Jee, molemmat hepat ovat jälleen ratsastuskunnossa ja toivottavasti pysyisivät nyt pitkään ilman mitään haavereita. Pallon kanssa ollaan noin viikko liikuttu rennosti liinassa ja maastossa, tällä viikolla ruvetaan kentällä työskentelemään enemmän. Otettiin tuollainen rauhallinen aloitus juurikin siksi, ettei tule mitään revähtymiä, jumeja tms. 8 päivän pakkolevon jälkeen, varsinkin kun liikutus oli rankempaa ennen pakkolepoa.
Prinsessakin sai vihdoin kengän jalkaan, ja nyt saakin olla bootsit jalassa tarhassa, ettei toivon mukaan irroittele noita kenkiä enempää. Myös Prinsessan mystiseen on-off-ontumiseen löytyi vihdoin syy; mustelma säteen kärjessä, jonka takia reagoi aina jos kivi tai muu osui säteeseen liikuttaessa, mutta esim. pellolla veteli pierupukkilaukkaa onnellisena. Prinsessankin kanssa ollaan otettu muutama päivä vähän kevyemmin pääasiassa liinassa/maastossa verrytellen ja nyt palaillaan normaaliin liikutusrytmiin.
Savonlinnan mestaruuksiin ei vielä ole päätetty lopullista lähtemistä. Katsotaan ihan miltä hepat nyt tuntuvat alkuviikosta kun pääsee paremmin selästä tunnustelemaan, keskiviikkona kuitenkin on vasta viimeinen ilmottautuminen kisoihin. Mestaruudet on aina mestaruudet, mutta hevosten kunto ja hyvinvointi on tärkeämpää, varsinkin kun mestaruuskisoja tulee aina uusia. Mutta saas nähdä miten käy, keskiviikkonahan tuo selviää viimeistään :)
20.-21.9. vietetään kenttätreeneissä Arossa, aivan huippua! Arossa on mahtavat puitteet kenttätreeneille, ja tarkoituksena oli vielä nyt syksyllä päästä joihinkin treeneihin, ettei tule liian pitkää taukoa kenttäesteiden hyppäämiselle. Molemmat karvakorvat lähtevät sinne mukaan (kunhan vain pysyvät terveinä/kengällisinä) ja niinpä edessä on talvikenkien vaihto, että saadaan hokit jalkaan nurmipohjalle. Huippua päästä molemmilla hevosilla Aroon, kumpanenkaan kun ei ole siellä vielä käynyt. Hokit ja hokkikengät on ostettu, sekä Prinsessalle ostin Vision sylinterikuolaimen (mm. tästä linkistä sivun loppupuolella on kuolaimesta tietoa), katsotaan olisiko se tavan kuolainta mielekkäämpi suuhun.
Perheeseen on tullut myös lisäjäsen adoption myötä, nimittäin Muskotti. Muskotti on reilun kahden vuoden ikäinen leikattu tyttö ja vielä hieman arka muita eläimiä kohtaan, mutta ihmisten luona kiehnäilee ja purisee. Kotiutuminen on tapahtunut hyvin ja pikkuhiljaa alkaa muutkin kotieläimet olemaan ystäviä (tai siis muut olisivat jo, mutta Muskotti on välillä asiasta eri mieltä). Tämä ihanuus on toivon mukaan meidän parissamme pitkään ja pääsee aloittamaan hiirikissan työt jossain vaiheessa, vielä ei ole voinut ulos päästään, koska tutustuminen on kesken.
Mitäs muuta..? Survi palasi eilen takaisin Kuopioon kotiin, käytiin viemässä Survi kaverineen tallille. Remontti on edennyt hyvin, elämä rullaa eteenpäin ja kaikkien vaikeuksien jälkeen, alan vihdoin olla onnellinen <3
Elämä alkaa vihdoin olla elämisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän tänne terveisesi asiallisesti ja hyvää mieltä ylläpitäen :)
Jos et halua laittaa palautettasi tänne, niin voit viskata sen sähköpostiin annaroosa.saarti@gmail.com. Kiitos kommentistasi!