keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Huomenna muutetaan!!


En millään malttaisi odottaa huomista. Enää 24h ja olen joensuulainen! Jee! Huomista olen koko viikon odottanut (ja pidempäänkin), ja nyt se vihdoin on täällä :)

Aamulla käyn töissä vielä 8-12, jonka jälkeen vauhilla tänne, pakkaan Fiestan täpötäyteen (eli pelaan sen kanssa tetristä), syön nopeasti jotain, viskaan Pallon rekkaan, ja lähden körröttelemään kohti Joensuuta.

Tiimi muuttaa...
Toivon mukaan tallilla oltaisiin perillä n. 15.30, siellä pikainen lastin purku, ja sitten tuomaan rekkaa takaisin Kuopioon päin. Iskä onneks lupas tulla Fiestalla johonkin kohti vastaan, ettei ihan koko ilta mene ajellessa.

Sitten siitä körötellään takaisin Joensuuhun järjestelemään kämppää (ja leikkimään rakennusmestaria Ikean aarteiden kanssa), ja toivon mukaan pääsisi melkein ajoissa nukkumaan. Perjantaiaamuna on tarkoitus saada kämpästä kaikki laatikot pois, ja asunto elettävään kuntoon (kun Tuomas on koulussa), jotta pääsee aikaisin Pallon luokse. Lauantai meneekin sitten Tuomaksen siskon Halloween-juhlien auttelussa, ja sunnuntaina toivon mukaan saa nukkua :D

Halloween-harjoituskisoista postailen piakkoin!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Haaste

Kiitos haasteesta Miialle

Säännöt:

Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.


Tavoitteita
(c) Elina

Tiimi

Pötkö

Alku

Rallikuski

Uutuudet

Risteilyllä

En nyt jaksa haastaa ketään, saa tehdä kuka haluaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Parhaimmista parhaimman ponin kyydissä jälleen


Pallo sai nyt liikutusluvan, eli sillä saa käydä rauhallisia maastolenkkejä kävelemässä. Mennään ihan Palloa kuunnellen, ja nyt alkuun lyhyitä max. 40 min lenkkejä.

Tänään käytiin n. 35min lenkki kävelee, mutta Pallo oli niin intopinkeenä, että välillä se otti omia ravilähtöjä ja ravaili puhtaasti muutamien metrien matkoja. Kaikenlisäksi hirvimiehet oli todella pelottavia, ja muita mörköjäkin löytyi reilusti. Ja paaaaaaljon naurua, iloa ja onnea oli retkellä, en ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen hevosen selässä, sillä vihdoin pääsin kaikista rakkaimman kyytiin. <3

perjantai 25. lokakuuta 2013

Muuttoajatuksia

Muutto... Se tulee melkeimpä kaikille vastaan jossain vaiheessa elämää, nyt se tuli minulle eteen. Muutinhan jo viime vuonna opiskelemaan, mutta nyt on tarkoitus muutta kokonaan, lopullisesti pois kotoa, ja tehdä uusi koti noin 170 km päähän. Paikkaan, jossa olen asunut vuoden, mutta kuitenkin kokonaan vieraaseen paikkaan.

Muutamme noin kolmen kilometrin päähän keskustasta, rauhalliselle alueelle, mikä on hyvä Pusunkin kannalta. Talomme on ihana, rakastuin siihen heti, kun kävimme sitä katsomassa, onneksi saimme sen! Siinä on oma pikku piha Pusua varten, paljon varastotilaa ja ihana tunnelma. Sopimusten kirjoittamisen jälkeen muutto vihdoin realisoitui; nyt tämä oikeasti tapahtuu! Sen jälkeen alkoi miettiminen, mitä tavaroita otan mukaan/mitä en, mitä Tuomas ottaa/ei ota, mitä pitää hankki ja mistä hankitaan. Hirveä muistilistojen tekeminen, ostoslistojen tekeminen ja pakkaaminen...

