Tervetuloa seuraamaan matkaa henkeen ja vereen heppatytön, lahjakkaan kouluruunan, nuoren estetamman, uraansa aloittelevan oripojan ja vierailevien tähtien seurassa!
Huh hei ja hellurei! Kiirettä on pitänyt, kesäkuussa syntyi ihana tyttäremme ja eilen hän sai nimensä <3 Joten ymmärtänette ettei aikaa ole blogille ollut nyt hirveämmin. Parin viikon päästä pääsen toivon mukaan takaisin satulaan, kunhan jälkitarkastus on suoritettu ja treenilupa myös vatsalihaksille saatu :) Sitten ehkä vähän enemmän tarinaa kerrottavana, kun alkaa Pallon kanssa koulutreenit, Prinsessan kanssa koulu- ja estetreenit ja Arskan kanssa ratsastajaan totuttautuminen. Arska on edistynyt todella hyvin ja laidunaikana kasvanut takakorkeutensa etupäällä kiinni, jes! Toivottavasti Arska ottaa meikäläisen selkään kiipeämisen hyvällä vastaan :D Siitä sitten materiaalia takuuvarmasti! Valitettavasti mukaan mahtuu nyt ikäviäkin uutisia, äitini Survi-tamman lähdettyä vihreämmille laitumille tapaturman seurauksena. Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, että taas realsoitui, ettei mikään ole ennalta selvää eikä kannata jättää huomiseen sitä minkä voi tehdä tänään, koska ei voi tietää onko huomista enää. </3
Huuh, hirveän nopeasti mennyt aika, nyt jo kesäkuu menossa, eli kohta on talvi! No ei nyt vaineskaan, nautitaan kesästä, ötököistä ja kuumuudesta, kun vielä niistä voi valittaa, kohta alkaa kurakelit ja pakkaset.
Kauhea kiire on ollut koulu- ja kotihommien parissa, niin tännekin kirjoittaminen on jäänyt.. Koulu on vihdoin ohi, näytöt suoritettu erittäin hyvin arvosanoin ja todistus tulee käteen 16.6., jee! Kaksi vuotta rutistusta takana, ja eläintenhoitajan tutkinto taskussa. Nyt ei tarvitse kuin miettiä, mitäs sitten :D
Salla ja Pallo kävivät kisoissa pari viikkoa sitten. Verryttelyssä eräs ratsukko ajoi suoraan verryttelyhypyn jälkeen Pallon kylkeen ja Salla putosi. Radalla saman esteen kohdalla Pallo näytti säikähtävän jotain (liekkö takana ollut valmistautuva ratsukko liikahtanut ja Pallo pelästynyt, että sieltä taas tulee joku kylkeen) jolloin Salla valitettavasti putosi todella pahannäköisesti suoraan pää edellä. Onneksi saman tien yritti nousta ylös ja päästi valituksen, jotta näkyi että hengissä on. Itse olin onneksi ihan parin metrin päässä nurkassa ja pääsin nopeasti painamaan Sallan takaisin maahan ja avaamaan turvaliiviä hengityksen helpottamiseksi. Kisajärjestäjä halusi varalta kutsua ambulanssin paikalle, ja Salla pääsikin sitten ihan kunnon tarkastukseen sairaalaan. Mitään ei onneksi tullut, ja sairaalassa Salla harmittelikin kun ei päässyt ratsastamaan 80cm luokkaan.
Ja voin sanoa, että harmitti Sallan puolesta. Salla ratsasti ihan superhyvin! Aivan erilaisella asenteella kuin viimeksi ja hyvin tarkasti jokaiselle esteelle. Olisi suonut Sallalle onnistuneen kisapäivän ja radat, mutta tästä ei auta kuin treenata lisää ja sitten seuraaviin kun aikataulut antavat periksi.
31.5.16
Arskan kanssa ollaan edetty, nyt ensimmäistä kertaa ollut liinassa satula selässä eikä pieni mies välittänyt siitä lainkaan! Olen kyllä hyvin ylpeä tuosta, kuinka järkeväksi se aina välillä osottautuu omien pentujuttujensa keskellä :D Teki mieli mennä suoraan istumaan kyytiin, kun niin nätisti oli satulan kanssa, mutta ehkä odotamme sitä vielä hetken.
