Pitkästä aikaa

Huh huh kun aika vierähtää... Tässä kirjoitusten välissä on vierähtänyt melkein kuukausi ja todella paljon asioita kerennyt jo tapahtua.

Mummini poistui tästä maailmasta, ja onneksi kerkesimme käydä hänen 80-vuotis syntymäpäiviään juhlistamassa ennen poisnukkumista. Mummi oli todella iloinen ja pirteä, ja haluankin ajatella hänen lähteneen hyvin onnellisena ja rauhassa kohti rakkaitaan sateenkaarisillan tuolla puolen.

Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat kauniit ja tunteelliset pienellä porukalla. Liekkö hormonitoiminta vaikuttanut siihen, kun itkin enemmän kuin olisin arvannut tai uskonut itkeväni. Tai sitten vain ikävä. Mummista jäi hyvin kaunis muisto viiimeisen reissun myötä <3

Kevät on saapunut vauhdilla; paikat alkavat olla sulat, kenttä on pian jo kuiva ja hevoset vaihtavat talvikarvojaan pois. Ja varmin merkki; huopapyykki! Nyt pystyy taas kuivattamaan huovat ulkona auringossa, jolloin on aika pesaista tallista pois se talven aikana syntynyt pino.

Pieni kevään ihmelapsi syntyi myös asiakkaamme hevoselle, ja voi että pieni varsa on söpö ja pehmeä <3 Kuva lapsukaisesta löytyy muuten yrityksemme facebook-sivulta, jos haluatte käydä katsomassa :)

Prinsessalla on menossa satulansovitusrumba, tällä kertaa etsitään koulusatulaa. Se on muuttunut paljon ja nyt näyttäisi kasvukin pysähtyneen, joten satula meni vaihtoon. Pfiff näyttäisi ensimmäisten sovitusten perusteella olevan sopiva satula, nyt vain metsästän sitä nappi-Pfiffiä joka tuolle neidille istuisi kyytiin, ja mielellään ilman ylimääräisiä romaaneja ja karvoja välissä. Mutta pääasia että saataisiin toimiva (ja mielellään edullinen) satula, jotta treenejä pääsee jatkamaan, varsinkin kun neiti on nyt osoittanut suurta kehitystä koulupuolella ja liikkeet alkavat muistuttamaan jo hevosta (kiitos Henna!).

Pallo on saanut lihasta ja alkaa taas näyttämään sairasvuoteelaisen sijasta hevoselta. Hirveä hinku olisi kunnolla treenaamaan, mutta vielä ei pysty... Jospas se tästä aika menisi nopeasti. Ja mukavahan se on, että välillä kouluratsastukseen on oikein hinku eikä se ole ainaista pakkopullaa :D Kovasti kyllä olisi hinkua kenttäesteillekin, mutta tänä vuonna saattaa jäädä meiltä kenttäesteet  kyllä hyvin minimiin. On sen verran remppaa ja tekemistä koko kesälle (ja loppuvuodelle ja seuraaville vuosille....), että ei paljoa tarvitse uneksia minnekään monen tunnin päähän lähtemisistä...

Jos se joskus näyttäisi vielä tätäkin paremmalta se meno :D Ainakin ratsastaja pitää saada suoraksi :D
Vuodelta nakki ja muusi Onesin kenttäkisoista
(c) Miia Keinänen

Unelmista puheenollen, huomasin että Suonenjoella olisi sennuleiri heinäkuun lopussa ja kauhea leirikuume iski... Milloin lie olen viimeksi ollut leirillä..? Silloin joskus Vanhamäellä kenttäleirillä Pallon kanssa ja silloin oli ihanaa kun jatkuvasti oli joku katsomassa omaa ratsastusta ja korjaamassa sitä parempaan suuntaan. Tekisi niiiiiiiin hyvää joku tuollainen viikon tehokurssi, mutta taitaa sekin haave saada odottaa vähintään ensi vuoteen että pääsisi toteuttamaan, ellei jotain kivaa tehokurssia tule esim. syksyllä lähitalleille. Pallon kanssa haluaisin koulupainotteiselle leirille, jotta joskus saataisiin se varmuus lähteä sinne A:han kuviokellumaan. Mutta sitten alkaisi taas varusterumba, kun pitäisi löytää sopivat kankisuitset Pallo the jättipäälle :D

Arska the ankanvarvas on oppinut liinajuoksutuksen! Jee! Olen yllättynyt kuinka fiksu tuo vauva välillä on, ihan parissa kerrassa oppi idean, ja nyt jo hienosti juoksee liinassa. Seuraavaksi aletaan lisäämään varusteita niskaan ja toivottavasti kesään mennessä osaisi juosta kaikki varusteet päällä kaikissa askellajeissa rentona ja tyytyväisenä. Tuntuu että Arska olisi kauheasti kasvanut nyt talven aikana, en nimittäin enää näe sen selän yli :D Pitää varmaan joku päivä koettaa jokin epävirallinen mitta ottaa, että näkee tuota kehitystä ja pystyy sen tiimoilta suunnittelemaan jatkoa mm. selkäännousua.

Mutta nyt palaan töiden pariin, vielä viimeiset rutistukset olisi kouluakin jäljellä ennen valmistumista... Adios amigos ja kuulumisiin!