Siitä lähtien olen pikkuhiljaa koettanut pakata tavaroita, eilenhän se oli si vimmaisin pakkauspäivä, tänään kun tavarat lähtevät uuteen kotiin. Enkä voi sanoa pakkaamisen olevan helppoa. Ensiksi on päätettävä mitä haluan mukaan, ja tehtävä vaikeita valintoja, mitkä eivät lähde mukaan. Osa tavaroista kuuluu lapsuuteen, haluanko niitä mukaan? Mitä niistä haluan? Näytänkö ihan pikkuvauvalta, jos haluan osan lapsuuden leluistani mukaan? Kuuluuko niitä ottaa mukaan?
Vasta noin kolmasosa pakattuna... Kuva viime viikolta

Ja voin sanoa, että kyyneleitä tuli vieritettyä eilen. Se ajatus, että lähden kodistani, kodista jossa olen asunut melkein koko pienen ikäni, jossa on hyviä ja huonoja muistoja, jossa on perheeni, tuntuu vaikealta. Ja tätä kirjoittaessakin nousee pala kurkkuun, sillä se ahdistaa, pelottaa, on outoa. Poistua sieltä, jossa olen kasvanut, opetellut aikuisuutta, jonne on aina tervetullut. Kyllä, se on surullista, mutta silti iloista ja positiivista.

Olen vihdoin valmis aloittamaan oman elämän, astumaan täysin uuteen maailmaan, ilman vanhempien turvaa. Kasvamaan, kehittymään, aikuistumaan vielä lisää. Mutta silti se pelottaa.

Entä jos epäonnistun? Entä jos en pärjääkkään? Entä jos kaikki meneekin päin mäntyä? Mitä jos Pallolle, Pusulle tai meille käy jotain? Olenko valmis myös kolhuihin, joita elämällä on tarjota.

Kyllä, vihdoin. Viime vuonna en ollut, sen takia palasinkin takaisin kasvamaan. Mutta nyt olen, olen valmis ottamaan ison askeleen, päästämään lapsuudestani irti, ja ottamaan paikkani avopuolisona, hevosen ja koiran omistajana. Se on iso askel, ja isot saappaat täytettäväksi, mutta teen parhaani. Teen virheitä, ja sallin ne itselleni, mutta nyt niistä on opittava nopeammin ja enemmän, toista tilaisuutta ei pakosti tule. Aion myös onnistua, näyttää epäilijöille (myös itselleni), että pystyn tähän.

Mutta muutto... Se on raskasta, niin henkisesti ja fyysisesti. Olen pakannut yli 30 laatikkoa omia tavaroitani, onneksi meillä on isot varastotilat talossamme :D Pallon tavarat  pakkaan vasta ensiviikolla, kun virallinen muutto tapahtuu, ensi torstaina sanon hyvästit kodille, Kuopiolle, perheelle ja ystäville, ja lähden kohti uutta elämää. Elämää jossa on paljon vastuuta, mutta myös paljon rakkautta, tukea ja iloa. Lähden kohti aikuisuutta.



Pallolle postin kautta tullut huopa ja talliloimi

torstai 24. lokakuuta 2013

http://www.facebook.com/photo.php?fbid=582365865132150&set=a.210937192275021.47017.209910352377705&type=1&relevant_count=1&ref=nf

Muuttopostausta tulossa pian!


tiistai 22. lokakuuta 2013

Tämän päivän ratsastelut


Camilla tuli leikkimään :D
(c) Emma

Tänään kävin suoraan töistä Vilin ja Mistyn ratsastamassa, ja niiden jälkeen vielä Niksun.

Vilillä menin tulevan lauantain kisojen (HeC:1 ja HeB:3) tehtäviä, eli lisäyksiä, peruutusta ja siirtymiä. Vili oli supermukava ratsastaa ja toimi sikahyvin! Sillä oli eilen ollut vapaapäivä, joten se varmasti vaikutti, sillä Vilillä oli eri tavalla energiaa työskennellä. Vilin jälkeen hyppäsin Mistyn kyytiin.

