keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Epäonnisista epäonnisin...?

Hei vaan pitkästä aikaa! 

Viimeisimmän postauksen jälkeen on käynyt vaikka mitä, ja osa asioista on sellaisia mistä en tarkemmin tänne halua ruotia, joten teen tällaisen pikaisen pintapuolisen päivityksen.

Ja kaikkia varmaan kiinnostaa mitä blogin päätähdelle kuuluu. Pallo on jälleen sairaslomalla; tottakai nyt kun se alkoi olla taas aivan loistava... Se loukkasi itsensä tarhassa, ja joulukuussa selviää miltä Pallon tulevaisuus näyttää. Pallolla on muutama vaihtoehto tulevaisuudessa, riippuen täysin kuntoutumisesta:

1. täysin samaan käyttöön
2. kouluhevoseksi
3. pääosin kouluhevoseksi,  ehkä pieneen hyppelyyn
4. Tuomaksen opetusmestariksi, kevyempään käyttöön
5. puskaponiksi -> monttuun.
 


Eräs kesä..
(c) Minä

Melkein päivittäin nämä vaihtoehdot pyörivät mielessä, kun on karvakorvaa hoitamassa. Paras vaihtoehto olisi tietysti 1. Kakkonenkin käy paremmin kuin hyvin, sillä Pallolla on ihan riittävästi lahjoja ja liikettä koulupuolella miun käyttöön. 3-4 ovat myös hyviä vaihtoehtoja, sillä silloin ei tarvitsisi omasta, rakkaasta, onnettomuusalttiista pösilöstä luopua vielä. Mutta jos Pallon tulevaisuus on puskaponin roolissa, lähtee se vihreämmille niityille. Pallon pää ei kestä sellaista elämää, joten Pallon kannalta ratkaisu on silloin paras.

Mutta tähänkään ei saa ratkaisua tietää ennen joulukuuta, ja silloin saadaan tietää onko synkkä vai iloinen joulu tänä vuonna.

Täytyy myöntää, että onneksi on Prinsessa tuossa Pallon rinnalla. Toivotaan vaan parasta, ettei sille sattuisi tällaisia onnettomuuksia kuin Pallolle, ja että Pallo tervehtyisi kokonaan.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Rinsessapäiväkirjat, osa 2


14.9. (c) Miia Keinänen

Hei vaan taas kaikille lukijoille! Täältä ruudun takaa hirnuu Prinsessa pitkästä aikaa. Olin eilen alue-estekisoissa Savonlinnassa ja päätin kertoa kuulumisia teillekin. Matkaan lähdettiin ilman Palloa, mikä oli hieman jännittävää. Autossa oli kuitenkin reilusti heinää miun nenän edessä, joten maltoin olla nätisti koko matkan. Paitsi jos ei lasketa mukaan niitä muutamia ärsyttäviä moottoripyöriä jotka menivät ohitseni liian läheltä, tai niitä muutamia autoja jotka päristelivät ihan koppini perässä kiinni. Todella inhottavaa, kun se meteli on silloin niin kova jonkun ollessa liian lähellä.

No palataas jälleen kisoihin. Oltiin perillä ilmeisesti juuri sopivaan aikaan, kerkesin hetken seisoa autossa kunnes miut varustettiin ja vietiin uuteen paikkaan kävelemään. Pian emäntä nousi kyytiin, sitä kuulemma jännitti todella paljon ja alkuun minäkin jännitin tosi paljon. En olisi halunnut kuunnella ollenkaan vaan olisin mielummin juossut kovaa esteillekin. Sitten kerran kolautin jalkani aika kovaa puomiin, niin aloin vähän rauhoittumaan.

14.9. 100cm
(c)  Miia Keinänen
Radalla oli kivaa, emäntä kehui minnuu kovasti kuinka mukava olin. Yhden puomin otin mukaan, kun en kerennyt ottaa jalkoja tarpeeksi mahan alle. Emäntä kuitenkin sanoi että se oli hänen vikansa, kun ei jarruttanut tarpeeksi nopeasti. Emäntä ja isäntä ihmettelivät kuinka en katsellut yhtään erikoisia härpäkkeitä esteiden alla. Miksipäs mie niitä katselisin, kun helpottavat miun hyppäämistä?

Radan jälkeen minnuu kävelytettiin hetki ja sitten pääsin autoon syömään heiniä ja porkkanoita ja omenoita sekä sain vettä. Seisoin autossa hetken ja sitten taas mentiin.

14.9. 100cm
(c) Miia Keinänen

Tällä kertaa esteet olivat isompia, mutta ei ne miusta vaikeita olleet. Semmosia kivoja ja aika helpon tuntuisia. Mutta tällä radalla olin jo tosi väsynyt ja halusin tulla kaikkia esteitä paljon lähemmäksi, mikä aiheutti emännälle välillä ongelmia. Mutta pikkuhevosen on tehtävä mitä pikkuhevosen on tehtävä helpottaakseen omaa hommaa. Onneksi emäntä antoi miun sitten hypätä niistä kohdista joista halusin. Tällä kierroksella putosi myös yksi puomi, se oli sellaiselta sarjaesteeltä, mutta tämänkin emäntä otti omaksi virheekseen.  Ei kuulemma noussut tarpeeksi nopeasti ylös, tiedä sitten mitä se tarkoittaa...

