sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Estehyppeilyitä

Hellurei,
hiukan on tylsää bussissa, joten ajattelin sitten kirjoitella pienimuotoista päivitystä tästä päivästä. Ja valitettavasti ei ole kuvia eikä videoita, ei ollut kuvaajaa.

Tänään oli vuorossa sitten estehyppelyä. Aluksi tarkoitus oli mennä pelkkää jumppaa, mutta kappas vain eihän se mennytkään ihan niin.

Alkuverkaksi kävin kävelemässä maastossa noin 10min lenkin. Siitä suuntasikin kentälle ja lyhyen taivuttelun jälkeen aloin keventelemään molempiin suuntiin tehden ympyröitä ja kiemuroita. Jonkin ajan päästä otin laukat molempiin suuntiin.

Sitten alkoi hyppely. Aluksi tulin ravissa noin 6m sarjaa, ja esteiden välissä oli 2 maapuomia auttamassa ylläpitämään ravia (Pallo kun tuppaa laukkaamaan aina ravitehtävissä). Tämä kun meni hyvin, kasattiin sarjan keskelle este niin, että muodostui 3:n hypyn innarisarja. Tätä tulin ensin ravissa, jolloin kaikki esteet olivat ristikoita. Pikkuhiljaa aloin laukalla tulemaan, jolloin esteet nousivat pystyiksi.

Innarisarjan mennessä hyvin, viimeinen este purettiin ja esteitä nostettiin. Ensimmäinen pysty oli n.60cm ja toinen n.80cm korkea. Tulin tätä innaria muutamia kertoja, ja kyllä osaa olla vaikeaa tuoda hevonen täydelliseen paikkaan. Loppuun sain muutamat tosi hyvät hypyt.

Sitten isäni tuli siihen katsomaan, ja sanoinkin että jos pitää Onesilla hypätä 120cm ratana, niin vois olla ihan hyvä hypätä vähän korkeempiakin esteitä tänään. Laitettiin sitten innarissa olleet 2 estettä yhteen, jolloin saatiin okseri aikaan. Tulin eka okseria oikeasta kierroksesta, jolloin etupuomi oli 80cm ja takapuomi 100cm. Tämä onnistui kivasti, muutaman kerran tuli pohjaan, mutta Pallo kiipesi vielä helposti noin pienestä esteestä yli.

Ja huomasi Pallostakin että esteet nousi. Pallo oli innareita aloitellessa todella hyvän tuntuinen, mutta kyllästyi nopeasti pieniin esteisiin, laukka alkoi heti muuttua tahmeaksi ja löysäksi. Esteet kun nousivat, tuntui ettei heppa pysy enää käsissä. Alkoi tuttu "Anna mun mennä nyt, edessä on este"-kiihdyttely. Ja se jos mikä on ärsyttävää... Yritän itse tuoda mahdollisimman tasaisesti hyvällä tuntumalla ja hyvään paikkaan, ja Pallo ottaa sitten noin 3 askelta ennen estettä pienen spurtin, mikä näyttää siltä että ajaisin sitä esteelle vaikka päinvastoin pidätän. Treeni auttaa tähänkin.

Mutta takaisin asiaan: Toiseen suuntaan tultiin sitten okseria niin että edestä oli 100cm (ei saanut korkeammaksi...:P) ja takaa 120cm.  Pallo tuli kivasti, itseäni hirvitti ekalla hypyllä, sillä este muuttui isoksi meidän pienelle kentällemme. Muutama hyppy tuli niin mehtiin kuin tulla voi; liian lähelle tai liian hiljaa. Yksi hyppy jäi liian kauaksi ja siitäkin selvittiin yllättävän hyvin; takapuomi tuli alas, mutta loppujen lopuksi pienestä hipaisusta.

Muutama hyppy olikin sitten todella hyviä. Erityisesti viimeinen hyppy, Pallo tuli hyvin, tasaisella laukalla, hyvään paikkaan ja hyppy oli todella pyöreä. Tuntui, että olisi saanut olla vaikka 160cm korkea muuri alla, eikä olisi ollut mitään ongelmaa. Isäni sanoikin, että tuohon on hyvä lopettaa, meni niin korkealta yli ettei ole järkeä enää hypätä. Tuolla tavalla sitten kisoissa.

Itsestä tuntui, että Pallokin varmaan laittoi kaiken peliin siihen hyppyyn. Pallo alkoi tuntua edellisillä kerroilla hieman väsyneeltä, laukka ei lähtenyt takaa eteen niin kuin olisi pitänyt. Mutta tuolla kerralla, kaikki tuntui hyvältä ja helpolta. Sitten kun alkaisi tuolta tuntua aina, se olisi mahtavaa!