(c) Emma

Misty oli hyvin energinen (kuten aina), mutta toimi silti todella mukavasti. Mistyllä tein siirtymiä sekä hain eteenalas-pyrkimystä. Mentiin kentän kunnon takia yläpellolla, ja mukava oli mennä vähän tilavammalla alueella Mistyn kanssa, niin ei tarvinnut miettiä niin paljon sitä kaatuuko Misty tiukoissa kurveissa, vaan sai vain antaa heppasen mennä loivilla teillä. Ja sen huomasi myös laukoissa. Ensimmäistä kertaa Misty esitti molempiin suuntiin hyvää laukkaa! Ja hakeutui eteenalas laukassa. Siis WAU! Tähän ollaan kokoajan pyritty, ja nyt alkaa työ tuottamaan hedelmää :)

Hieno ponimus <3
(c) Emma

Sovittiinkin Emman kanssa, että pidetään yläpelto ratsastuskunnossa talven ajan, niin saa mennä isommalla alueella, mikä on Mistylle huomattavasti mukavampaa.

Mistyn ja Vilin luota suuntasinkin pitkästä aikaa Niksun luokse. Niksulle sain pitää pienimuotoisen kurinpalautuksen, sillä herra ei olisi halunnut yhtään tehdä yhteistyötä, eikä mennä oikein päin. Mentiin myös jonkin verran sivuloikkia, sivupotkuja ja pukkikoikkelehtimista alkuun. Pikkuhiljaa Niksu siitä rauhottui ja hyväksyi tuntuman, jolloin pääsin ottamaan kaikki askellajit läpi ja tekemään muutamia siirtymiä ja taivutuksia. Niksullakin mennään lauantain kisoihin, katsotaan mitä jäpätti sanoo valkoisista aidoista ensimmäistä kertaa :D

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Osallistuminen arvontaan

Emmin blogissa koulusuojien arvonta http://emmiequel.blogspot.fi/2013/10/syksyn-arvonta.html

Roni myytävänä!


Superihana Quiberon eli Roni tulikin myyntiin aiottua aikaisemmin. Jos joku etsii mahtavaa kisapeliä niin kouluun, esteille tai kenttään, olisi tässä loistava hevonen siihen tarkoitukseen. Sopii hyvin poneista hevosiin siirtyville tai juniorille ensimmäiseksi kisahevoseksi.

Taso HeA, 130cm, kentässä kisattu tuttaria, mutta treenattu helpon tehtäviä.


Lisätietoja saa minulta, tai ottamalla suoraan yhteyttä omistajaan eli Tarjaan. (yhteystiedot minulta sähköpostitse)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Tänä aamuna oli ihana herätä, kun maan mustuus oli hävinnyt ja tilalle tullut 10cm lunta, ja kokoajan tulee lisää! Ihanaa! Onko muita lumen ja talven rakastajia kuin minä? Aika negaiiviselta tuntuu fb:n kautta olevan tuo talven vastaanotto. Minusta on ihanaa, kun tuntuu valoisammalta, saa tehdä lumipalloja ja -ukkoja sekä ilma tuntuu raikkaammalta



Ainut huonopuoli tässä lumentulossa oli, ettei hokkikenkiä ole vielä kaupoista löytynyt, joten vähäsen voi olla liukasta hevosille. No saavat rauhassa möllötellä tarhassa. Eikä hepparekkaan ole vaihdettu nastoja vielä eteen, mutta toivon mukaan tulisi sen verran hyvä keli, että saisi sen tuohon n. 15km päähän ajettua vaihtoon. Ensi perjantaina pitää sillä kuitenkin ajella Joensuuhun ja takaisin.





Pallollakin on tänään ensimmäistä kertaa koko syksynä loimi päällä, se on sadeloimi kevyellä vuorella. Jos päivän mittaan loppuu satamasta, otan loimen pois niin saa poika vaikka pyöriä, jos siltä tuntuu.