<3
2.6.16
Arska on myös todella hienosti ollut laitumella muiden kanssa, ja sen alkurallit olivat kyllä niin huvittavan näköisiä, kun pääsi ensimmäistä kertaa piiiiiitkälle suoralle rallittelemaan :D
Hepat ovat kyllä olleet onnellisia laitumella, onhan se niille luonnollista ja mukavaa vaihtelua loppuvuoden tarha-talli -elämään. Tänään otin muutamia kuvia samalla kun kävin vesiastioita täyttämässä, ja Pallolle iski oikein hellyyshetki <3 Sen oli pakko päästä syliin ja vain häntä olisi saanut kuvata ei muita lainkaan :D Otettiin muutama helfiekin, ja alle yksi kesäterveiseksi lukijoille :) Mukavaa kesää kaikille!
Kesäterkkuja meiltä kaikilta!
R.I.P.
Pupu Tupuna
2015-2016
Parhaimmat lähtevät aina ensimmäisinä <3
Sallan kanssa ollaan nyt muutamissa kisoissa käyty, ensi sunnuntaina on vielä yhdet ennen muutaman viikon taukoa. Toissaviikolla käytiin harjoituskisoissa Jokirannan kentällä, siellä Salla hyppäsi 50cm ja 70cm. 50cm ei valitettavasti ole videota, siitä ei kunnolla saanut selvää ja se alkoi kameraongelmien vuoksi kesken. Nollaradat tuli molemmista luokista, olen hyvin tyytyväinen miten parivaljakolla meni ja varsinkin Pallon käytökseen :) Pallo oli pikemminkin unessa kuin hereillä, mutta isolla ulkokentällä ja estekorkeuden ollessa noin matala, ei se haittaa lainkaan :D 70cm Pallo heräsi hieman enemmän, mutta meni turvallisen rauhallisesti radan läpi :)
Eilen oltiin Kantelesärkän harjoituskisoissa, joissa Salla meni 70cm ja 80cm. Ensimmäistä kertaa näin tällaisilla korkeuksilla oikeasti erikoisesteitä, ja Salla jännitti niitä kauheasti. Verryttely oli ulkona ja radat sisällä, jolloin sisälle tullessa sai hypätä yhden esteen. Sallan kanssa päätettiin ottaa tuo kakkospysty (mikä ei videolla näy), koska Sallan mielestä se oli pelottavin. No Sallahan jännitti sitä, jolloin Pallokin jäi sitä katsomaan ja pysähtyi eteen. Salla istui todella etupainoisena ja jäykkänä, jolloin tulla humpsahti sieltä alas hidastettuna. Eikun tyttö uudelleen kyytiin ja sai uuden hyppy-yrityksen, jolla ei ollut mitään ongelmaa. Ja siitä vain radalle.
(c) Mai Mönkkönen
Radalla Salla jännitti vielä kauheasti, näkee tuosta istunnan jäykkyydestä. Tuloksena 8vp (kielto + pudotus), mutta hyvä ja opettavainen kokemus Sallalle, että pitää silti ratsastaa vaikka vähän jännittäisi. Radan jälkeen Salla oli maansa myynyt, mutta 80cm verkassa tormistui todella hyvin ja alkoi oikeasti ratsastamaan. Meno näytti todella hyvältä, ja Sallakin lähti paremmalla fiiliksellä radalle.
80cm (c) Mai Mönkkönen
80cm verkkahyppynä otettiin muuriokseri, koska siihen oli tullut "ainoana uutuutena" isommat muurilaatikot, ja halusin että Salla saa niitä kerran testata ennen rataa. No siinähän ei ollut mitään ongelmaa, joten radalle mars mars.