Ja vielä pieni mainostus, vielä kerkeää osallistua arvontaan tämän illan ajan. Osallistumisohjeet löytyvät arvonnan omasta päivityksestä, osallistua voi myös tämän postauksen alle.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Reason for riding

Nyt todellakin muistan miksi harrastan tätä erittäin vaativaa, turhauttavaa, aikaa ja rahaa vievää lajia. Onnistumisien takia. 

Tänään ratsastin Pallolla kentällämme koulua. Se oli eilen maastossa aika raskas (osittain johtui liiallisesta energiasta) ja vauhdikas, joten ajattelin viettää tämän päivän "kurinpalautuksen" muodossa. Aloitin ihan tavallisesti kävelemällä pitkin ohjin jonkin aikaa. Siitä otin Pallon sitten "löysille" ohjille ja aloin taivuttelemaan volteilla ja kiemuroilla. Tavoitteena oli saada Palloa taipumaan, mutta samalla menemään reilusti matalassa ja pitkässä muodossa -> selän lämmittely.

Reilun 10 minuutin päästä aloitin ravailemaan kevyessä ravissa ympyröitä. Hetki hetkeltä kokosin Palloa paremmin kasaan, kunnes se kulki haluamassani muodossa. Ravissa tein paljon töitä ympyrällä. Aluksi isolla ympyrällä asetusten vaihtamista puolelta toiselle ja samalla reilu taivutus läpi. Näin sain Pallon kivasti pohkeelle kuuliaaksi.

Seuraava ravitehtävä oli uraa seuraten saada Pallo ravaamaan eteen ja kasaamaan itseään aina voltille. Ja vautsi, heppahan toimi kuin unelma! Pallo tuli todella kivasti takaisin ja lähti eteen muodosta karkaamatta.
Tämän jälkeen otin hetkeksi välikäynnit pitkin ohjin.

Kävelyn jälkeen otin ohjat, ja ensimmäisenä kokosin Pallon taas hyvin alle. Pallo on niin iso hevonen, että sen ongelmana on joko kaulan häviäminen kilometrien päähän tai takajalkojen laahaaminen kilometri jälessä. Aloitin laukkatehtävien tekemisen ensin uraa pitkin, jossa aina 3 pientä volttia, joilla kokoaminen, jotta laukkavoltit pysyivät alle 7m (säde) kokoisina. Kun tämä onnistui hyvin otin taas isolle ympyrälle ja asetukset + taivutukset läpi molempiin suuntiin (siis ulos ja sisälle). Tehtävän onnistuessa hyvin vaihdoin uraa pitkin laukan temmon vaihteluihin ja sitten takaisin ensimmäiseen laukkatehtävään. Sitten samat toiseen suuntaan.

Laukkojen jälkeen annoin taas kävellä pitkin ohjin. Välikäyntien jälkeen otin vielä väistöt ravissa ja käynnissä molempiin suuntiin muutamia kertoja. Raviväistöt vaativat vielä monia toistoja, mutta käyntiväistöt alkavat olla jo erittäin mallikkaita. Vielä muoto saisi olla niissä tasaisempi, mutta se korjaantuu selkälihasten voimistuessa.

Se mikä teki tästä ratsastuskerrasta erityisen oli miellyttävyys. Olisin voinut mennä Pallon usein niin hankalaa istua-harjoitusravia vaikka miljoona kierrosta, mutta vatsalihakset sanoivat sopimuksen irti. Ravi oli tänään todella mallikasta, ja Pallo jaksoi kantaa itsensä todella hyvin (siitä istumisen helppous tulikin :D). Kaiken lisäksi Pallollakin oli tänään hyvä päivä, halusi selvästi tehdä töitä ja teki kaiken mitä pyysinkin, ja enemmän. Halusi todellakin miellyttää minua, että on ihana hevonen <3


Sitten vähän muihin asioihin. Kävin eilen ja tänään hiukkasen shoppailemassa. Eilen mukaan tarttuis suitsisopista tällainen huopa, paitsi tummanharmaana. Se olikin viimeinen kappale, onneksi sain sen, on nimittäin erittäin hyvän oloinen huopa.

Tänään mukaan tarttuis vaikka mitä, mutta hevosille 3:a eri rehua ja kenkiä, itselleni tällaiset hanskat, nekin harmaina. Ne ovat oikeasti ajohanskat, mutta käyvät kyllä ratsastukseen todella hyvin. Testasin ne tänään, ja pitkästä aikaa ohjat oikeasti pysyivät kädessä, vaikka en "puristanut" ohjia kovaa. Yleensä olen joutunut puristamaan nyrkit oikein tiiviisiin paketteihin, mutta tänään sain mennä rennoilla käsillä. Mukava tunne :)

Itselleni löysin myös pipon, pari fleecekerrastoa ja paidan (kokoa 164, miten voi mahtua mulle?). Ja löysinkös muuta.. En varmaan mitään niin tärkeää, kerta olen jo unohtanut.