.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Autokoulun kakkosvaihe

Viime viikolla ke & pe suoritin (vihdoin) autokoulun kakkosvaiheen, eli siihen sisältyivät arvioiva ajo, jonka aikana keskusteltiin henkeviä ja tutustuttiin omiin arvoihin (kuten opettaja sanoi ns. "tultiin kaapista"), teoriatunnit ja liukkaanrata.

Asiallinen rekkakuski ja silleen....


Keskiviikkona suuntasin siis arvioivaan ajoon, jossa ajoin sikahienolla Volvolla. Se oli just sellanen uudenmallinen hienoine teknisine ominaisuuksinensa, ja aluksi tuntui etten osaa ajaa kyseisellä autolla Fiestan jälkeen. Aluksi pyörittiin laitakaupungilla, ja kunhan olin tutustunut autoon paremmin siirryttiin keskusta-ajoon. Siellä pyörittiin hetki, kunnes suunnattiin katsastusaseman pihaan. Pihasta lähdettiin arvioivan ajon ensimmäiselle kierrokselle, eli seurattiin ajoaikaa ja keskikulutusta. Ekalla kiekalla aika oli 20 min ja kulutus 5,1.

Toisella kierroksella ajettiin tasan sama reitti, mutta tällä kertaa motarilla mentiin 80 km/h satasen sijaan. Tällä kierroksella myös hokasin, että autossahan on 6 vaihdetta + pakki :D :D Hyvä minä :D Aika oli 20 min ja kulutus 4,9. Kuulemma tuolla autolla saa kulutuksen 3,6 asti, mutta se vaatii jo auton tuntemusta. Tulokseni oli kuulemma hyvä, eikä ajotavassani ole moitittavaa, mitään ei tarvitse lähteä muuttamaan opettajan mukaan.

Noilla ajokiekoilla tutustuttiin sitten itseemme puhumalla ja mietiskelemällä. Nykyään auokoulujen tulee keskustella kakkosvaiheessa näistä asioista, koska Suomen kolari- ja onnettomuustilastot nyt ovat mitä ovat.



Ensin minun piti luetella hyviä asioista elämässäni. Sen jälkeen piti päättää yksi asia kerrallaan minkä asian jättäisin pois, jos olisi pakko valita. Viimeiseksi hyväksi asiaksi jäi Tuomas muiden pudottua pois. Seuraavaksi minun piti kuvitella tilanne, että olisimme olleet Tuomaksen kanssa auto-onnettomuudessa, jossa vastapuoli olisi alkoholin alaisena, aiheuttaisi onnettomuuden, ja Tuomas menehtyisi siinä. (Voitte uskoa, että alkoi hieman kurkkua kuristamaan ja ahistamaan kun tätä kuvitteli.) Sitten minun piti miettiä pystyisinkö antamaan vastapuolelle anteeksi, miten reagoisin ja selviäisin tilanteesta.

Seuraavaksi piti kuvitella tilanne, jossa olisin ollut kolarissa (syy olisi minun) parhaan kaverini ja hänen puoliskonsa kanssa, ja tämä puolisko menehtyisi. Uskoisinko, että kaveri antaisi minulle anteeksi tekoa, pystyisinkö antamaan sitä itselleni anteeksi ja miten elämä sen jälkeen jatkuisi.

Täytyy sanoa, että jo tämä kierros antoi paljon ajattelemisen aihetta, ja tuntui että opin tuntemaan itseäni paremmin. Erittäin hyödyllistä tälläinen itsetutkiskelu! Kannattaa teidänkin kokeilla sitä, hyvät lukijat!

Toisella kierroksella tutustuttiin positiivisiin ja negatiivisiin asenteisiini, ja miten ne vaikuttavat elämään/eivät vaikuta. Tämä kierros ei itselleni avannut niin paljon omaa sisintä, mutta ymmärsin kuinka asenteet vaikuttavat arvoihin ja toisinpäin. Ja asenne vaikuttaa ajamiseen yllättävän paljon! Kannattaa siis aina miettiä millaisella asenteella lähtee liikenteeseen, pystyykö siellä toimimaan joustavasti ja ymmärtämään muita autoilijoita.




