14.11. Madiksen valkka

Käytiin Prinsessan kanssa estevalmennuksessa Hepokankaalla. Valmentajana oli Madis Morna, olimme jo kerran käyneet hänen valmennuksessaan, mutta se jäi valitettavasti melkein heti alusta kesken Prinsessan ontumisen vuoksi. En silloin vielä saanut kunnollista käsitystä millainen valmentaja Madis on, joten halusin mennä uudestaan hänen valmennukseensa.

Miulla oli sopivasti perjantaina vapaapäivä, joten pääsimme osallistumaan valmennukseen (ja Tuomas pääsi kuvaamaan). Minnuu myös kiinnosti kuinka Prinsessa nyt hyppäisi, kun sillä on uusi, sopiva satula. Niinpä menimme valmennukseen odottavaisin mielin.

Tuntimme oli puomi-kavaletti -jumppatunti, ja se olikin täysin sopiva tunti meille. Alunperin meidän piti mennä "isompaan" ryhmään, mutta edellispäivän maneesireissun jälkeen päätiin siirtyä tähän helpompaan ryhmään. Kävin siis torstaina ratsastamassa koulutreeniä maneesilla ja silloin tuntui ettei Prinsessa vielä ole ihan täysin vertynyt vanhan satulan aiheuttamista jumeista, joten hevoselle reilumpaa mennä jumppaavaan ryhmään.

Mutta takaisin aiheeseen. (Toim.huom. metrimitat arvioita!) Aloitimme tulemaan ravitehtävää eli puomi - 2m - pikku pysty - 2m - puomi, jonka jälkeen tuli laukata suoraan ja siirtyä raviin ennen päädyssä kääntymistä. Alkuun Prinsessa oli todella kiireinen ja olisi vain halunnut kauhealla vauhdilla touhottaa menemään. Sen mielestä myös puomit olivat esteitä, eikä ollut satavarma kuuluuko niitä hypätä kuinka suurilla loikilla.

Tulimme samaa myös laukassa, mutta puomit olivat noin puoli metriä kauempana esteestä. Tämä oli Prinsessalle todella hyvä tehtävä, sillä se joutui katsomaan minne jalkansa pistää (aina silloin kun malttoi), sekä se sai sitä kaipaamaansa jumppaa.

Linkki videoon

Ensimmäisen tehtävän jälkeen jatkoimme samanlaiselle puomi-este -sarjalle, mutta se oli kaarevalla uralla. Ja tältä kaarevalta tehtävältä jatkoimme päädyn kautta suoraa linjaa ensimmäiselle tehtävälle (vastakkaisesta suunnasta). Prinsessa oli ensimmäisellä hyppykerralla ihmeissään miksi esteet olivat ympyrän uralla, mutta hyppäsi ne rohkeasti vaikka tulivatkin vähän yllätyksenä.

Viimeisenä tehtävänä tulimme kaarevan uran sarjan vastakkaisesta suunnasta, josta jatkoimme noin puolen kentän päässä olevalle kolmoissarjalle; ristikko - 6m (yksi askel) - pysty - 9m (kaksi askelta) - okseri. Tässä tehtävässä Prinsessa oikein syttyi, kun pääsi hyppäämään. Alkuun sillä oli taas liian kiire, mutta viimeinen kerta oli niin nappisuoritus, että namskis! Kyllä kelpasi olla kyydissä :)

Madis kehui Prinsessaa nopeajalkaiseksi (nyt kun satula sallii käyttää etupäätä kunnolla) ja rohkeaksi. Moitteita sai liiasta vauhdista (:P) ja liian hitaasta reagoinnista pidätteisiin.

Sitten ajatuksia valmentajasta: 

Madis huomautti miulle juuri oikeista asioista eli vasemman käden lepsuilusta (peukku vaakatasossa pystyasennon sijaan, koska oikea vahvempi), omien vatsa- ja selkälihasten aktivoimisesta esteiden välillä, tuuppaamisesta, sekä jalkojen työntämisestä liian eteen, jolloin nousen itse takakaarelle (vanhassa satulassa tämä tapahtui satulan takia aina pidättäessä, ja meni hetki oppia siitä pois).

Mielestäni Madis puhuu juuri tarpeeksi vähän. Hän sanoo juuri oikeista asioista, ja vasta suorituksen jälkeen (jos ei tapahdu kriisiä), jolloin on aikaa kuunnella ja miettiä asioita, eikä kerro liikaa. Madis kertoo virheesi, mutta ei ylianalysoi niitä eikä kerro suoraan vastausta, vaan ratkaisu pitää keksiä itse. Pidän juuri tämän tyyppisestä valmentajasta, joka antaa myös ratsastajan ajatella itse, jolloin tulee helpommin tehtyä oikeita ratkaisuja.

Sitten ajatuksia tunnista:

Sain mielestäni todella hyvin korjattua noita asentojuttuja, huomasi sen viimeisillä kierroksilla, kun homma alkoi sujumaan kun ajatuksesta. Tuuppaamisen sain mielestäni kitkettyä pois heti kun Madis siitä huomautti, sillä Prinsessa vaatii vielä paljon enemmän tukea (ja jarrua) kuin Pallo. Pystyin myös miettimään itse asentoani, esim. aina kun lähdin suorittamaan tehtävää huolehdin että kädet ovat samassa asennossa ja tasaisesti, jalat lähellä hevosta, itse satulan keskellä ja vatsa- ja selkälihakset töissä. Varsinkin viimeisellä kolmoissarjalla sain tehtyä pidätteet juuri oikein ja juuri oikeaan aikaan, jolloin välit olivat täydelliset ja hyppääminen helppoa.

Tehtävät olivat juuri sopivia, ja hyppyjä/toistoja oli mielestäni juuri tarpeeksi. Lisäksi Madis osasi sopivasti hypyttää juuri oikeita korkeuksia kullekin ratsukolle, eikä missään vaiheessa tullut sellaista nononononono ei onnaa -tunnetta. Menemme ehdottomasti uudestaan!