Mutta nyt palaan Survin kimppuun, taivuttelen mummeloa vähän. Sitten luvassa tallin siivous, ja loppuilta meneekin pakatessa ja pyykkejä laittaessa. Ensi kerralle yritän saada kuvia mukaan.

Loppuun vielä kuva musta kemian tunnilla. Kuvan on ottanut pikku-Ansku, ja ei meillä ei ole tylsää ;)



Tsau!



tiistai 25. syyskuuta 2012

Niinisalon reissu


Jeps.. Siellähän sitä vierailtiin viime vkoloppuna. Tässä jonkinlainen selostus siitä.

Perjantaina tulin töistä kämpille (Joensuussa) noin 00.35 ja harkitsin vakavasti pysyttelemistä hereillä koko aamun. No ajattelin sitten kuitenkin nukkua vähän, olihan edessä monen tunnin ajo. Nukuinkin yhteensä noin 3 h ennen kuin herätyskello herätti ja lähdin suihkun kautta bussiin. Kuopiossa olin noin 8.45 ja siitä ajoin sitten nopsaan kotiin. 
             Kotona pakkasin auton nopeasti ja söin hieman nuudeleita. Noin klo 12.15 lähdin ajamaan Siilinjärvelle hakemaan Ennin heppaa Elliä. No onnistuin sitten eksymään matkalla, joten Elli kyydissä pääsimme lähtemään sitten hieman myöhässä kohti Niinisaloa. Pyörähdinpä matkalla hakemassa vielä hevosenhoitajan Suonenjoelta kyytiin.

Ajomatka oli pitkä; Pallo seisoi autossa yhteensä noin 8 tuntia, Elli noin 40 min vähemmän. Perillä olimme aika lähellä klo 20 ehkä hiukan jälkeen. Siellä sitten purimme hevosenhoitajan kanssa heppaset ja lähdimme kävelyttämään niitä. Perillä ollessamme oli jo pimeää kuin mörön takalistossa, mutta onneksi siellä oli isoja spottivaloja aika paljon. Kävelytettyä hepat iskimme ne jaboihin (kunhan raivasimme ne ensin kävyistä, oksista ja kivistä), laitoimme vettä ja heinää nenän eteen ja lähdimme laittamaan autoa yöpymiskuntoon. Myöhemmin (kunhan Enni ja Ennin äiti saapuivat) kävimme antamassa hevosille iltaruuat ja sitten tuutimaan.

Lauantaina heräsimme noin klo 7.50 ja lähdimme ruokkimaan hevoset. Oman aamupalan jälkeen oli vuorossa hepojen kävelytystä. Sen jälkeen lähdimmekin etsimään kanslian ja varmistamaan lähdöt. Klo 13 oli maastoradan näyttö. Ja sieltä suoraan Palloa laittamaan valmiiksi, jotta kerkeän verkata hyvin.

Pallo oli verkassa todella huonon tuntuinen, yritti livistää töistä ja olisi mielummin vain huidellut menemään kavereiden perässä. Jouduinkin kerran komentamaan oikein kunnolla, jonka jälkeen Pallo olikin paljon parempi ja kevyempi ratsastaa. Radan ulkopuolella viimeisiä silauksia tehdessä Pallo oli aivan loistavan tuntuinen, ja mieli alkoikin nousemaan huonon verkan jälkeen. Mutta radalla... Se Maaningalta tuttu LAHNA saapui taas. Oli todella hidas pohkeelle ja lönkytteli menemään pohkeista välittämättä. 

Mutta oli radalla jotain hyvääkin. Vaikka Pallo oli lahnamainen, oli se tasainen, ja kaikesta vaikein osuus eli laukkalävistäjä onnistui paljon paremmin kuin viimeksi. Siirtymät ja liikkeet tulivat hyvin pisteisiin, joten kaiketi se oli ihan jees rata. Tulos oli 59,57% (jos en väärin muista).

Kouluradalta hyökättiin vauhdilla autolle ja varusteiden vaihto. Hevosenhoitajan kanssa vaihdoimme Pallolle estesatulan, ohjat ja suojat + tietysti mulle estevarusteet. Siitä mentiinkin sitten esteverkkaan. 

Verkka oli mäntymetsässä, pysty ja okseri pitkällä suoralla linjalla toistensa perässä (pääsi myös ympyröillä lähestymään). Hyppäsin molemmat esteet muutaman kerran jonka jälkeen kävelin hetken. Katselin siinä Elinan ja Ennin suoritukset, ja kun ratsukko nro 80 lähti radalle (oma nro 84), otin vielä muutamat hypyt.

