Uljas musta has landed

En tiedä miten tässä oikein kävi näin (tai no siis tiedän, mutta en ole uskoa), mutta meillä on nyt neljäskin oma karvakorva tallissa asustamassa... 




Uljas musta alias Werona alias Veera tuli ns. kuntoonlaittoa ja myyntiä varten meille, tosin saa nähdä pystynkö siitä enää luopumaan, sillä se oli ihan jotain muuta kuin ajattelin. Nimittäin paljon parempi <3 On siinä onneksi yksi vika, se on pieni (n.160cm) :D Noh katsellaan mitä tästä neidistä on tullakseen, ensimmäisen ratsastuskerran perusteella hyvä!

Tammikuu, taikakuu?

Aivot eivät oikein halua raksuttaa nuhan vuoksi, mutta kokeillaan jos jotain runoilua saisin tähän aikaiseksi.

Viime vuosi oli raskas menetysten vuoksi, eikä tämäkään vuosi alkanut paremmin. Tallimme vanhin asiakas jouduttiin laskemaan vihreämmille niityille aivan yllättäen, vuorokauden taistelun jälkeen ähkyä vastaan heti vuoden ensimmäisinä päivinä. Ainoa lohtu ajatukseen on, että karvakorvaisella ystävällämme ei ole enää kipuja. En ole ikinä nähnyt niin kipeää hevosta kuin silloin, ja toivottavasti ei koskaan tarvitse enää nähdä. Sellaista kipua ei ikinä toivo kenellekään nähtäväksi tai koettavaksi. Omistajan surua ei voi edes kuvitella, ja sitä ei voi kuin tukea ihmistä ja antaa surra. Tallinpitäjän elämä ei ole aina helppoa tai kivaa, valitettavasti  :/

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin lahjaratsastustunneista, ja kävin ne viime viikolla humputtamassa Utran tallilla. Sain molemmille tunneille eri ratsut, ja oli aivan ihanaa ja opettavasita mennä hevosilla jotka ovat täysin päinvastaisia omiin verrattuina. Toinen ratsuistani oli sellainen, joka vaati pohkeen juuri oikeaan kohtaan jotta se "toimi", eikä liikkunut puristamalla tai jatkuvalla käskemisellä lainkaan. Toinen oli sellainen ihanus, joka paukautti parit pukitkin kun komensin hänen mielestään liian kovasti :D Ja niin teinkin, ihanan opettavaisia olivat molemmat ja tuntien jälkeen oli uupunut, mutta iloinen olo. Juuri kuten kuuluukin! Taas tekee mieli treenata ihan hurjasti (paitsi nyt kun on puolikuollut tästä taudista..) ja kehittyä vuoden humputtelun jälkeen.

Arskan kanssa päästiin jo liinassa ravaamaan, sekä irtona opettelemaan pysähdyksiä ja kävelyä ratsastajan kanssa, mutta siihen se sitten jäikin. Arska otti taas hurjan kasvuspurtin takapäällä + pudotti etuset, joten sen kanssa pidetään taas hetki taukoa. Hieroja kävi viime viikolla myös käsittelemässä meijjän hepoiset läpi ja Arska oli kaikin puolin jumissa, kun lihakset eivät olleet kerenneet kasvuspurtin mukaan.

Pallo ja Prinsessa kasvattelevat lihaksiaan säännöllisellä treenillä, ja nyt lauantaina menenkin molemmilla Vuokon puolikkaat yksärit valmennuksessa. Toivottavasti saadaan vähän todistusaineistoa niistä, kun isäntäkin on kotona päivän :)

Yritän jatkossa keretä hieman useammin tänne kuulumisia laittelemaan, jospas tänä vuonna päästään kisoihinkin D-luvan kanssa, niin saataisiin enemmän kirjoteltavaa. Ensi kertaan!

Vuoden viimeinen

Hupsista vaan, onpas jäänyt hieman kirjoittelematta tänne... Tässä välissä on käynyt vaikka mitä, niin ikäviä kuin kivojakin asioita.

Rakas, ihana koirulimme Pusu (Te-Biit's Xtreme Kisser) päästettiin ikiuneen 25.10.16 myrkytyksen vuoksi. Onneksi pennut olivat kerenneet jo vieroittautua Pususta, joten ne selvisivät kaikesta hyvin ja turvallisesti, ja jatkavatkin matkaansa omien perheidensä kanssa. Meille jäi loppujen lopuksi yksi pentu kotiin, Pikantti, joka onkin varsin energinen ja vilkas tapaus, mutta kuitenkin kuin Pusu läheisyyttä hakiessaan. Toivomme kaikkea hyvää, ja ennenkaikkea pitkää ja turvallista elämää Pusun pennuille, Pusun vahtiessa pilvien päältä <3

