Kuvamateriaalia vihdoin!

Vihdoin ja viimein iskä sai otettua kameran käteensä hyppytreeneisää, kun sen maneesiin asti raahasin näkyvälle paikalle :D Ja huh huijaa millaista menoa oli... Alku meni ihan jees, välillä iski epätoivo, välillä tuli taas onnistumisia, välillä alkoi jopa pelottamaan ja sydän oli kurkussa, ja loppuun tuli taas onnistuminen.. Ja esteet olivat huimasti 90-100cm korkeita.. Ei hajuakaan minne hävis viimekertainen ratsastustyyli, kävi varmaan minilomalla?

Tehtiin alkuun jumppaa innareilla, ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukkapätkiä näättekin videolta, ja saatte ihan luvan kanssa nauraa sielunne kyllyydestä, sillä se tuntui selkään jo niin naurettavalta kohellukselta, että on varmaan sen näköistäkin. Milloin jalat on missä, milloin kädet huitelee kärpäsiä, istunta on suoraan oppikirjan ei näin-osiosta, ja ihme vinkaisujakin taitaa olla muutamia.. Se riippuu tietty siitä, kuinka editoin äänet ;) Lohdutuksekseni voin sanoa, että oli siellä muutama hyvä pätkäkin, ja kunhan hakeminen loppui, alkoi homma sujumaan sekä minulta että hepalta. Ja onnekseni voin todeta, että ensimmäisiä ravipätkiä ei kuvattu, sillä ne olivat aivan järkyttäviä; heppa oli puoliunessa eikä katsonut minne jalkojaan viskeli, ja ratsastaja roikkui henkensä kaupalla takakaaressa kiinni, kun pomput lähti täysin arvaamattomista paikoista.

Pikkuhiljaa sekä hepan että ratsastajan lämmetessä ja aivojen alkaessa toimia, rupesi hommakin sujumaan. Alkoi tulla rentoa menoa, ja hetkittäin oikein hyvännäköistäkin vaikka mentiin pienillä teillä. Ensimmäistä rataakin aloittaessa hyppämään oli fiilis hyvä.. Sitten se hävis, nimittäin hevonen. Ei ollut enää lainkaan avuilla, tais Pallo odottaa vaan, että pääsee hyppäämään "kunnon" esteitä. Palloa ei ole oikein ikinä kiinnostanut treenata tekniikkaa pienillä esteillä, niistä voi laukata yli vaikka kunnon vauhdilla, että tulisi jännitystä hommaan.. Ainakin akalle tulee, pari kertaa tuli sellainen "voi luoja, me kuollaan" fiilis tässäkin treenissä, kun Pallo päätti lähteä vähän kauempaa, tai olla lähtemättä ja ponnistaa pohjasta tai muuten vaan singota eteenpäin. Ei mitenkään hyvin avuilla.. (Siksipä ollaankin Vuokon kanssa jo sovittu kurinpalautusaika Pallolle.)

Loppua kohti homma alkoi taas toimia, Pallokin sai purkaa ylimääräisiä energioitaan, niin mikäs siinä, kyllähän sen jälkeen malttaa kuunnella. Vika rata oli jo hyvää tekemistä, vaikka muutamia outoja valintoja tuli tehtyä, mutta kerrankin keskityin 110% siihen, etten tuuppaisi ja toisin sen hepan niille esteille oikein, tai jos en tuo, teen asialle jotain ajoissa. Ja se onnistui! Olen ylpeä itsestäni, vaikka välillä mentiin niin mehtiin kuin mennä voi.

Video

Video on koostettu ja lyhennetty versio hyppelyistä, jumppajutut pistin "pikakelaukselle" jotta mahtuivat siihen mukaan. Siinä mennään siis kasilla, lumiukolla ja ympyrällä jumppiksia, jos ette tajua miten ne menee, niin voin jonkin sortin kuvia yrittää piirrellä.


Sitten vielä loppuun täytyy mainita Pallon eilisestä tempauksesta. Oltiin kaverini Saaran kanssa maastossa ilman satulaa ihan vain kävelylenkillä lumihangessa. Pallo sitten otti ihmeen hepulin siitä, kun heilahdin vähän taaksepäin ja vetäs oikein mojovan pukin siihen. (Tässä vaiheessa Saaran suusta kuului "oho") No minulla ei tietenkään ollut tasapaino parhaimmillaan, ja heilahdinkin puoliksi kyljelle. Normaalisti olisin siitä päässyt kiipeämään takaisin kyytiin, mutta palloaivo päätti vetäistä toisen samanlaisen pukin, ja minä kaaressa vedän suoraan takamukselleni syvään lumihankeen. Onneks sain ohjista ekan pukin aikana kiinni, niin ei päässyt
heppa karkuun... Mutta voitte kuvitella minut keskelle lumihankea nauramassa hervottomasti, isokorvaisen hevosen, joka katselee maailman lempein ilme naamallaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. En meinannut edes päästä pois sieltä hangesta, sen verran hienosti Pallo minut sinne kiepautti :D

Mun kaunis paint-taiteilu tilanteesta :D

Ja jos haluatte, voitte käydä äänestämässä mun burgeria mäkin skabassa :)