Rata oli mukava, selkeät tiet ja yksinkertaiset esteet. Ja kerrankin sarja oli noin 7,5m! Eli siis täydellinen Pallolle. Pallo jostain syystä katsoi ensimmäistä estettä, en tiedä johtuiko esteen johteista vai hieman hämärämmästä ympäristöstä, mutta sain rohkaista yllättävän vahvasti esteelle. Rata meni hyvin, puhtaasti, ja vaikka oli nurmella eikä meillä ollut hokkeja, ei pohja tuntunut liukkaalta. Kerran Pallo liukastui kohdassa, joka oli todella mutainen. Itse ratsastin mahdollisemman rauhallisesti ja istuin tasaisesti keskellä satulaa + jarruttelin innostunutta lapsukaista aika reilusti. Pallosta olisi ollut kiva kurvailla paljon kovempaa ja tiukemmilla teillä. 




Illalla käytiin kävelyttämässä heppoja vielä pieni lenkki ja sitten itsekin nukkumaan.

Sunnuntaina aamusta käytiin ruokkimassa hepat, ja aamupalan jälkeen lähdettiin kävelyttämään heppoja. Annin tuli mukaan poninsa Lifepurin kanssa. Siitä sitten käytiin katsomassa vaativan ratoja jonkin verran ja mentiin valmistautumaan omiin lähtöihin.

Verkassa Pallo oli ihan intopinkeänä, ei olisi malttanut kävellä tai ravata, ja kun Enni & Elli lähtivät radalle, olisi mielellään lähtenyt perään. Laukkailin Pallolla aika säästeliäästi, ajattelin että rata on sen verran raskas, että paras säästellä voimia sinne. Hyppäsin muutaman kerran pystyä, ja Pallo ei oli malttanut sille keskittyä ollenkaan. Kävin sitten laukkaamassa pari kertaa erästä suoraa edestakaisin, että saisin edes vähän kuuntelemaan minua. Sen jälkeen hyppäsin pari kertaa tukkia.

Sitten vain kävelemään ja odottelemaan omaa vuoroa. Kun ratsukko 82 lähti maastoon päätin ottaa vielä yhden hypyn tukilla, sillä edelliset olivat hieman huonoja. No sieltähän napsahti aivan mahtava hyppy ja tuli sellainen fiilis, että jes, nyt lähtee!

Odottaessani lähtölupaa alkoi jännitys kasvaa. Kokoajan oli sellainen fiilis, että joko pääsis, joko pääsis? Lähtöluvan tultua napsautin kellon päälle ja nostin reippaan laukan. Pallohan olisi halunnut lähteä kavereiden luokse, joten ensimmäiselle esteelle mentiin pienten mutkien kautta. 
    Toinen este oli nimeltään vartiotorni, ja se oli sinivalkoinen. Tiesin jo radannäytössä, että se on Pallolle vaikea este. Pallo katsoikin sitä jo kaukaa, mutta lähtestyi kokoajan hyvässä laukassa ja korvat hörössä. Itselläni oli oikein tiukka ja takapainoinen istunta, ja koko kehollani (äänellä ja parilla raipan napautuksella matkan varrella) pidin yllä hyvää lähestymistä. Sitten kolme askelta ennen Pallo teki jotain mitä ei ole vielä koskaan tehnyt. Se hyppäsi hieman ylöspäin ja etuosaa kiertäen vasemmalle, jolloin minä jatkoin kaikella voimalla suoraan eteenpäin. Ilman hevosta.. Ohjat jäi käteen, joten Pallo ei päässyt karkuun, mutta heti noustuani ylös olin nousemassa takaisin selkään. Sitten muistin että se oli vanha sääntö, jonka mukaan sai pudota kerran ennen hylkyä. Sitten kirosin (hiljaa tosin). Käännyin toimihenkilöä kohti ja sanoin "Tämä jäi sitten tähän, saanko nousta kyytiin?" Toimihenkilö siinä sitten pahoitteli putoamistani ja ohjeisti minut vielä käymään ambulanssin luona näytillä.


Kenttäesteet
(c) Minä

Siellä oli erittäin ystävällinen lääkäri vastassa, joka kysyi pakolliset kysymykset ja punttasi minut sitten kyytiin. Kävelin siitä sitten jaboille päin ja kerroin muille joukkueen jäsenille maastoutumisestani. Eniten harmitti joukkueen puolesta, että lähdettin noin kauas, ja sitten ei saada tulosta. Mutta se riski tiedettiin jo kun lähdettiin, meillä kun ei ollut neljättä jäsentä joukkueessa...

Siitä sitten loppukäveltiin hepat ja iskettin autoon. Pakattiin kaikki, siivottiin jabat ja lähdettiin ajamaan kotia. Kotimatka oli pitkä ja tylsä. Hevosenhoitajani vaihtoi Parkanossa kyytiä nopeampaan (jossa syötettiin päiväkaurat), ja minä jäin hevosten kanssa yksin ajelemaan. Onneksi vanhemmat soittelivat aina tasaisin väliajoin, että eihän väsytä ja missä olen menossa. Pysähdyin klo 20 jälkeen, kun olin ajanut jonkun verran Jyväskylän ohi, tarkistamaan hevoset ja lisäilemään heinää. Sieltä jatkoinkin sitten pysähtymättä Kuopioon, jossa kävin tankilla (+ iltaruokin hepat klo 22 maissa). Siitä sitten Siilinjärvelle ja pikana Elli ja kamat pois autosta, ja suoraan kotia.