Radalla Salla ratsasti todella hyvin! Ainoastaan muuriokserille hieman himmasi, minkä takia menivät liian lähelle ja etupuomi putosi. Tuon pudotuksen jälkeen Pallokin hieman heräsi ja lähti reippaammin etenemään, jolloin Sallan ei tarvinnut kuin ohjata tolppien väliin ja pysyä kyydissä :D
Radan jälkeen Sallakin oli todella tyytyväinen, harmitteli tuota pudotusta, koska oli tuntunut hyvältä ja olisi halunnut uusintaan. Tärkeintä kuitenkin oli, että sai hyvän fiiliksen radalla ja luotti hevoseen "hankalan" ensimmäisen radan jälkeen.
Sunnuntaina sitten uusi yritys seuraavissa kisoissa, myös luokat 70cm ja 80cm :)
Ihanaa kun luonto alkaa pikkuhiljaa heräilemään kohti kesää. Nyt olen nähnyt jo pääskysen, hirmuisesti sammakoita, muutamia pikkuperhosia ja hiiiirveästi ötököitä. Laitumetkin alkavat jo vihertämään mukavasti, ja nyt vain toivotaan että kasvavat nopeasti ja saadaan heppaisia aloittelemaan laidunkautta vihreään totutuksen jälkeen :) Kuumien kelien vaikutus näkyy hyvin hevosissa; vettä kuluu, viimeisetkin talvikarvat lähtevät vauhdilla ja kuten Pallo viikonloppuna totesi, mutakylvyt viilentävät mukavasti....
Kännykkäkuva muta- ja heinäkylvyn jälkeen...
Viikonloppuna Salla kävi treenaamassa Pallolla helatorstain harjoituskisoihin, joissa starttaavat 50cm ja 70cm luokissa. Voin myöntää, että hieman jännittää kun Pallo pääsee isolle ulkokentälle ja vielä esteiden pariin. Toivottavasti jarrut ovat mukana :D
Pikkusiskon treenirata
Salla pääsi myös ottamaan ensimmistä kertaa kosketusta maastoesteisiin, kun harjoitusradalle laitettiin matala A-este. Alkuvaikeuksien jälkeen sen hyppääminen meni todella hienosti ja samoin koko radan. Voin sanoa että kaiho tuli itsellekin kyytiin ja hyppäämään, kun Pallolla se on vaan niin helppoa. No jos jossain vaiheessa itsekin taas pääsisi kyytiin ja treenaamaan. Nyt Salla treenailee ja kisailee oman kiinnostuksen mukaan Pallolla, katsotaan miten kauden avauskisoissa käy huomenna ja mikä on kiinnostuksen taso sen jälkeen :D
Jihhuu! Tamman jalka on jo parempi ja nyt sille on sopiva koulusatula (ainakin hetkeksi :P). Koulusatula on siis malliltaan Pfiff Lovell ja leveydeltään 3, hui! Kauhian leveä tuo tamma vaikka ei siltä näytä... Nyt kun koulusatula sopii, niin pitää silmäkovana seurata pysyykö estesatula vielä käytössä, kun tamma alkaa lihaksia kehitämään.. Toivottavasti vielä ainakin vuoden tai pari tai vaikka enemmän.. Ainoa mikä siinä estesatulassa on inhottavaa, niin siinä on karmean kova penkki :/ Arskan kanssa ollaan edistytty liinajuoksutuksessa kivasti, suitsien kanssa juokseminen on jo helpon oloista ja seuraavaksi päästäänkin lisäämään kyytiin satula! Jarkko sattui kivasti paikalle ottamaan pienen videonpätkän, niin saatte tekin nähdä Ari-Matin juoksemista :) Vielä se on takapäästä hyvin voimaton syksyn leikkauksen jäljiltä, ja sen takia nuo takajalat on välillä hyvin hauskannäköiset. Mutta yllättävän hienot liikkeet sillä jo nyt on vaikka se tuntuu päivittäin kasvavan kokoa ja menettävänsä sitä myötä raajojensa hallinnan :D Jospas se sitten 7-vuotiaana olisi suurinpiirtein oikeassa koossaan.. Katsotaan saadaanko ensimmäisestä satulakerrasta myös videota, toivottavasti :)
Prinsessan kanssa jouduttiin nyt turhautumaan erittäin kovasti... Tyhmä tamma meni ja potkaisi aitaa leikkiessään, ja löytyikin eräänä iltana täysin kolmijalkaisena tarhasta. Äkkiä sisälle ja tutkimaan; ei turvotusta, ei arkuutta, ei lämpöä, ei haavoja, ei mitään. Ei yhtään mitään. Mutta kolmijalkainen.