Teoriatunneilla käytiin läpi saamaamme läksyä, eli 3 hyvää, 3 parannettavaa ja yksi paras asia omassa autoilussa. 10 taloudellisen ajamisen tekniikkaa ja 3 ennakointitekniikkaa. Teoriatunti oli hyvin mielenkiintoinen, saimme aikaan hyvää keskustelua ja opimme samalla koko ryhmä tuntemaan eri tyylisiä autoilijoita. Itseäni vain kummastutti se, että olin yksi ryhmän kokeneimmista ajajista, ellen jopa kokenein. Mutta silti oli hauska kuunnella muiden näkemyksiä liikenteessä ja tapoja ajaa.

Mitä päällimmäisenä jäi mieleen teoriatunneista oli, että vaikka liikennesäännöt sanoisivat toista, pitää aina liikenteessä pitää maalaisjärki päällimäisenä mukana. Esimerkkinä opettajan kertoma tilanne. Jos toinen auto ajaa kolmion takaa eteesi arvioiden väärin aikansa riittävän kiihdyttämään pois alta, ei se silti anna oikeutta ajaa kyseisen kylkeen/yli/perään. Eräässä onnettomuustutkinassa juuri näin oli käynyt, ja kun päälleajajalta kysyttiin mitä oli tapahtunut, oli tämä vastannut että hän kiihdytti kokoajan vauhtiaan (välimatkaa aluksi n. 100m), koska toinen tuli kolmion takaa ja senhän se pitää väistää.



Opettajamme sanoikin, että kuvitelkaa ajaessanne, että siinä edessä törttöilevässä autossa on sukulaisenne, ystävänne, perhettänne. Haluatteko silti ajaa heidän ylitseen, soittaa torvea tai vilkuttaa valoja, koska he tekivät virheen. Se, että he eivät ole teidän tuttujanne ei anna päälleajo-oikeutta, silti he ovat jonkun perhettä.

Teorian jälkeen lähdettiinkin liukkaanradalle. Siellä aluksi katsottiin sisällä pari videota mm. onnettomuuksista ja niissä toimimisesta. Tämän jälkeen lähdettiin liukkaan radalle, jonne"järjestettiin onnettomuus". Ja kuinka ollakkaan meikäläinen oli nyt se, joka sen "onnettomuuden" oli aiheuttanut, eli olin ajanut penkkaan 3 kaveria kyydissä. Ja sitten meidän piti näyttää miten toimisimme tässä tilanteessa ja esittää se tilanne kokonaan. Toimin siinä ryhmänjohtajana, ja olin pääasiassa vastuussa siitä, että tilanne sujui hyvin eikä lisäonnettomuuksia syntynyt. Tästä selvittiin hyvin :)

Tämän jälkeen opettajamme näyttivät turvaväli-demonstraation, ja se sai kyllä ajattelemaan, että kaupungeissa ajetaan aivan liian pienillä turvaväleillä, ja edes moottoritiellä ei välitetä oikeista väleistä. Tämän jälkeen päästiin sitten itse liukastelemaan ja harjoittelemaan äkkipysähdyksiä kaarre- ja suoraliukkaille. Mukavaa oli, ja nyt se on sitten vakituinen kortti taskussa, sen pitäisi tulla lähipäivinä kotiin.

Suurinpiirtein oikeanlainen turvaväli rekalla ajaessa 80km/h.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Lapsellinenko?

Voi voi,jos joku kommentoi jotain negatiivistä niin heti menee poistoon. Olet kyllä todellakin 6-vuotiaan tasolla.
Vastaa


^ Tälläinen kommentti tuli joltain anonyymiltä. Ilmeisesti olen joidenkin henkilöiden mielestä lapsellinen, jos haluan pitää blogini asiallisena ja positiivisena. Toinen vaihtoehto on poistaa anonyymeiltä kommenttioikeus, olisiko se sitten vähemmän lapsekkaampi ja parempi vaihtoehto?