Kotona olin 23.30. Kävelytin Palloa hiukan aikaa pihalla, vaikka Pallo olisi mielummin lähtenyt juoksemaan ihan mihin tahansa suuntaan... :D Siitä heppa talliin ja pikaiseen auton hevostilan siivous. Ja sitten nukkumaan. Siivosin seuraavana aamuna tallin, loput tavarat autosta, ja käytiin Pallon kanssa ilman satulaa kävelemässä. Sitten pikaiseen bussiin ja illaksi töihin.

Tänään saa vihdoin hengähtää, jos luennoilla istumista voi siksi kutsua...

Koska tuli niin pitkä romaani, niin loppuun vielä tiivistelmä vkolopun kisoista.

Itselle jäi vähän kaksinaiset fiilikset kisoista.

-missään ei ollut aluekarttaa, kaikki piti itse etsiä (ensimmäistä kertaa sielläpäin liikkumassa)
-toiminta oli sääntöjenvastaista, esim. ratsastettiin/kävelytettiin hevosia maastoradalla pe-su aamu
-paikat kaukana toisistaan
-itselläni koulutuomari oli ainakin todella happaman näköinen (ymmärtäähän sen että monen ratsukon jälkeen väsyttää, mutta ei se hymy paljoa vaadi)
-jabat olivat järkytys aluksi, kunnes huomasi pohjan muokkautuvan pehmeäksi ja kunhan raivasi kävyt, kivet ja oksat pois
-kenttäosuus alkoi myöhään, vasta 10.50 (miksi ei voinut aloittaa vaikka 9.50..? oli aika pitkä kotimatka kuitenkin, hevosen kanssa vasta 23.30 kotona...)
-maastoradan verkka liian lähellä lähtöpaikkaa, ainakin oma heppa olisi mielummin lähtenyt kavereiden luokse kuin ekalle esteelle (joo joo, oli kyllä kontrollissa)

+mukavat toimihenkilöt
+selkeät aikataulut/tiedotteet
+esteratamestari oli ajatellut ratsukoita (esim. meille sanoi "ratsastakaa rauhassa pitkät tiet, olen laskenut ajan sen mukaan ettei siitä jää kiinni, siirretään esteitä sivusuunnassa jos pohja menee huonoksi") ja menin vielä ilman hokkeja esteradan, joten hyvin oli rata tehty, kun ei tuntunut mitenkään vaaralliselta, ainoastaan kerran liukastui
+maastoradan haastavuus (vaikka jäinkin 2.esteelle... :D)
+suihku!
+vesipiste jabojen lähellä

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

tiistai 18. syyskuuta 2012

Viime menot

Huh huh, pe-su välinen pätkä oli kyllä niin hapokas, että on mennyt tähän asti ennen kuin alkaa energiat palautua. Tässä nyt pienimuotoinen selostus tapahtumista.


Perjantaina oli kenttävalkka Tapsalla. Huomasi selvästi, että Pallolla oli ollut kevyempi viikko takana, ja ettei sillä oltu hypätty kahteen viikkoon... Aluksi se vei minua kuin märkää rättiä ja hyppäsi muutamalle esteelle ihme kamikaze-loikkia.. Loppua kohden Pallo alkoi rauhoittua, olihan turhat energiat kerennyt riehua jo pois. Kaikki esteet meni hyvin, paremmin kuin ajattelin, sillä ei ollut yhtään kunnon mörköä. Yhdelle kapealle Pallo kielsi ensimmäisellä kerralla, se oli ylämäessä mutkaisella lähestymisellä, ja tuli hiukan yllättäen (emme olleet tätä estettä menneet ennen). Toisella kerralla meni ilman mitään ongelmia yli, kun oli jo esteen kerran "tavannut".


Lauantaina oli Maaningan koulukisat. Pallo oli selvästi edellisestä päivästä väsynyt, takapään aktivointi jäi puolitiehen, kun ei vain jaksanut työntää kunnolla. Välillä tuntuikin, että ratsastan hevosen sijasta lahnalla, mutta saimme silti prosentteja 57,727, mikä oli enemmän kuin odotin radan jälkeen. 
               Tietysti Pallon väsymys harmitti kovasti, sillä rata oli tasainen ja tuntui selkään tehtävien osalta hyvältä (jos ei nyt sitä perämisen moottorivikaa lasketa), ei tullut kiire missään vaiheessa kuten Kuorilla tuli. Eräs tuttavani tulikin sanomaan radan jälkeen, että rata oli siisti ja mukava katsoa. Ihmetteli siinä vielä "alhaisia prosenttenja" , mutta uskoi sen johtuneen "lahnamaisuudesta".





