Viimeistä viedään

Pallo v. 2011
(c) Karoliina Savolainen

Hei vaan tämän postaustauon jälkeen!

Pallon kanssa meillä on nyt sellainen tilanne, että sillä on jonkin sortin venähdys selässä. Tämä aiheuttaa linkuttamista, joten ratsastus on hetken aikaa katkolla... Tähän mennessä ollaan lomailtu melkein kaksi viikkoa, ja toivon mukaan päästäisiin pian takaisin hommiin. Tarkoitus olisi päästä kuun lopussa koulukisoihin, jos vain Pallo paranee nopsasti ja päästään harjoittelemaan tarpeeksi :) Jos ei koulukisoihin päästä, lähdetään sitten Kimmon tallin alue-estekisoihin huhtikuussa (siis jos Pallo on kunnossa).

Jymy v. 2006
(c) Merja Saarti

Toisaalta tämä laittaa miettimään, että mitäs jos Pallo ei tästä kuntoudukaan...? Entäs, jos se vika ei olekaan selän lihaksessa, niin kuin oletamme, vaan se on jotain vakavampaa? Jos se onkin jalassa (mikä on hyvin epätodennäköistä, koska ne on tutkittu), eikä Pallosta enää olekaan kisakentille?

Pultti v. 2011
(c) Miia Keinänen

Helppohan siihen olisi sanoa, että tervemenoa vaan ja uutta tilalle... Mutta Pallolla onkin minulle tunnearvoa, mitä ei voi rahassa mitata. Olisinko valmis luopumaan Pallosta, ja ottamaan tilalle täyden uuden otuksen tai pystyisinkö edes löytämään uutta sopivaa hevosta? Onhan Suomi ja muut maat hevosia pullollaan, mutta löydänkö sieltä itselleni sellaista kaveria kuin Jymy, Pallo tai Pultti? Kaikki mainitsemani hevoset ovat "istuneet käteeni kuin hansikas" eli ne ovat heti tuntuneet omilta, oikeilta, kumppaneilta... Entäs, jos en koe sitä tunnetta enää koskaan?

Olenko siis valmis luopumaan tutusta ja turvallisesta, ja astumaan täysin uuteen maailmaan? En tiedä... Jo Jymyn vaihtaminen Palloon oli henkisesti vaikeaa, enkä tiedä haluanko kokea sitä enää uudestaan. Siitäpä pääsenkin pureutumaan toiseen kysymykseen: Mitä ratsastus merkitsee minulle?

Pallo v. 2011
(c) Karoliina Savolainen

Ratsastus on minulle elämäntapa, on ollut jo 12 vuotta. Siitä ei ihan hevillä luovuta, enkä haluakaan. Välillä on sellaisia päiviä, jolloin haluaisin vain "puskailla" ja nauttia hevosen kanssa olosta. Toisaalta haluan päästä harrastuksessani pitkälle, ainakin sinne 130cm tasolle. Ratsastuksen kuuluu olla kivaa eikä se saa tuntua työltä, ainakaan minusta. Silloin siitä tulee helposti pelkkä rutiini, joka vain toistuu päivästä toiseen, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen... Ja silloin siitä helposti katoaa nautinto. On pakko voittaa. On pakko olla paras. On pakko näyttää kaikille, että minä osaa. Eikä ole!

Jymy v. 2008
(c) Karoliina Savolainen

Itse käyn kisoissa ihan vain kisaamisen ilosta. Minusta on mukava nähdä kavereita kisoissa, varsinkin kun en heitä usein näe täällä korvessa asuessani. Kisoissa on oma erityinen tunnelmansa, joka saa minut aina valtaansa. Ei voittaminen ole tärkeintä, ainakaan minulle. Itse haluan tehdä parhaani, saada hyvät radat, ja sitten katsotaan mihin se riittää. Eikä epäonnistumisiltä vältytä, ainakaan jos on minä. En todellakaan saa aina kaikkea pelittämään ja sujumaan niin kuin haluan, ja silloin kaikista vaikeinta on katsoa peiliin ja sanoa "Vika oli minussa." Paljon helpompi on etsiä tekosyitä: "heppa lähti käsistä", "aurinko häikäisi niin, etten nähnyt minne olin menossa", tai vielä helpompaa, kieltää kaikki "nyt ei vain onnistunut".

Jymy v. 2005
(c) Merja Saarti

Osaltani peitän oman epäonnistumisen tunteen iloitsemalla kaverin menestyksestä. On paljon mukavampaa olla iloinen jonkun toisen puolesta, kuin miettiä omia epäonnistumisiaan. Ne voi puida sitten kotona, katsoa videot radoista läpi ja miettiä, mitä tekee ensi kerralla toisin.


Oho, tämähän lähti seilaamaan väärästä kanavasta merelle. Palataanpas takaisin Palloon.







Kaikista tärkeintä minulle on, että Pallo tulee kuntoon. Pallo on antanut minulle niin paljon, etten luovuta näin helpolla. Kyllä tässä jokin ratkaisu keksitään! Eikä se, että Pallo on nyt lomalla tarkoita sitä, että ratsastus olisi jäänyt ihan kokonaan väliin. Saan käydä kavereideni lämppäritammalla ratsastelemassa ja pitämässä heille tuntia aina silloin tällöin, lisäksi käyn ratsastamassa yhtä suokkiruunaa, jolle suoritetaan koulupuolen remonttia. Hassua tässä on se, että kun Jymy lähti sanoin, etten tule enää ikinä ratsastamaan niin pienellä hevosella, ja tässäpä sitä ollaan... Sekä suokki että lämppäri, joilla olen mennyt, ovat hieman (ehkä 1-3cm) Jymyä isompia. No eikai siinä mitään, kunhan pysyn vain selässä pitkine jalkoineni :D

Ropellikorvat <3
v. 2011
(c) Merja Saarti

Päivittelen tänne Pallon kuulumisia sitä mukaan kuin jotain tapahtuu. Ja voinhan minä tänne tulla höpisemään kaikesta muustakin, kuten siitä, että huomenna on viimeinen virallinen lukiopäivä minun osaltani! Silloin on maikan YO, ja sen jälkeen VAPAUS!




Never Let Go

                                                      Ensi kertaan!