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Vihdoinkin postausta!

Hei, ja anteeksi! On vähän jäänyt näiden postausten tekeminen, mutta yritän taas parantaa tapani asiassa. Tällä hetkellä minulla on vain niin monta rautaa tulessa, että pakosti on jokin vähemmän tärkeä jätettävä erittäin vähälle ajalle. Lisäksi aloitin tänään vielä autokoulun kakkosvaiheen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. 

Kävin tosiaan viime viikolla torstaina ja perjantaina ratsastamassa Vilin ja Mistyn + Artun ekana päivänä.

Vilin kanssa treenattiin peruskouluhommia, torstaina Vili oli tosi kiva ratsastaa ja kuunteli hyvin, mutta perjantaina ei ois huvittanut lainkaan tehdä töitä... Niin ne hevosten tuulet muuttuu. Mutta silti oli poniski laitettava töihin, ja treenattiinkin väistöjä, etu- ja takaosakäännöksiä. Huomasi kuinka Vilin aivot raksuttivat aina noissa käännöksissä, että kuinkas ne jalat tuleekaan laittaa, mutta hienosti ne sitten lopussa jo menivät.
(c) Emma

Misty oli torstaina hurjan vauhdikas, mutta parani loppua kohden. Perjantaina Misty oli aivan super! Se oli niin unelma ratsastaa kuin voi olla, ja ai että esitti hienot laukat, parhaimmat tähän mennessä! Teki oikein mieli pistellä menemään monta tuntia, kun tuntui heppa niin hyvältä, mutta paras palkinto on lopettaa ajoissa, kun heppa vielä on hyvän tuntuinen.
(c) Emma


Kysyinkin teiltä viime postauksessa, että mitä muutosta ajattelette olevan elämääni tulossa, ja monikin sen arvasi (ja osa ilmaisi erittäin törkeästi); muutto Joensuuhun. Käytiin torstai-iltana kirjoittamassa vuokrasopimus aivan ihanasta rivitalon päätykaksiosta, joten nyt siitä uskaltaa jo puhua. Ensi kuusta alkaen olen sitten virallisesti Joensuulainen, vitsi miten kivaa!

Aiemminhan minun oli tarkoitus mennä Joensuuhun takaisin aikaisintaan vuodenvaihteessa, mutta nyt elämä vain meni siihen pisteeseen, että lähtö tuli aikaisemmin. Varsinkin kun löysin Pallolle täydellisen tallipaikan, ja varsinkin kun saatiin tuo asunto, niin tuntuu että minun on tarkoitus mennä takaisin sinne jo nyt. Se on vain sellainen jännä tunne, että nyt tämän on tarkoitus tapahtua, vähän kuin nyt jos koskaan. En tiedä ymmärrättekö selitystäni, mutta näin nyt kävi :)

Syksyn värit <3
(c) minä

Hepojen herkkuja
(c) minä

Mutta voi apua miten paljon mulla on pakattavaa... Mullahan on täällä Kuopiossa 19 neliön kokoinen huone, niin voitte uskoa että siihen mahtuu tavaraa, ja sen päälle on vielä heppatavarat + Pallon tavarat.... Voi APUA!! Olen kyllä katsellut tuossa jo vaatteita sen verran, että mitkä laitan kirpparille myyntiin, ja sama pitäisi tehdä tälle tavaramäärälle. Kaikista vaikeinta on päättää, uskokaa tai älkää, leikkihevosteni kohtalosta. Kyllä, luitte oikein.. My little ponyista ja muista leikkihepoista, joita olen kerännyt pienestä pitäen.... Ne vain ovat olleet niin tärkeitä ja suuri osa mun lapsuutta, että tuntuu kamalalta edes ajatus luopua niistä... Tuomas sanoi, että tottakai otan ne mukaan, mutta toisaalta ne tuntuvat niin lapsellisilta... Tietysti voisihan ne pakata laatikkoon ja viedä unohtumaan johonkin varastoistamme, mutta se tuntuu julmalta niitä kohtaan.. Joo, Ansku 6 vee täällä moi :)