Kävin jalan läpi varmaan kolme kertaa tarkkaan syynäten ylhäältä alas, ja viimeisellä kerralla aristi ihan minimaalisesti takareiden keskiosasta. Vähän tarkempaa tutkiskelua, ja kyllä, sieltä löytyi pienenpieni arkova kohta. Läträttiin Arnikaa ja laitettiin BOT-loimi vartiksi kyytiin, sekä kipulääkettä hieman pienellä annostuksella. Sitten yöksi nukkumaan ja aamulla jännittämään mitä löytyy.
Aamulla löytyi pirteä hevonen joka edelleen osittain kolmijalkainen. Eikun Arnikaa, kipulääkettä ja loimi niskaan ja pihalle. Illalla löytyi jo melkein tasaisesti kävelevä hevonen ja noin nyrkin kokoinen kova kohta takareidestä, eli mustelma. Arnikaa, kipulääkettä ja BOT-loimi vartiksi ennen nukkumaan jättöä.
Seuraavana aamuna kaikilla jaloilla kävelevä hevonen, jes! Arnikaa, minimaalisesti kipulääkettä ja loimi niskaan, päivällä 10min talutus, illalla Arnika + BOT-loimi 20min. Seuraavana päivänä ei mitään, halleluuuja!
Ja kaksi päivää sitä riemua kestikin... Iltatallia tehdessäni huomasin tukkijalan... Ja tottakai se on se sama jalka. Paniikki iski, nytkö siellä on joku jänne posahtanut. Eikun tutkimaan; ei arkuutta, ei kuumotusta, ei haavoja, vain turvoksissa. Voi hyvä halvattu sentään, mikä ihme tämä on. Linimenttiä yöksi ja nukkumaan.
Aamulla antibioottiresepti imppariin, hoitona kylmäystä/linimenttiä ja kävelytystä jos ei onnu. No alkuunhan se jalka oli niin tukki, että ei tamma sillä kunnolla pystynyt kävelemään, kun nivelet eivät taivu... Eilen käveli jo paremmin, tänä aamuna turvotus jo vähän laskenut, eli uskaltaa hieman jo kävelyttää ja katsoa miten siihen reagoi. Vissiin tamma halusi oman loman tähän keväälle...
Jos jotain positiivista haluaa miettiä, niin ainakaan tamma ei ole kipeän näköinen vaan hyvin virkeä oma itsensä. Ja Arska juoksi ekaa kertaa suitset päässä (ja näytti ne päässä jo hevoselta :D), eikä ollut ongelmia! Jospas sitä kohta päästäisiin satula lisäämään kyytiin :)
Eipä tässä muuta kuin parannellaan yhtä hevosta, koulutetaan toista ja toivotaan että kolmas ei enää ikinä hajoa tai yksikään muukaan näistä karvakorvista...
Huh huh kun aika vierähtää... Tässä kirjoitusten välissä on vierähtänyt melkein kuukausi ja todella paljon asioita kerennyt jo tapahtua. Mummini poistui tästä maailmasta, ja onneksi kerkesimme käydä hänen 80-vuotis syntymäpäiviään juhlistamassa ennen poisnukkumista. Mummi oli todella iloinen ja pirteä, ja haluankin ajatella hänen lähteneen hyvin onnellisena ja rauhassa kohti rakkaitaan sateenkaarisillan tuolla puolen.
Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat kauniit ja tunteelliset pienellä porukalla. Liekkö hormonitoiminta vaikuttanut siihen, kun itkin enemmän kuin olisin arvannut tai uskonut itkeväni. Tai sitten vain ikävä. Mummista jäi hyvin kaunis muisto viiimeisen reissun myötä <3
Kevät on saapunut vauhdilla; paikat alkavat olla sulat, kenttä on pian jo kuiva ja hevoset vaihtavat talvikarvojaan pois. Ja varmin merkki; huopapyykki! Nyt pystyy taas kuivattamaan huovat ulkona auringossa, jolloin on aika pesaista tallista pois se talven aikana syntynyt pino.
