Rinsessapäiväkirjat, osa 1

Hei vaan kaikille, mie oon Prinsessa/Rinsessa/Neiti tai no miksi minnuu aina milloinkin kutsutaan. Viralliselta nimeltäni olen Chelsea, ja olen Pallon 5-vuotias kaveri. Olen tamma, on minulla yksi varsakin, ja tykkään tosi paljon hyppäämisestä ja vahdikkaasti menemisestä. Paarmoja, kärpäsiä ja muita ötököitä inhoan, en voi sietää niitä vaan juoksen ympäri tarhaa karkuun. Välillä piiloudun Pallon hännän alle niitä piiloon, mutta silti ne löytävät miut aina.

Olen käynyt muutamia kertoja kisoissa, ja siellä on mielestäni tosi kivaa! Kaksijalkaiset ovat ihmetelleet kuinka olen näin rohkea ja rauhallinen tasoisekseni, mutta miksikäs tekisin tyhmiä juttuja, nehän kuluttavat vain energiaa. Ja olen myös tajunnut, että mitä kiltimmin menen sitä helpompaa se on ja saan mennä vähän enemmän. Tykkään hypätä kaikenlaisia esteitä, eniten tykkään selvistä esteistä, kuten maastoesteet tai jos esteen alla on jotain, minkä näen hyvin. Sarjaesteet (siksi niitä kai kutsutaan) ovat vaikempia, en oikein vielä hahmota kuinka lähellä toisiaan esteet ovat.

12.7.14
(c) Miia K.

Siitä hiekkaköpöttelystä en pidä, se on niin hidasta ja tylsää. Ja kaikken niiden ympyröiden ja mutkien teko saa pään pyörälle. En ymmärrä miksi niitä edes pitää tehdä? Paljon kivempaa olisi mennä vain vauhdilla suoraan. Mutta aina välillä maltan tehdä töitä nätisti ja silloin saan taputuksia ratsastajalta, se tuntuu mukavalta.

12.7.14
(c) Miia K.

Pallon kanssa me ollaan parhaita kavereita, kuljetaan melkein kaikkialle yhdessä ja syödään yhdessä ja ollaan päivät yhdessä. Tykkään Pallosta ihan tositositosi paljon! Ja jos Pallo häviää miun silmistä, ruppeen huutamaan todella kovaa, että löytäisin taas Pallon. Onneksi Pallo aina vastaa miulle, ettei tule pahempi hätä. Ossaan mie siis erilläänkin olla Pallosta, mutta mielummin oon Pallon kanssa kaikkialla. Ainoastaan samasta sankosta en saa syyä Pallon kanssa, Pallo komentaa miut siitä aina pois.

Mutta nyt mie lähen jatkamaan heinien mutustelua, miut voi seuraavan kerran nähdä jossain Kiuruvedellä (ilmeisesti kisoissa?), ainakin jotain sellaista tuo emäntä puhui, siihen asti, moikka!


P.S. Emäntä lupasi miun puolesta värittää tarinaa kuvilla ja videolla, toivottavasti se valitsi ees edustavat kuvat.