Sunnuntaina olimmekin Savonlinnan aluemestaruuksissa. Hypättiin siellä siis 100cm ja 110cm. Olen kyllä tyytyväinen, että valitsin nuo luokat. 100cm tuli taas pari tyhmää virhettä, ajoin kahdelle okserille pohjaan, eikä niistä enää kivuttu yli puhtaasti. Toisaalta muille esteille paikat olivat hyviä ja laukka säilyi hyvänä ja tahdikkaana. Ja kaiken huipuksi sarja oli meidän PARAS osa radalla... Siis sarja! Se mikä on kaikista vaikein ollut aina...

110cm rataa en sitten käynyt kävelemässä, kun tiesin esteet jo 100cm radan perusteella. Iskä käveli sen mun puolesta, itse olin hevosen selässä, lähdinhän luokassa jo neljäntenä. Kerkesin verkata Palloa rauhassa ilman muiden ratsukoiden aiheuttamaan "häiriötä" (Pallo alkaa riehumaan tungoksessa). Heti ensimmäisellä hypyllä lensinkin pois kyydistä, kun Pallo päätti että hypätään 110cm leveä okseri askel liian kaukaa... Ei siinä pahasti käynyt, eikun takaisin selkään ja uudestaan okserille. (Tällä kertaa tosin ohjat vähän paremmin tuntumalla, ettei extreme-harrastuksesta tulisi liian extremeä...) Hyppäsin okserin yhteensä 3 tai 4 kertaa. Sitten kävelinkin loppuajan.

Luokan piti alkaa varttia vaille, mutta jostain syystä se alkoikin jo 20 vaille. Minua ennen oli pois jäänyt 2 ratsukkoa, joista ei oltu tiedotettu lainkaan. Itseäni tämä ei haitannut, sillä olin jo kerennyt verkata Pallon hyvin, mutta edelläni lähtenyt Sari ei ollut kerkenyt verkata kunnolla, ja harmittikin hänen puolestaan, kun homma ei sen takia mennyt putkeen.

Itse lähdin radalle hyvillä mielin, Pallo oli tosi kivan tuntuinen. Laukka lähti pyörimään hyvin eikä lähestymiset tuottaneet ongelmia. Sitten tuli sarja.. Se oli siirtynyt 7m lähemmäksi aitaa, okserin tullessa sen perään linjalle. Meillä ei sitten askel siihen käynyt, ja jouduinkin jarruttamaan erittäin kovasti Pallon ihan linkkuun. A-osasta kiivettiin vielä yli, mutta b-osalle ei ollut mitään mahdollisuutta... Siinä sitten anteeksi pyytelin Pallolta samalla kun lähestyttiin seuraava estettä. Hypyt meni hyvin, yksi ainut okseri tuli liian lähelle, mutta sitten tulikin este nro 9... Ja minähän en sitä muistanut :D 

Perusrata koostui esteistä 1-9, mutta jotenkin olin ajatellut että se loppuisi esteeseen 8, kuten edellinenkin (sattumalta vielä sama este). Mutta eihän se loppunut.. Minä siinä jo taputtelin Palloa, että hyppäspäs hyvin ja olipas tasainen rata, ja sitten mulle huudetaan että se yks este on vielä! Silloin tuli sellainen, että hetkinen eihän ne soittaneetkaan mulle vielä kelloa radan päättymisen merkiksi... No nopeasti laukka ja esteelle vain. Ja sittenhän minä onnistuin taas... Nimittäin käännyin esteen jälkeen väärään suuntaan, enkä maalilinjan yli (vaikka liputtaja minut liputtikin maaliin..) siitä tuli sitten toinen voltti -> hylky..





Ens kerralla opettelen radan niin ettei tule noita turhia hylkyjä! Osaan sen sitten seuraavat vuodet ulkoa.

Mutta pariin asiaan olen kisoissa todella tyytyväinen: Pallo oli hyvä, radat olivat tasaisia ja oma myötäys hyppyihin onnistui nyt käsien osalta. Mielestäni en ollut kertaakaan suussa kiinni hypyssä, vaan sain rentoutettua kädet aina viimeistään askel ennen hyppyä, jolloin Pallon oli mukavampi hypätä. Ja sen tunsi kyllä selkäänkin, hypyt olivat pyöreitä ja pehmeitä.

Tästä jatketaan sitten joukkukenttämestaruuksiin :)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pieni pää, liikaa mietittävää...

Hei vaan!

Joko mä oon jokapaikanhöylä tai sitten vain hommaan aina liika tekemistä itselleni.. Tämäkin viikko on ollut aikamoinen jo alusta asti, mutta loppuviikko tulee olemaan jotain aivan muuta! Nimittäin juoksemista paikasta  toiseen pää kolmantena jalkana...

