#59 Erikoispostaus: Jymy-Jooseppi

Hellurei ja hellät tunteet!

Voisin kertoa teille ummet ja lammet, maat ja taivaat, järvet ja joet koskien Jymyä ja minua. Mutta ei, en aio pureutua menneisyyteemme nyt, vaan ensimmäistä kertaa avaan hieman itseäni ja tunteitani teille.

Jymyn lähtö oli minulle kova pala, kuten olen varmasti aikasemmin jo maininnut. Jymyn lähtöä edeltävänä iltana kirjoitin Jymylle kirjeen. Se sisältää itse kirjeosuuden, runon ja lausahduksen. Aionkin nyt kirjoittaa tuon kirjeen tähän, sillä se kuvaa todella hyvin sitä, mitä Jymy minulle merkitsi ja merkitsee edelleen.

Here it goes:

Jymylle

Nyt kun eromme koittaa, olen surullinen, en ole ikinä itkenyt näin paljoa, mutta toistaalta olen helpottunut. Tiedän, että saat hyvän kodin ja tekemistä yllin kyllin. Silti tämä ei ole minulle helppoa. Olit ensimmäinen ikiomani, rakkaani, luotettava kumppanini, minun Jymyni... Se ei hevillä unohdu, olet jättänyt minuun lähtemättömät jäljet, kaikki muistot...

     Tuntuu kuin vasta eilen olisit saapunut sinä pörröisenä, tuuheaharjaisena suokkipoikana, jonka tulosta en tiennyt, mutta johon rakastuin välittömästi. Kaikki mikä näiden vuosien aikana on tapahtunut, on kulunut hetkessä. Miten aika rientääkään... Se kuinka me molemmat olemme kasvaneet näinä vuosina siinät "pikkukakaroista" nuoriksi, ja kaikki mitä olemme oppineet ja kokeneet. Kaiken sen olemme tehneet yhdessä, ja se kaikki on meidän, sitä ei kukaan voi viedä.

     Ensimmäinen hyppymme Sorsasalossa. Tulen muistamaan sen aina... Et ollut ennen estettä nähnytkään, vaikka olitkin karannut 150cm aidan yli entisessä kodissasi (höpsö!). 20cm korkuinen ristikko, jonka sinä hyppäsit 70cm korkeudelta. Silloin sen tunsin ensimmäisen kerran, sen pienen lämpimän ilonpilkahduksen sydämessäni, jonka sain tuntea vielä monen monta kertaa... 

    Yhtä useasti sain olla ylpeä upeasta ex-ravuri suokistani, joka pesi "täysiveriset ratsut" mennen tullen... Seistessämme palkintojenjaossa, johtaessamme kunniakierrosta, yhdessä... En voinut olla enää ylpeämpi. Monta ruusuketta saimme, mutta se ei ollut pääasia, vaan se, että sain olla kanssasi ja pitää hauskaa. Olihan meillä niitä "mustia päiviä", jolloin mikään ei sujunut, mutta niistä selvittiin yhteistyöllä ja rakkaudella.

    Osasit lohduttaa minua, tiesit milloin tarvitsin kunnon maastolaukkaa piristyäkseni, aina olit odottamassa minua, olit minua varten ja minä sinua. Pienet jekkusi ja kiintymyksenosoituksesi hauskensivat päiviä, ja saivat minut rakastumaan sinuun yhä enemmän.

    Joku voisikin ajatella, että "Pyh! Ei tuo ole totta", mutta mitä väliä, he eivät ole sinä ja minä. Meillä oli toisemme ja se riitti. Mikään ei tule lopettamaan rakkauttani sinuun!

     Olet ainutlaatuinen, harvinaisen rohkea estesuokki, aina iloinen ja positiivinen, joka yrittää ainha parhaansa ja miellyttää. Sinulla on erityinen paikka sydämessäni, mikään ei voi sinua korvata. Sinä olet sinä, eikä ole olemassa kuin yksi oikea Jymy, eikä se muutu. 

     Rakastan sinua, ja tulen aina rakastamaan!

    Hyvästi rakkaani, toivon, että näen sinut pian. Että näen sen pienen, iloisen ja sielukkaan pikkuhevosen, jonka olen aina nähnyt.

   Ajatella miten onnekas olin; minä sain sinut, ja toivon, että pystyin antamaan edes vähän sinulle takaisin. Kiitos rakkaani, kiitos...

Runo:

Ei sitä kipua usko todeksi ennen kuin sen itse kokee sydämessään. 

Ei sitä tuskaa osaa kuvitellakaan ennen kuin sen itse tuntee. 

Ei sitä ymmärrä rakastavansa toista niin paljoa ennen kuin ero koittaa. 

Ei sitä tiedä mitä tekisi ilman toista ja niitä yhteisiä onnenhetkiä. 

Ei sitä osaa olla erossa, kun on niin läheinen.

Kuitenkin kaiken tallentaa sydämeensä, ja muistot vielä syvemmälle, jotta niihin voi turvautua ja hakea niistä voimaa, kun sitä eniten tarvitsee. 

Niiden avulla jaksaa puskea eteenpäin vaikeina ja synkkinä aikoina.

Eihän kukaan eroa toivo, mutta joskus sen on tapahduttava, jotta voimme kasvaa vahvemmiksi, sillä eihän se ole lopullista; joskus sitä vielä kohdataan, ja silloin hymyillään ja halataan.

Lainaukset:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." - Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

"Eihän hevosilla voi voittaa poneja, mutta suokit eivät olekaan hevosia tai poneja, ne ovat SUOMENHEVOSIA!"

Loppuun vielä video, joka sisältää kuvia, videopätkiä ja kauhean kuuloista laulua. Varoitan jo etukäteen, että osaatte laittaa kajarit pienelle tai kiinni :)

Kappale on You'll be in my heart - Phil Collins (Tarzanista), jonka tällä kertaa esittääpi minä.

Valitan lauluääntäni sekä videon äänenlaatua, olin hieman nuhainen tuolloin, joten ei ole parasta mahdollista laulua, mutta yrittäkää kestää. Teitä on varoitettu, joten en ota vastaan haasteita oikeuteen ;)

Kuvien ja videoiden copyt kuuluvat:
Karoliina Savolaiselle, Merja ja Annaroosa Saartille.
Elkäähän siis kopsailko luvatta.