paremmalta se meno :D Ainakin ratsastaja pitää saada suoraksi :D
Vuodelta nakki ja muusi Onesin kenttäkisoista
(c) Miia Keinänen

Unelmista puheenollen, huomasin että Suonenjoella olisi sennuleiri heinäkuun lopussa ja kauhea leirikuume iski... Milloin lie olen viimeksi ollut leirillä..? Silloin joskus Vanhamäellä kenttäleirillä Pallon kanssa ja silloin oli ihanaa kun jatkuvasti oli joku katsomassa omaa ratsastusta ja korjaamassa sitä parempaan suuntaan. Tekisi niiiiiiiin hyvää joku tuollainen viikon tehokurssi, mutta taitaa sekin haave saada odottaa vähintään ensi vuoteen että pääsisi toteuttamaan, ellei jotain kivaa tehokurssia tule esim. syksyllä lähitalleille. Pallon kanssa haluaisin koulupainotteiselle leirille, jotta joskus saataisiin se varmuus lähteä sinne A:han kuviokellumaan. Mutta sitten alkaisi taas varusterumba, kun pitäisi löytää sopivat kankisuitset Pallo the jättipäälle :D

Arska the ankanvarvas on oppinut liinajuoksutuksen! Jee! Olen yllättynyt kuinka fiksu tuo vauva välillä on, ihan parissa kerrassa oppi idean, ja nyt jo hienosti juoksee liinassa. Seuraavaksi aletaan lisäämään varusteita niskaan ja toivottavasti kesään mennessä osaisi juosta kaikki varusteet päällä kaikissa askellajeissa rentona ja tyytyväisenä. Tuntuu että Arska olisi kauheasti kasvanut nyt talven aikana, en nimittäin enää näe sen selän yli :D Pitää varmaan joku päivä koettaa jokin epävirallinen mitta ottaa, että näkee tuota kehitystä ja pystyy sen tiimoilta suunnittelemaan jatkoa mm. selkäännousua.

Mutta nyt palaan töiden pariin, vielä viimeiset rutistukset olisi kouluakin jäljellä ennen valmistumista... Adios amigos ja kuulumisiin!