Perjantaina lähden kotiin klo 12 bussilla, mutta sitä ennen kärvistelen matikan luennolla 10-12 (josta voin onneksi nipistää 15 min, jotta kerkeän bussiin). Kuopiossa olen noin 13.50, josta kiidän nopeasti kotiin. Siellä syön ja lähden kenttätreeneihin Tapsalle, jotka alkavat 16.30. Sieltä sitten kotiin laittamaan talli + rekka kuntoon, ja sitten nukkumaan.

Tapsalle lähdetään siksi, että olen mukana Itä-Suomen aluemestaruusjoukkueessa (jos joukkue syntyy) Niinisalossa 22.-23.9. Kaipa sitä vois harjoitellakin ennen kisoja, kun ei ole hevonen nähnyt maastoesteitä kohta pariin kuukauteen :P

Lauantaina onkin vuorossa Maaningan seurakoulukisat. Siellä tuuppaillaan Helppo B3. Tavoitteena olisi sieltä saada tasaisempi ja rauhallisempi rata kuin viime lauantain Kuorin kisoista. Tasaisuus tulee varmasti parantumaan, sillä rata on 20x60, joten itsellänikin on pitkillä siirtymillä aikaa keskittyä ja rauhoittua. Prosentit on tavoitteena saada kipuamaan 55% ->.

Sunnuntaina mennään sitten Savonlinnaan aluemestaruuksiin. Tietysti tavoitteena on juniorimestaruus, varsinkin kun nyt viimeistä kautta sitä hyppään, mutta saas nähdä mitä käy, kun ei olla hevosen kanssa hypätty kunnolla kahteen viikkoon.. Onneks Pallo on luotettava menopeli, joten tiedän meidän selvittävän 100cm ja 110cm korkeudet ongelmitta, jos vain itse maltan tehdä osuuteni.

 No se on sen ajan murhe sitten, nyt keskitytään yhteen päivään kerrallaan, muuten mä sekoan kokonaan :D



Vuokon ratsutus-kooste


Tänään olin Bodyworkissa ensimmäistä kertaa. Ei mennyt ihan kuin Strömssössä toi homma nimittäin sinne mennessäni onnistuin eksymään (joo en ole hyvä suunnistamaan vieraissa paikoissa..). No menin sinne 3 min myöhässä, enkä ollut ainoa. Muutama muukin oli myöhässä, koska eivät olleet varmoja olivatko oikeassa paikassa. No sitten eikun mukaan vain, onneksi alkulämmittely oli vasta menossa, joten ei tullut ongelmaa sen suhteen. Ja ai että oli ihanaa pitkästä aikaa "rääkätä" omaa kehoa kunnolla! Nyt on hyvä olo, käyn vielä iltaisella "palauttelulenkillä" pyörähtämässä kaupassa ja takaisin, ostamassa jätskiä... :)



Mä rakastan tätä kappaletta!

Loppuun vielä Tahkon radat, jostain syystä en ole niitä tuolla Tahko-postauksessa julkaissut, joten laitetaan tähän ihmeteltäväksi.



sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Koulutuuppailua

Hellurei,
nyt on ollut varsinainen koulutuuppailu viikonloppu. Tulin kotiin jo torstaina alkuperäisestä perjantaista poiketen, kun päätin skipata matikan luennon Pallon tähden. Torstaina ratsastelin Pallon aika kevyesti, menin noin tunnin ja pääasiassa keskityin siirtymiin ja pysähdyksiin, jotta sain Pallon pysymään niissä rentona ja muodossa. Ratsastelin molempiin suuntiin Pallon läpi kaikissa askellajeissa ja Pallo tuntui kyllä todella kivalta :)

Perjantaina oli Vuokon kouluvalkka. Siellä mentiin avoja, siirtymiä, taivutuksia, mulle ja Pallolle pääasiassa tärkein oli keskittyä tasaiseen muotoon ja pehmeisiin siirtymiin. Pallo oli ihan kivan tuntuinen, oikealle ei meinannut tulla rehellisesti  läpi, mutta tämäkin korjaantui vaatimalla Pallolta työntekoa. Sain myös hyvät vinkin Vuokolta,  kuinka verkata Pallo lauantain koulurataa varten.

Lauantaina mentiin Kuorin seurakoulukisoissa Helppo B KN Special. Verkassa sain Pallon älyttömän kivan tuntuiseksi ja muutenkin oli todella positiivinen olo lähteä radalle.

Verkkailin pääasiassa näin: käynnissä voltit + avot molempiin suuntiin ja väistöt, ravissa avoja ja voltteja, pikkupätkät laukkaa ympyröillä. Sitten pieni löysinohjin kävely. Sen jälkeen laukassa ympyrällä asetukset sisälle ja ulos molemmissa laukoissa + lävistäjät. Hetki ravailua, erityis keskittyminen muotoon. Taas käyntiä pitkin ohjin. Sitten radan ulkopuolelle verkkailemaan. Siinä muutamat siirtymät + muoto kuntoon. Sitten radalle.

