Kerrankin olisi ollut kuvaamisen arvoinen kouluvalmennus

Perjantaina meillä oli ensimmäinen Team-valmennus (Team Lapinjärvi) kouluratsastuksen merkeissä.

Satuin juuri samaisena päivänä käymään hakemassa minulle tulleita paketteja, joista yksi oli Hööksistä. Se sisälsi mm. ihanan kisatakin <3 ja suoran kumikuolaimen. Päätinkin laittaa tuon kuolaimen Pallolle, ja testata treenissä miten se pelittää.

Perillä oltiin hyvissä ajoin, ja koska olin satuloinut Pallon jo kotona, ei minun tarvinnut iskeä sille enää kuin suitset päähän ja ottaa kuljetussuojat pois. (Tähän täytyy mainita miten hieno poika Pallo on, sillä nykyään pystyn lastaamaan sen jo yksin. Kävelee vain kiltisti perässä autoon ja odottaa nätisti, kun laitan kaikki laidat, ovet yms. kiinni. Vähän toista oli vielä noin vuosi sitten.) Kerkesin kävellä Pallon kanssa ulkona melkein 20 minuuttia, ennen kuin päästiin maneesin puolelle verkkaamaan. Verkattiin askellajit itsenäisesti läpi ja aloitettiin ensimmäisellä tehtävällä.

Tultiin harjoitusravissa ensin pitkä sivu avoa ja sitten lävistäjä väistöä. Aluksi Pallo ei meinannut kuunnella ollenkaan, tuntui että menisin peltitynnyrillä jota saa paukutella pohkeilla ihan rauhassa, eikä se silti tee muuta kuin kumise ontosti. Mutta pikkuhiljaa Pallo alkoi pehmistyä ja esittää hyviäkin pätkiä. Pikkuhiljaa löysin itsekin oman ratsastamisen pitkästä aikaa kouluratsastuksen parista! Alkoi löytyä oikeat avut, oikeat lihakset töihin ja oikeanlainen asenne tekemiseen. Ja se myös näkyi, Pallo alkoi pyöristymään, ja pätkittäin tuli hyvää peräänantoa, siis oikeaa sellaista. Ei mitään takajalat tallissa-meininkiä vaan oikeasti, Pallo kulki oikein päin.

Pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa istuminen harjoitusravissa oli helppoa. Pitkästä aikaa pystyin keskittymään muuhunkin kuin pomppimiseen ja selässä roikkumiseen. Pitkästä aikaa tuntui, että meillä on vielä toivoa kouluratsastuksen parissa.

Väistöt olivat selvästi paremmat oikealle, vasemmalle Pallo ei halunnut ottaa oikeaa takajalkaa töihin. Lopulta sekin löysi hetkittäin paikkansa nelivedon osana, mutta vain hetkittäin. Treeniä lisää siis!

Vas. ravitehtävä, oikealla laukka.

Tämän jälkeen aloitettiin laukka tehtävät. Ensin tehtiin vasempaan kierrokseen, mikä oli hyvä, sillä se on Pallon heikompi kierros. Nostettiin laukka aina pitkän sivun keskeltä ja kulmaan tehtiin voltti, lyhyen sivun keskellä raviin. Aluksi Pallo ei halunnut tulla lainkaan läpi, vaan olisi ollut kivempaa kaahottaa pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Vuokon neuvojen avulla sain pikkuhiljaa avut läpi myös laukassa, ja tekemään siirtymiset yhä enemmän istunnalla. Tätä tehtiin hetken aikaa ja sitten mentiin välikäynnit.

Sitten tehtiin uudestaan alun avo-väistö-tehtävää, ja se sujuikin jo paremmin. Tosin vasemmalle Pallo ei vieläkään halunnut väistää kunnolla. Loppuun sain jo ihan kivan väistön, ja siitä olikin hyvä jatkaa laukkatehtävää oikealle. Tämä oli selvästi Pallolle helpompi suunta, mutta Pallo alkoi jo väsyä mikä näkyi takajalkojen hetkittäisenä epäaktiivisuutena.

Loppuun kevenneltiin vielä hetki, sitten kävelyä, heppa autoon ja kotiin.Totesin, että tuo suora käy Pallolle ihan hyvin koulutreeniin, se kun on sallittu kenttäkisojen kouluosuudella. Pallo oli sillä mukavan tuntuinen, aluksi hieman turta suusta, mutta kunhan tajusi kuolaimen pehmeyden ja miten se suussa liikkuu tuntui jo hyvältä. Ja parastahan kuolaimessa on sen pahmeys! Voin hyvin tunnustaa, että olen välillä kovakäsinen, kun jään jännittämään käsiä hartioista lähtien. Siksi etsinkin mahdollisimman pehmeää kuolainta, Pallo kun ei ole kovasuinen hevonen. Ja tämä kuolain me pidetään!

 Ja voi kuinka toivoinkaan, että olisi ollut kuvaaja mukana, mutta ei... Ei tietenkään silloin, kun se onnistuu :P Mutta kuviakin tärkeämpää on hyvä fiilis, ja se tunne mikä sieltä jäi selkärankaan. Nyt tiedän paljonko Pallolta pitää vaatia, ja mihin se ainakin pystyy minun kanssani jo :) Katsotaan ensi kerralle, jos saadaan kuvaaja mukaan, mutta sitä ennen meidän pitää treenata ja paljon, sillä kisakausi puskee jo päälle!