Ones kisapostaus part 2

Yötähän tosiaan oltiinkin siellä, ja nukuttiin meidän rekassa. Pallo ei ole vielä kovin tasainen autossa nukkuja, kun on siinä vasta pari kertaa yöpynyt, joten viime kerrasta viisastuneena otin meille ilmapatjan. Siinä nukkuessa ei haittaa, jos auto vähän heiluukin puolelta toiselle. Okei, kaikki kunnossa. Paaaaitsi että unohdin sulkea sen ilmapatjan ilmaventtiilin... :D Kiva oli herätä aamuyöstä muutamia (miljoonia) kertoja siihen että autoheiluu ja nukut kovalla lattialla.. Ehkä mä osaan jo ensi kerralla :D

Illalla klo 21 oli meillä radan näytöt, ja tässäpä ois teille meidän esteet:

Pöytä, josta lähti nuo risut pois

Tälle kiellettiin

Harmi etten ottanut tästä sivukuvaa, tää oli ihan hemmetin iso...

Tämän edessä oli himppusen liukasta..

Pakollinen portti vedestä näkyy toi tikku tossa vasemmassa laidassa
portin toisena reunana.

Remontti vielä kesken..

Hemmetin pelottava pudotus! Tätä hyppäsivät vaativassa ylöspäin,
vastapuolelta tulivat samankorkuista alas.

Aamulla meillä oli herätys klo 7.00, siinä sitten syötiin ja puettiin päälle. Käytiin katsomassa ponien helpon maasto-osuudet ja sitten mä pomppasinkin Pallon kyytiin. Verkkaan pääsiin siitä suoraan. Siellä kävelin hetken pitkin ohjin. Sitten aloin ravailemaan ja laukkailemaan ympäri aluetta, että Pallo sai tutustua pohjaan. Sitten otin muutaman verkkahypyn minitukille. Sen jälkeen kävelin ja koetin rauhoittaa hermojani, en ymmärrä miksi jännitin oikeasti niin paljon. En ole ikinä jännittänyt missään niin kovasti... Ihan kauhea tunne..

Sitten kun kello alkoi lähestyä 9.15 aloin hyppäämään enemmän, mun lähtöhän oli 9.22, joten verkkailin siinä ensin pari kertaa pikkutukin, sitten tukkikasaa ja lopuksi sinistä sianselkää. Sitten lähdinkin alas lähtöpaikkaa kohti.

Lähettäjänä oli oikein mukava nainen, joka tsemppasi kivasti ja toivotti onnea radalle :) Pallo meinasi sitten stopata jo ensimmäiselle esteelle, se ei ole vielä oikein tottunut, että lähtökarsinasta lähtö tarkoittaa kiihdytystä nollasta sataan sekunnissa ja painelua vauhdilla ekalle esteelle, joka on lähellä. No yli päästiin kuitenkin ja siitä sitten jatkettiin matkaa paremmalla etenemisellä.

Yksi kielto meille tuli radalta sen takia, että olin itse aivan liian etupainoinen alamäki-lähestymisessä ja jätin Pallon yksin esteelle. Varsinkin kun alusta oli hieman mutainen ja este tumma, olisi se tarvinnut minulta enemmän tukea. Toisella kerralla sitten hyvin yli ja matka jatkuu.

Seuraava tilanne tuli kapealle esteelle, pohja oli hieman liukas ennen estettä, ja meillä ei paikka sopinut, joten hyppypaikka meni aivan liian lähelle, onneksi on noin iso hevonen, joka kiipeää yli pienistä esteistä. Seuraavana oli hauta, ja Pallo otti normaaliin tapaan hiukan liioittelevan hypyn haudalle. Siitä sitten tuli vähän kiiruslähestyminen tukille, tällä kertaa onneksi oli liukasta esteen edessä, joten Pallon oli pakko siitä mennä yli. Tuntui vähän epävarmalta lähestymisessä, mutta rohkeasti se siitä loikkasi.

Kuva © Mari Järvinen/mjarvinen.kuvat.fi.

Sitten piti mennä veteen, hui kamala! Vesi liikkui ja oli erilaista kuin mihin on tottunut, joten hyvä että sen sinne puroon sain... :D Eikä laukka tullut kysymykseenkään vedessä, kävellen se siitä meni, viime metreillä nosti ravin, ja sit ei auttanut kuin mennä ravilla seuraava este... Mun rohkea kenttähevonen... Todellakin... :D

Seuraavat esteet menivät hyvin, alashypyn otin tarkoituksella ravilla, ettei tulisi niin jumalatonta loikkaa, olihin alashypyllä ainakin metrin verran korkeutta, taisi olla enemmänkin. Ja Pallo tunnetusti ei osaa vielä oikein pudottautua noissa alashypyissä.

Paluumatkalla vesi meni helposti, nyt siitä pystyi jopa laukkaamaan. Seuraava koetus olikin sininen este. Tiein jo radankävelyssä, että se tulee olemaan Pallolle paha este, sininen kun on. Ja siltä se tuntuikin. Heti kun Pallo tajusi mille esteelle ollaan menossa, oli painettava persaus kiinni penkkiin, tiivistettävä istuntaa ja käskettävä reilusti että "Nyt muuten menet siitä!" Ja kappas, rohkea lapsi hyppäsi erittäin hienosti! Sen jälkeen vielä viimeinen laukkapätkä ja viimeinen este, jota Pallo jostain syystä tuijotteli... Sitten maaliin ja hirveän isot taputukset ja kehut Pallolle, me päästiin läpi!

Yliaikaahan meille tuli ihan reilusti, osittain johtuen kiellosta, osittain siitä että tein 10 ja 11 väliin pidemmän tien pohjan takia. Mutta me päästiin läpi! Olen erittäin tyytyväinen Palloon :) Ensi kerralla tavoitteena saada ilman virheitä maasto.

Lopuksi vielä video radasta, kolme estettä sillä ei näy, eli 1, 9 ja 11, mutta se ei ehkä haittaa. Ja ihan tarkoituksella jätin äänet päälle, enkä peittänyt niitä musiikilla :)