Vielä rataa kiertäessä Pallo tuntui kivalta, vastasi apuihin hyvin ja malttoi kuunnella puolipidätteitä. Sitten kun rata alkoi, eka kääntyminen meni hyvin, ja pysähdyksessä homma levis... Pallo heitti takalistonsa vasemmalle ja muuttui makarooniksi. Välillä palasi ruotuun ihan kivasti, (kuten toisen tuomarin paperissa luki "Erittäin hyviä pätkiä.") mutta ei kyllä voi parhaimmaksi radaksi sanoa. Saatiin kuitenkin 59,2% mihin olen erittäin tyytyväinen! Radan jälkeen odotin n. 55% papereita, mutta sainkin iloisen yllätyksen. C-tuomarilta saatiin 150,5 ja H-tuomarilta 145,5 pistettä. Eli parannusta huomattavissa, kun viimeksi saatiin 54,8%.





Tänään käytiin sitten kävelemässä hevosten kanssa  (mä menin ilman satulaa) jonkun reilun tunnin lenkin mäkisessä maastossa, jotta Pallo sai venyttää selkää ja muutenkin vetristellä koulukankeuksia pois. Kotiin tultua venyttelin vielä Pallon, ja sitten saikin möllöttää tarhassa heinää mutustaen ja nauttien auringosta (kun se vihdoin näyttäytyi!).

Nyt Pallo jäi sitten vanhempien hoteisiin, itsehän istun tätä kirjoittamassa bussissa matkalla Joensuuhun. Ensi viikon ohjelma Pallolla on aikalailla tällainen:

Ma koulutreeni; siirtymät + muoto niissä
Ti vapaa
Ke liina
To Kitta menee koulua
Pe minä teen jotain
La koulukisat Maaningalla
Su estekisat Savonlinnassa.

Estekisoihin onkin kiva lähteä parin viikon hyppytauon jälkeen. Sen takia pudotan luokkia alemmaksi ja hyppään juniorimestaruutta (100, 110) kun se on nyt viimeistä kertaa mahdollista. Muutenkin 100cm on meille se varmempi korkeus kuin 120cm, ainakin tiedän, että päästään kaikista esteistä yli (koputtaa puuta).


Videot lisäilen kunhan pääsen työpöydän ääreen kämpille :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Wautsi wau!

Teitä lukijoita on jo 51! Sen kunniaksi pidän kyllä arvonnan, kun olen sen pitämistä lykännyt.


Säännöt:

1. Osallistua voi 2 arvalla; olemalla lukija (ethän liity vain arvonnan ajaksi) ja linkittämällä omaan blogiinsa   arvonnan (siitä linkki todisteeksi!).

2. Arvonta suoritetaan täällä: Arvontakone

3. Viimeinen osallistumispäivä on 30.9.2012. Arvonta suoritetaan 2.10.2012.


Sitten siihen mikä kaikkia kiinnostaa eniten eli palkintoihin. Palkinnoksi voi valita yhden seuraavista:

1. Kirja Sandra ja varsojen kevät.

2. Pitämäni ratsastustunti (edellytyksenä oma ratsu jolla saa mennä + tarpeeksi läheinen sijainti).

3. Horzen sukat + saapaskoukut TAI kypärämyssy (muista ilmoittaa haluatko saapaskoukut vai kypärämyssyn sukkien kanssa!)



Muistathan siis kommentoidessasi ilmoittaa:

a) monellako arvalla osallistut (linkki tarvittaessa)
b) minkä palkinnon haluat (tarvittaessa ilmoitathan koon)

Ei kun osallistumaan :)

maanantai 3. syyskuuta 2012

Uusia ulottuvuuksia - university

 Juuh, nyt se alkoi - yliopisto nimittäin. Eikä eka päivä ollut lainkaan sellainen mitä odotin. Oli odottelua, odottelua, "luentoja", odottelua ja lisää odottelua. Eikä oikein mikään asia selvinnyt, kuten toivoin niiden selviävän. Ehkä sitten huomenna?

Yritän kovasti suhtautua positiivisesti opiskelemiseen, mutta se on vaikeaa. Olen vieraassa kaupungissa, hevoshommat (joista aina saa lohtua) jäävät vähemmälle, enkä ole haluamallani linjalla, en edes sillä minne kuvittelin meneväni... Ei siis mitään herkkua. En edes tiedä pystynkö tai saanko vaihtaa haluamalleni linjalle, vaikka useat ovat minulle sanoneet että kerran sisälle päästyään on helppo venkslailla valintojen kanssa...

No jos se elämä tästä lähtisi hymyilemään..?


Näkymä huoneen ikkunasta
(c) Minä
Osa huonetta
(c) Minä