Onnellinen lentäjä

Helpon kapea este
(c) Miia Keinänen

Eilen oltiin maastovalkoissa, viimeinen ennen ensi viikonlopun kisoja. Hypättiin muutama verkkahyppy ja sitten jokaiselle (meitä oli 3) tehtiin oma rata. Mun rata sisälti pääasiassa tuttarin esteitä, lisäksi pari helpon estettä .

Ennen ratsaille nousua mietin, että pitäisikö ottaa raippa mukaan, mutta en sitä ottanut, kuten en ole ikinä ennenkään sitä ottanut kenttätreeneihin mukaan. No tällä kertaa se OLISI pitänyt olla mukana...

Rata meni näin: tukkieste pellolla, sininen tukkiokseri, valkoinen Tapsan Talli-laatikko, veteenhyppy, sieltä pois, kaatunut puu, punaiset risut, helpon tukki, mökit, trakhener, isot portaat ylös, eritaso portaat alas, sininen risu, oranssi risu, hauta, helpon pöytä.

Tukkieste pellolla
(c) Miia Keinänen

"Äiti hei, tää on märkää ja se liikkuu.."
Tutustuminen veteenhyppy-esteeseen
(c) Miia Keinänen

Vedestä hyppy
(c) Miia Keinänen

Outoa kyllä sininen tukkiokseri mentiin ravilla, en tiedä mitä Pallo siitä katsoi, kun ei ole ikinä ennen katsonut. Olikohan siinä liikaa kuraa päällä..?

Tiesin valkoisen Tapsan Talli-laatikon olevan Pallon "paras" ystävä. Se oli astettu sellaiseen kujaan, että Pallo näki sen noin 5 askelta ennen hyppyä. No ekalla kerralla tuli kiemurrellen ja meinasi loppujen lopuksi käynnissä kiivetä sen yli... (Hullu otus!) Siinä vaiheessa minä laitoin liinat kiinni, että nyt et siitä enää mene! Otin siihen sitten uuden lähestymisen, noin 2 askelta laukkaa ja Pallo pudotti raville, ja sitten yli vain! Eihän me nyt toista kieltoa enää oteta samalle esteelle.

Pelottava Tapsa-este
(c) Miia Keinänen

SITTEN tuli helpon tukki. Se oli pelottavan näköinen tumma iso tukki tummaa taustaa vasten. Ja ensimmäistä kertaa elämässään Pallo kielti ihan oikeasti. Sellainen liukupysähdys tukin eteen... Vau... Se on sittenkin hevonen eikä automaatti <3 Toisella kertaa ilman ongelmia yli, kunhan ensin sai käydä katsomassa ja haistamassa.

Loppuun halusin tulla vielä tukin & Tapsan Talli-esteen uudestaan, ja "rata" meni silleen, että tukki ja mökit samaan suuntaan kuin pitkällä radalla, sitten takaisin ja kurvista Tapsa-esteelle. Alkoi hyvin tukki & mökit
ongelmitta. Sitten takaisin päin, mökit ei ongelmaa, tukki... Liukustoppi ja akka maahan. Siis mä putosin, oikeasti! Mä olen onnellinen!

Pelottava tukki siitä pelottavammasta suunnasta
(c) Miia Keinäne

Mulle usein sanotaan, että miksi sä et ikinä putoa, yms... Ja se on musta ärsyttävää! Minkäs mä sille voin, jos hevoset ei onnistu heittämään mua selästään, ja ovat kyllä yrittäneet, uskokaa pois. Omien laskujen mukaan olen pudonnut yhteensä noin 30 kertaa 13 vuoden aikana. Ja Pallolta nyt ensimmäistä kertaa niin, että se oli hevosen aiheuttama putoaminen. Mä olen niin onnellinen että putosin (ja EI, en lyönyt päätäni :D). Nyt en enää pidä Palloa itsestäänselvyytenä esteiden suhteen, vaan ehkä vihdoin alan ratsastamaan joka esteelle kunnolla.

Tähän mennessä Pallo on mennyt ihan kaiken, minkä sen eteen on laittanut. Siitä mulle on tullut sellainen tietty unenomainen tila, että ei mun tarvitse ratsastaa ihan 120%, koska hevonen menee kuitenkin yli. Ja nyt mä sain herätyksen, aika lempeän sellaisen, mutta JES, nyt puhutaan asiaa! Putosin siis silleen, että vähän aikaa olin kaulalla, ja siitä sitten kädet kaulan ympäri ja lempeä heittäytyminen jaloilleni alas. Sitten vain tukin päältä takaisin selkään.

Mutta palataas asiaan! Tukki tuli tummasta kujasta ja tukki oli tumma, kun varjossa oli. Pelottavahan se hevoselle on, ja varsinkin kun ei ollut raippaa apuna rohkaisemassa. No toisella kerralla Pallo meni sitten ongelmitta yli. Piti vain vähän saada tuijotella sitä. Mutta se taitaa olla Helpon este, eli ei ehkä tuttarin radalla sitä ole. Harmi..


Ja nyt ensimmäistä kertaa, mä saan jännittää oikeasti kisoja! Lauantain koulu- ja esteradalla ei pitäisi olla mitään jännitettävää, tasaiset hyvät suoritukset, niin ollaan sunnuntain kenttäosuudella mukana. Tietty nyt toivotaan, että Pallo pysyy kunnossa. Mutta lauantaina on sitten maastoradan näyttö, ja sitä odotetaan innolla, että mitäs esteitä sinne loppujen lopuksi tulee. Mutta yksi on varma, ainakin raipan otan mukaan maastoradalla, kannuksia pitää miettiä vielä.

 

Menossa pöydälle, ilmeistä sen tietää...
(c) Miia Keinänen

Helpon pöytä etuviistosta ja sivulta otettuna
(c) Miia Keinänen