Heissan vaan helteisenä heinäkuun päivänä! Hetkeen ei ole tehnyt mieli oikein kirjoitella, mutta nyt ajattelin käydä hieman meidän kuulumisia päivittämässä ja vähän kertoilemassa mitä ollaan puuhailtu.
Ihan ensimmäisenä palaan Palloon. Pallon lopetus meni äärimmäisen kauniisti. Se meni juuri niinkuin olin toivonut. Pallo laskeutui hyvin kauniisti maahan ja nukahti ikiuneen. Se oli todella kaunista, ja olenkin hyvin kiitollinen meidän taitavalle eläinlääkäri-Sadulle, joka hoiti asian todella hienosti. Paremmin ei olisi voinut mennä, ja eläinlääkärin sanoja lainaten "Nyt oli juuri oikea aika päästää irti." Itselleni jäi siis levollinen mieli ja rauha sieluun, koska Pallolla on nyt kaikki hyvin. Kaipuu ei häviä, mutta sekin muuttaa muotoaan jossain vaiheessa lievemmäksi. On se silti hieman outoa, kun jättejä on enää yksi, mutta kaikkeen tottuu.. 💗
Sopivasti jäteistä kun oli puhe, niin mennään siihen nuoreen jättiin eli Arskaan. Arskan kanssa käytiin klinikalla, kun sitä kaveri puraisi kintereestä ja sen seurauksena liike on ollut hieman jäykempää, mutta onneksi siitä ei ollut mitään vaurioita tullut! Kinnerpatit Arskalle oli muodostuneet, joten siitä liikkeen jäykkyys on johtunut.
Samalla halusin kuvata keväällä sattuneen polvivamman kohdan, ja sekin oli onneksi puhdas! Niistä kuvista näkyi hyvin myös, että Arskalla on enää edessä kasvuraja ihan minimaalisesti auki (onhan se tällä hetkellä taas takakorkea), joten se jää sopivan korkuiseksi. Se saapi nyt vielä ensi kevääseen olla rauhassa, jotta kasvurajat ja kinnerpatit kerkeävät umpeutua ja Arska löytää jalkansa. Keväällä/alkukesästä käydään tarkastamassa tilanne, ja sitten voidaan työt aloittaa kunnolla 😊
Arska 9.7.17 |
Prinsessan kanssa on mennyt hyvin, se on oma vauhdikas itsensä. Saatiin vihdoin meidänkin pellolle maastoesteitä laitettua, ja ollaankin niitä muutamia kertoja hypätty. Se on vaan niin mukavaa touhua, varsinkin kun sekä kuski että heppa tykkäävät siitä ihan sikana! Linkki videoon.
6.7.17 |
Veeran kanssa ollaan myös mietitty mitä sen kohdalla tehdään, välillä tuntuu erittäin tyhmältä omistaa kolme hevosta, kun yhdelläkään ei pääse kisaamaan ja valmentautumaan niin hyvin kuin pää haluaisi. Salla on innostunut nyt Veeralla menemään, ja Veerasta on löytynyt ihan uusia puolia; se rakastaa maastoesteitä! Salla on sen kanssa mennyt nyt maastareita harrasteen tasolle asti (niin innokkaasti, etten minä ole päässyt edes hevosen selkään asti, kun Salla haluaa treenata 😜), mikä on erittäin positiivista molempien puolelta. Ratsastaja on saanut lisää itsevarmuutta ja hevonen intoa hyppäämiseen 😊 Niinpä Veerakin jää meille nyt ennalta määrittelemättömäksi ajaksi..
2.7.17 eka hyppykerta |