Heppaset syyssäässä, tätä näkymää ei pitkään enää ole....
(c) minä

Lisäksi meillä on joistain huonekaluista luopuminen edessä, sekä mulla että Tuomaksella, ja niistäkin pitäis alkaa pikkuhiljaa päästä eroon. Ei tässä ole enää kuitenkaan kuin kolme viikkoa ja muutto on edessä. Herranjestas! Oikeasti vain kolme viikkoa?!? Jes! Ja vielä ois myös paljon hankittavaa, esim. joitain kodinkoneita, mm. pyykkikone ja sähkövatkain.

Vielä jaksaavat dahliat kukkia näin myöhään
(c) minä

Kooootkotkotkoootkot
(c) minä
Sitten asiasta ihan kukkaruukkuun, kävin juurikin torstaina ostamassa itselleni sormuksen. Näin tuon sormuksen noin kuukausi sitten Kultajousen ikkunassa, ja ihastuin siihen jo silloin. Silloin oli vain niin paljon muita kuluja Pallon kipulääkkeistä ja lääketarvikkeista, niin en raaskinut tuota ostaa. Mutta nyt se oli vielä 10€ alennuksessa, niin minun oli vain pakko saada se :D

Ihanainen Infinity-sormukseni
Pahoittelut kännykkälaadusta

Lisäksi tilasin eräältä koruntekijältä tälläiset ihanat pöllökorvikset. Kun näin nuo korvikset kuvassa, niin minun oli vain pakko saada nuo :D Olen ihan hulluna kaikkeen pöllötavaraan, ei ole vaikea arvata miksi :D Kävin yksi päivä ostamassa Suomalaisesta Kirjakaupasta pari vihkoa ja muuta kivaa, niin sain hädin tuskin jätettyä hyllyyn pöllölyijykynät ja -pyyhekumit.. Ne oli vaan niin suloiset <3

Hihii pikku-pöllöt <3

Kokeilen tehdä tuosta autokoulun kakkosvaiheesta postauksen perjantaina, kun se loppuu. Vastatkaahan sivupalkissa olevaan kyselyyn toivepostauksesta :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Voi minun lahopäätäni

Hei vaan! Oli tarkoitus kirjoitella nyt täällä Joensuussa ollessani postaus, mutta postauksen kuvat ovat kännykässä, ja arvatkaa muistinko ottaa piuhaa mukaan... Voi että mulla on huono muisti! Tuntuu että ei pysy enää mikään "vähemmän tärkeä" päässä, kun on hirveästi muuta ajateltavaa ja muistettavaa isomman elämänmuutoksen takia. No kunhan muistan siihen liittyvät asiat, niin kaikki on ehkä ihan hyvin :D

Teen siis postauksen luultavimmiten huomenna, jos vain kerkeän, sillä olen Maaningalla kisoissa töissä koko päivän ja siitä menen suoraan töihin, mutta katsotaan, jos aamulla jaksaisi herätä rustailemaan postausta.

Kävin eilen ratsastamassa  Mistyn ja Vilin ja bonuksena vielä Artunkin (Emman toinen heppa). Kaikki olivat tosi kivoja mennä, Vili varsinkin yllätti, sillä sen laukka on parantunut jo huimasti. Emma on tehnyt hyvää työtä! Arttu oli todella kiva uusi tuttavuus, hieman sellainen länkkäriheppa, sillä Arttu halusi mennä mahdollisimman löysällä tuntumalla, muuten pää nousi taivaisiin. Annoinkin Artun mennä sitten sillä tuntumalla, mikä siitä tuntui parhaimmalta, ja pakko vielä mainita että Artulla on ihana laukka! Niin rauhallinen ja keinuva :)


Menen tänään kanssa ratsastamaan Mistyn ja Vilin, tälläkertaa Emma on kuvailemassa, niin saatte sitten todistusaineistoakin :)