Mehtään menneet kisat

Hei vaan kaikille!
Ei eilen paistanut aurinko meidän risukasaan, vaan pyrytti lunta ihan urakalla...
Oltiin siis eilen siellä Kimmon kisoissa, ja murhenäytelmäksihän se meni meidän osalta.

100cm
Pallo tuntui verkassa sikakivalta, oli rento ja innokas, ja sain hyvin ratsastettua kuulolle. Mutta auta armias, kun Pallo kuuli lähtömerkin ja tajusi olevansa radalla, kaikki hävisi. Ei ollut enää kontrollia, ei sitä samaa rentoutta kuin verkassa, vain taistelu meidän kahden välillä... Ja taistelemalla ei kisoissa kuulu mennä.
    En oikein tiedä mikä Pallolle siinä tuli, mutta itse olin selässä todella turhautunut. Ykkösesteen pääsimme juuri ja juuri yli, mutta kakkosen ja kolmosen pudotessa lopetin itse ratsastamisen.  Niin ei pitäisi tehdä, ja meninkin siinä kaksi pystyä ihan matkustellen kyydissä.
    Sitten tuli este nro 6, okseri, jossa oli valkoiset laineet alla. Tiesin Pallon katsovan sitä, ja ryhdistäydyinkin itse ennen estettä. "Tästähän mennään yli" Varmistelin ennen estettä äänellä, rykäisemällä hrrm, mikä yleensä riittääkin. Otin Pallon vielä pohkeiden väliin, ja juuri kun Pallo oli ponnistamassa, se huomasi aallot... Eihän siinä ollut enää mitään tehtävissä; Pallon kokoisen hevosen tehdessä ponnistusvaiheessa äkkiliikkeen, no, akka lentää kyydistä. Siinä se kauden aloitus, hurraa...

Akka lentää vauhdilla
(c) Petteri Saarti

Lauantaina juttelin kaverini kanssa vielä putoamisista, ja tokaisinkin siinä etten ole aikoihin tullut alas. Tsadam, kohtalo iski oikean koukun suoraan päin naamaa! Olen kerran aikaisemmin tullut samalla tavalla alas, eikä se ole ikinä mukavaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, ainoastaan sääri on hieman kipeä (kaunis mustelma levittäytyy) sen osuttua johteeseen vauhdilla.

110cm

Verkkaan mennessä mieli oli kyllä pohjalukemissa. Siellä sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja päätin yrittää parhaani. Hyppäsin verkkaesteitä useita kertoja, jotta sain itselleni ja hevoselle hyvän rytmin ja varmuuden rataa varten. Verkka meni hyvin, mutta edellisen luokan perusteella, se voi luvata radalle ihan mitä tahansa.
   Rata alkoi hyvin, sain hyvän reippaan ja pyörivän laukan, sekä hyvät tiet kahdelle ekalle esteelle. Kolmoseste oli okseri pitkällä sivulla pystyn jälkeen, jonne Pallo sitten kiihtyi. Itse otin yhden turhan pienen pidätteen, joten rympsistä vaan, puomi mukaan.
   Sen jälkeen tuli neljän askeleen linja loivalla lävistäjällä, jossa oli muuripysty ja se hirveä aalto-okseri (tosin lankut olivat toisin päin eli sinisinä). Siinä vaiheessa fiilis oli lähellä apinanraivoa, että nyt ei varmana kielletä. Heti muurilta alastultua, iskin pohkeet kiinni, murahdin ja neljännellä (eli viimeisellä) askeleella käytin raippaa kerran kaulalle = hyvä pyöreä ja voimakas hyppy.
    Seuraavana esteenä oli sarja, myöskin lävistäjällä, ja Pallo hieman kiihtyi edellisestä esteestä. Jouduin ottamaan todella voimakkaasti kiinni, ihan käyntiin asti, ja siinähän se peli sitten menetettiin. Kun olisi pitänyt hakea tilaa päädystä, niin oikaisin. Paniikkiratkaisuna nopeasti laukka, kiihdytys ja puomi mukaan. Pääsimme ihme kyllä b-osan yli, sillä puomi todellakin lähti mukaan, aina puoleenväliin sarjaa.
    Sen jälkeen oli vielä viimeinen linja pitkällä sivulla okseri-pysty, mikä meni hyvin. Aloitettiin hyvin ja lopetettiin hyvin, edes jotain positiivista.

Tulokset eivät olleet kovin maireita, mutta 110cm rata oli tähänastisista 110cm radoista paras, ja plussat hevoselle, että herätti minut 100cm radalla. En olisi varmasti ratsastanut yhtä hyvin, jos 100cm radalta olisi tullut eri tulos.

Tästä ei voi päästä kuin ylöspäin, ja suuntaammekin siis treenaamaan. Vapiskaa kilpakumppanit, täältä tullaan :)

                                        Ensi kerralla sitten Jymy-erikoispostaus.