Viimeistä viedään

Hellurei ja hyvää iltaa!

Nyt olen vähän aikaa (peräti reilun viikon) pitänyt taukoa bloggailusta ihan vain muiden kiireiden takia. Tänään sitten tikistin aikaa, jotta kerkeän tänne hieman kirjoitella.

Pallon kanssa menee nyt tosi hyvin, lihakset alkavat tulla saikun jälkeen takaisin ja sen huomaa ratsastettavuuden muutoksessa. Parempaan siis. Pallo jaksaa kantaa itseään jo todella hyvin, itseasiassa ensimmäistä kertaa viime lauantain treeneissä mentiin oikein päin melkein koko ajan.

Lauantaina meillä oli pakkasrajana -15 astetta kotona. No pakkasta oli -14, joten päätettiin lähteä treenaamaan. ABC:n kohdalla katsottiin, että apsin mittari näyttää -19 astetta. Siinä vaiheessa iskä kysy, että käännytäänkö takas, kun on niin kylmä, ja luulenko Pallon tarkenevan. No mä sanoin, että mennään vaan, kun on siellä maneesissa lämpimämpää kuin ulkona. Sit kun saavuttiin Ohelle, siellä mittari näytti -24 astetta... Oli ihan sikakylmä, mutta ajateltiin, että mennään vaan jumppaamaan tai tekemään koulua, kun on näin kylmä. Maneesissa oli vain -14 (onneksi), joten siellä päästiin menemään ihan hyvin. Aluks mentiin koulua ihan reilusti, ja sain Pallon hirmu kivasti kulkemaan. Harjoteltiin laukanvaihtoja paljon, ja toiseen suuntaan ne on jo tosi hyvät!

Hypättiin sitten aluks 4:n esteen jumppista ja pysty-pysty-sarjaa kaheksikolla. Lopuksi muutettiin jumppis okseri-okseri-sarjaksi. Esteiden ollessa pieniä kaikki meni hyvin, eikä missään ollut ongelmia. Sitten kun esteet nousi 90-100cm korkuisiksi alkoi mun ongelmat. Ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla, mikä mun ongelma on pysty-pysty-sarjoilla, ja sainkin loppuun tosi hyvän suorituksen, jossa korjasin tekemäni virheet.
Lisäksi mun istunta alkaa parantua, sillä kantapäät pysyivät alhaalla lähestyessä ja hypätessä. Ne ovat olleet mun suurin ongelma jo pitkään, joten oli mukava itse huomata, kuinka ne hakeutuivat omille paikoilleen ja tukivat hyppäämistä, kun sai painopisteen alemmas.


Sunnuntaina meillä sitten vietettiin mun ja siskon yhteisiä synttäreitä. Minä 18v. ja pikkusisko 7v. Lievästi tuli syötyä liikaa makeaa, ja pääsin potemaan ällö-oloani, kunhan vieraat lähtivät... Onneksi ei ole synttäreitä tiedossa vähään aikaan.

Pallon kanssa käytiin kävelyllä aikaisin sunnuntaiaamulla, ja ihana oli kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa taivaltaa lumisella tiellä, kauniissa säässä. Sellaisia hetkiä mä arvostan kovasti, kun ei ole kiire minnekään, ja saa vain olla ja nauttia hetkestä. Harmi, etten tajunnut ottaa kuvia kauniista maisemasta. No ensi kerralla sitten :)


Yksi ikävä asia tulee kohta mun elämän kohdalle, nimittäin yhden aikakauden loppu. Torstaina mulla on viimeinen koe lukiossa ja viimeinen ajotunti. Sitten ei olekaan enää pitkä aika, kun on inssiajo (ja toivon mukaan kortti taskussa heti ekalla kerralla) ja ylppärit. Ja sitten... Ei mitään, vain aikaa... Viimein! Yhden aikakauden lopusta alkaa aina jotain uutta :)


Ajattelin, että voisin tehdä erikoispostauksen, joten heitelkääs ideoilla! Laitetaan aikarajaksi ensi viikon tiistai, eli viikko aikaa laittaa ideoita tulemaan. Toteutan niistä sitten parhaan/parhaiten onnistuvan.


                                                   Ensi kertaan!