Rinsessapäiväkirjat, osa 2

14.9. (c) Miia Keinänen

Hei vaan taas kaikille lukijoille! Täältä ruudun takaa hirnuu Prinsessa pitkästä aikaa. Olin eilen alue-estekisoissa Savonlinnassa ja päätin kertoa kuulumisia teillekin. Matkaan lähdettiin ilman Palloa, mikä oli hieman jännittävää. Autossa oli kuitenkin reilusti heinää miun nenän edessä, joten maltoin olla nätisti koko matkan. Paitsi jos ei lasketa mukaan niitä muutamia ärsyttäviä moottoripyöriä jotka menivät ohitseni liian läheltä, tai niitä muutamia autoja jotka päristelivät ihan koppini perässä kiinni. Todella inhottavaa, kun se meteli on silloin niin kova jonkun ollessa liian lähellä.

No palataas jälleen kisoihin. Oltiin perillä ilmeisesti juuri sopivaan aikaan, kerkesin hetken seisoa autossa kunnes miut varustettiin ja vietiin uuteen paikkaan kävelemään. Pian emäntä nousi kyytiin, sitä kuulemma jännitti todella paljon ja alkuun minäkin jännitin tosi paljon. En olisi halunnut kuunnella ollenkaan vaan olisin mielummin juossut kovaa esteillekin. Sitten kerran kolautin jalkani aika kovaa puomiin, niin aloin vähän rauhoittumaan.

14.9. 100cm
(c)  Miia Keinänen

Radalla oli kivaa, emäntä kehui minnuu kovasti kuinka mukava olin. Yhden puomin otin mukaan, kun en kerennyt ottaa jalkoja tarpeeksi mahan alle. Emäntä kuitenkin sanoi että se oli hänen vikansa, kun ei jarruttanut tarpeeksi nopeasti. Emäntä ja isäntä ihmettelivät kuinka en katsellut yhtään erikoisia härpäkkeitä esteiden alla. Miksipäs mie niitä katselisin, kun helpottavat miun hyppäämistä?

Radan jälkeen minnuu kävelytettiin hetki ja sitten pääsin autoon syömään heiniä ja porkkanoita ja omenoita sekä sain vettä. Seisoin autossa hetken ja sitten taas mentiin.

14.9. 100cm
(c) Miia Keinänen

Tällä kertaa esteet olivat isompia, mutta ei ne miusta vaikeita olleet. Semmosia kivoja ja aika helpon tuntuisia. Mutta tällä radalla olin jo tosi väsynyt ja halusin tulla kaikkia esteitä paljon lähemmäksi, mikä aiheutti emännälle välillä ongelmia. Mutta pikkuhevosen on tehtävä mitä pikkuhevosen on tehtävä helpottaakseen omaa hommaa. Onneksi emäntä antoi miun sitten hypätä niistä kohdista joista halusin. Tällä kierroksella putosi myös yksi puomi, se oli sellaiselta sarjaesteeltä, mutta tämänkin emäntä otti omaksi virheekseen.  Ei kuulemma noussut tarpeeksi nopeasti ylös, tiedä sitten mitä se tarkoittaa...

14.9. 100cm
(c) Miia Keinänen

Radan jälkeen sain käydä emännän kanssa kivalla lenkillä ruohoalueiden keskellä, jonka jälkeen vielä isäntä kävi hetken vierellä kävelemässä kanssani ilman sitä sutulaa (vai mikä se nyt on). Hänen kanssaan sainkin napattua hieman tuoretta heinää, mutta enpäs mie osannut niitä pureskella, kun oli ne hassut jutut suussa.

Niistä jutuista tulikin mieleen että miullahan oli nyt täysin erilaiset jutut suussa, ja ne oli paljon kivemmat. Ne on pehmeämmät kuin edelliset miun suulle niin uskallan vähän ottaa emännästäkin tukea niiden kautta. Emäntäkin kehui niitä juttuja hyviksi miulle.

No mutta takaisin asiaan. Pienen kävelyn jälkeen pääsin sitten autoon hoidettavaksi ja syömään heiniä. Join vielä vähän ja sitten lähdimme takaisin Pallon luokse. Voi kun miulla oli ikävä Palloa, mutta oli kyllä jo nälkäkin. Emäntä hoiti vielä jalkani ennen tarhaan pääsyä ja päiväruokien saantia. Illalla pääsin vielä tuoreelle heinälle, naminami.

Sellainen oli miun hassu päiväni, toivottavasti kaikilla lukijoillakin oli kiva päivä. Palaillaan taas joskus!