14.9. 100cm
(c) Miia Keinänen

Radan jälkeen sain käydä emännän kanssa kivalla lenkillä ruohoalueiden keskellä, jonka jälkeen vielä isäntä kävi hetken vierellä kävelemässä kanssani ilman sitä sutulaa (vai mikä se nyt on). Hänen kanssaan sainkin napattua hieman tuoretta heinää, mutta enpäs mie osannut niitä pureskella, kun oli ne hassut jutut suussa.

Niistä jutuista tulikin mieleen että miullahan oli nyt täysin erilaiset jutut suussa, ja ne oli paljon kivemmat. Ne on pehmeämmät kuin edelliset miun suulle niin uskallan vähän ottaa emännästäkin tukea niiden kautta. Emäntäkin kehui niitä juttuja hyviksi miulle.

No mutta takaisin asiaan. Pienen kävelyn jälkeen pääsin sitten autoon hoidettavaksi ja syömään heiniä. Join vielä vähän ja sitten lähdimme takaisin Pallon luokse. Voi kun miulla oli ikävä Palloa, mutta oli kyllä jo nälkäkin. Emäntä hoiti vielä jalkani ennen tarhaan pääsyä ja päiväruokien saantia. Illalla pääsin vielä tuoreelle heinälle, naminami.

Sellainen oli miun hassu päiväni, toivottavasti kaikilla lukijoillakin oli kiva päivä. Palaillaan taas joskus!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kuulumisia




Jee, molemmat hepat ovat jälleen ratsastuskunnossa ja toivottavasti pysyisivät nyt pitkään ilman mitään haavereita. Pallon kanssa ollaan noin viikko liikuttu rennosti liinassa ja maastossa, tällä viikolla ruvetaan kentällä työskentelemään enemmän. Otettiin tuollainen rauhallinen aloitus juurikin siksi, ettei tule mitään revähtymiä, jumeja tms. 8 päivän pakkolevon jälkeen, varsinkin kun liikutus oli rankempaa ennen pakkolepoa.

Prinsessakin sai vihdoin kengän jalkaan, ja nyt saakin olla bootsit jalassa tarhassa, ettei toivon mukaan irroittele noita kenkiä enempää. Myös Prinsessan mystiseen on-off-ontumiseen löytyi vihdoin syy; mustelma säteen kärjessä, jonka takia reagoi aina jos kivi tai muu osui säteeseen liikuttaessa, mutta esim. pellolla veteli pierupukkilaukkaa onnellisena. Prinsessankin kanssa ollaan otettu muutama päivä vähän kevyemmin pääasiassa liinassa/maastossa verrytellen ja nyt palaillaan normaaliin liikutusrytmiin.




Savonlinnan mestaruuksiin ei vielä ole päätetty lopullista lähtemistä. Katsotaan ihan miltä hepat nyt tuntuvat alkuviikosta kun pääsee paremmin selästä tunnustelemaan, keskiviikkona kuitenkin on vasta viimeinen ilmottautuminen kisoihin. Mestaruudet on aina mestaruudet, mutta hevosten kunto ja hyvinvointi on tärkeämpää, varsinkin kun mestaruuskisoja tulee aina uusia. Mutta saas nähdä miten käy, keskiviikkonahan tuo selviää viimeistään :)

20.-21.9. vietetään kenttätreeneissä Arossa, aivan huippua! Arossa on mahtavat puitteet kenttätreeneille, ja tarkoituksena oli vielä nyt syksyllä päästä joihinkin treeneihin, ettei tule liian pitkää taukoa kenttäesteiden hyppäämiselle. Molemmat karvakorvat lähtevät sinne mukaan (kunhan vain pysyvät terveinä/kengällisinä) ja niinpä edessä on talvikenkien vaihto, että saadaan hokit jalkaan nurmipohjalle. Huippua päästä molemmilla hevosilla Aroon, kumpanenkaan kun ei ole siellä vielä käynyt. Hokit ja hokkikengät on ostettu, sekä Prinsessalle ostin Vision sylinterikuolaimen (mm. tästä linkistä sivun loppupuolella on kuolaimesta tietoa), katsotaan olisiko se tavan kuolainta mielekkäämpi suuhun.


Perheeseen on tullut myös lisäjäsen adoption myötä, nimittäin Muskotti. Muskotti on reilun kahden vuoden ikäinen leikattu tyttö ja vielä hieman arka muita eläimiä kohtaan, mutta ihmisten luona kiehnäilee ja purisee. Kotiutuminen on tapahtunut hyvin ja pikkuhiljaa alkaa muutkin kotieläimet olemaan ystäviä (tai siis muut olisivat jo, mutta Muskotti on välillä asiasta eri mieltä). Tämä ihanuus on toivon mukaan meidän parissamme pitkään ja pääsee aloittamaan hiirikissan työt jossain vaiheessa, vielä ei ole voinut ulos päästään, koska tutustuminen on kesken.

Mitäs muuta..? Survi palasi eilen takaisin Kuopioon kotiin, käytiin viemässä Survi kaverineen tallille. Remontti on edennyt hyvin, elämä rullaa eteenpäin ja kaikkien vaikeuksien jälkeen, alan vihdoin olla onnellinen <3



Elämä alkaa vihdoin olla elämisen arvoista.