Pieni kevään ihmelapsi syntyi myös asiakkaamme hevoselle, ja voi että pieni varsa on söpö ja pehmeä <3 Kuva lapsukaisesta löytyy muuten yrityksemme facebook-sivulta, jos haluatte käydä katsomassa :)
Prinsessalla on menossa satulansovitusrumba, tällä kertaa etsitään koulusatulaa. Se on muuttunut paljon ja nyt näyttäisi kasvukin pysähtyneen, joten satula meni vaihtoon. Pfiff näyttäisi ensimmäisten sovitusten perusteella olevan sopiva satula, nyt vain metsästän sitä nappi-Pfiffiä joka tuolle neidille istuisi kyytiin, ja mielellään ilman ylimääräisiä romaaneja ja karvoja välissä. Mutta pääasia että saataisiin toimiva (ja mielellään edullinen) satula, jotta treenejä pääsee jatkamaan, varsinkin kun neiti on nyt osoittanut suurta kehitystä koulupuolella ja liikkeet alkavat muistuttamaan jo hevosta (kiitos Henna!).
Pallo on saanut lihasta ja alkaa taas näyttämään sairasvuoteelaisen sijasta hevoselta. Hirveä hinku olisi kunnolla treenaamaan, mutta vielä ei pysty... Jospas se tästä aika menisi nopeasti. Ja mukavahan se on, että välillä kouluratsastukseen on oikein hinku eikä se ole ainaista pakkopullaa :D Kovasti kyllä olisi hinkua kenttäesteillekin, mutta tänä vuonna saattaa jäädä meiltä kenttäesteet kyllä hyvin minimiin. On sen verran remppaa ja tekemistä koko kesälle (ja loppuvuodelle ja seuraaville vuosille....), että ei paljoa tarvitse uneksia minnekään monen tunnin päähän lähtemisistä...
Jos se joskus näyttäisi vielä tätäkin paremmalta se meno :D Ainakin ratsastaja pitää saada suoraksi :D Vuodelta nakki ja muusi Onesin kenttäkisoista (c) Miia Keinänen
Unelmista puheenollen, huomasin että Suonenjoella olisi sennuleiri heinäkuun lopussa ja kauhea leirikuume iski... Milloin lie olen viimeksi ollut leirillä..? Silloin joskus Vanhamäellä kenttäleirillä Pallon kanssa ja silloin oli ihanaa kun jatkuvasti oli joku katsomassa omaa ratsastusta ja korjaamassa sitä parempaan suuntaan. Tekisi niiiiiiiin hyvää joku tuollainen viikon tehokurssi, mutta taitaa sekin haave saada odottaa vähintään ensi vuoteen että pääsisi toteuttamaan, ellei jotain kivaa tehokurssia tule esim. syksyllä lähitalleille. Pallon kanssa haluaisin koulupainotteiselle leirille, jotta joskus saataisiin se varmuus lähteä sinne A:han kuviokellumaan. Mutta sitten alkaisi taas varusterumba, kun pitäisi löytää sopivat kankisuitset Pallo the jättipäälle :D
Arska the ankanvarvas on oppinut liinajuoksutuksen! Jee! Olen yllättynyt kuinka fiksu tuo vauva välillä on, ihan parissa kerrassa oppi idean, ja nyt jo hienosti juoksee liinassa. Seuraavaksi aletaan lisäämään varusteita niskaan ja toivottavasti kesään mennessä osaisi juosta kaikki varusteet päällä kaikissa askellajeissa rentona ja tyytyväisenä. Tuntuu että Arska olisi kauheasti kasvanut nyt talven aikana, en nimittäin enää näe sen selän yli :D Pitää varmaan joku päivä koettaa jokin epävirallinen mitta ottaa, että näkee tuota kehitystä ja pystyy sen tiimoilta suunnittelemaan jatkoa mm. selkäännousua.
Mutta nyt palaan töiden pariin, vielä viimeiset rutistukset olisi kouluakin jäljellä ennen valmistumista... Adios amigos ja kuulumisiin!