Pikantti

Hevoset ovat kaikki vihdon taas treenikunnossa, ja itsekin olen päässyt muutamia kertoja jo ratsastamaan :) Puolisolta sain joululahjaksi pari ratsastustuntia, joita odotan innolla! Ihanaa päästä välillä opetukseen muillakin kuin omilla hevosilla, ja se tekee todella hyvää omalle ratsastustaidolle. Arskan kanssakin ollaan edistytty, nyt on liinassa selästä käsin ravattu sekä itsenäisesti opeteltu pysähtymis-, kääntymis- ja liikkeellelähtöapuja kentällä. Siitä tulee vielä hyvä hepoinen :)

Rauhallista ja turvallista uutta vuotta kaikille! Kirjoittelen taas joskus :)

Pusun pennut

10.10.2016 syntymäpäivä vailla vertaa :) Silloin oli sekä Jarkon, Pusun, Pusun kasvattajan että Pusun 7 pennun syntymäpäivä <3

Pusu viimeisinä tiineysvuorokausina

Pusu synnytti 7 kaunista narttupentua, jotka ovat hauskasti perineet pääasiassa isänsä brindle-värityksen, muutama näyttäisi olevan punainen väriltään, mutta ei yhtään mustaa :D Ja sellainen musta oli tilauksessa :D

Lapsukaiset

Nyt sitten seurataan pentujen kasvua, mittaillaan päivittäin kahdesti painoja ja ihastellaan pieniä ihmeitä. Mitenköhän noista pystyy aikanaan luopumaan?

Brindlen väriä

Punaisen väriä

Syyskuun sepostukset

Voi kääk, miten tämä blogi on jäänyt vähemmälle, mutta minkäs voit kun aikaa ei ole ylimääräistä. Tallissakin alkoi sisäkausi kuun alusta, niin tallityöt työllistävät jo monta tuntia päivässä, sen päälle kotitalon remppa, sairastelevat hevoset, tuntienpidot ja jossain vaiheessa pitäisi siivota kotiakin. Vaikka hommaa olisi viidelle apulaiselle jaettavaksi, en silti vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Miulla on ihana perhe, ihana koti, ihanat eläimet ja pian toivottavasti kuusi pientä mäyräkoiran pentua hoivattavana.

Hevosten selkään en ole päässyt ikuisuuteen, en edes muista milloin olisin viimeksi ratsastanut... Kaikki kolme ovat viettäneet tässä kuussa sairaslomaa, ja enemmän ja vähemmän sitä kesälläkin.. Aloitetaas vaikka Pallosta.

Pallo sai ihmeellisen takapäähalvauksen kesken vuokraajan ratsastuksen. Onneksi vuokraaja kerkesi pois selästä ja saimme yhteissätuumin Pallon kaadettua maahan. Pallon maassapitoon meitä oli neljä, sillä Pallo olisi kokoajan halunnut nousta ylös, vaikka jalat eivät kantaneet. Onneksi meillä oli eläinlääkäri tulossa silloin tutkimaan noita kahta muuta, pitikin mennä vitsailemaan että Pallo enää puuttuu kolmikosta. Eläinlääkäri antoi Pallolle kipulääkettä ja olikohan kortisonia sekä määräsi 5 päivän tujakan kipulääkekuurin. Pallolta putosi tapahtuman yhteydessä lanneselän jälkeen pari nikamaa alaspäin, ja paras arvaus tapahtuman syyksi olikin hermopinne nuorena sattuneen onnettomuuden jälkiseurauksena (Pallolla on siis kaaduttu aikanaan Suomessa sen ensimmäinen omistajan aikana). Pallolla kävi viime viikolla kiropraktikko ja heti käynnin jälkeen Pallo näytti jo paremmalta. Tällä viikolla kiro käy vielä uusiksi ja sen jälkeen loppuviikko näyttää tuleeko Pallosta enää hevosta. Itse olen pikkuhiljaa valmistellut itseäni siihen, että Pallo ei enää joulua nää, mutta toivon toista lopputulosta. Pallo kuitenkin on niin tärkeä ja rakas, että sen puolesta tehdään kaikki, myös vihreämmille laitumille laskeminen, jos se on paras vaihtoehto. Nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan ihmettä Pallolle <3



Arska sai kesällä ampparin piston kertaa 2 ja sen jälkeen enemmän ja vähemmän ontunut. Tutkittiin se myös ja ohjeeksi tuli kavioasennon pieni muutos ja kiropraktikon käsittely myös. Arska kasvoi kesällä etupään samalle tasolle kuin takapään, mutta nyt on taas kasvanut takapäällä korkeutta... Eläinlääkärin kanssa epäillään, että sillä on saattanut nikamat jäädä nopeiden kasvupyrähdyksien kanssa ahtaalle, jonka vuoksi sen takapää on tällä hetkellä ataktinen. Siispä kiroa, rauhallista liikuntaa ja mahdollisimman vähän ratsastusta kunnes näyttää paremmalta.

Arveltiin kiron kanssa, että Arska todennäköisesti (jos kasvu jatkuu samanlaisena) kasvaa sinne 7-8 -vuotiaaksi asti kuten Pallokin, joten sen kanssa kannattaa nyt edetä rauhassa (ihan kuten olin ajatellut jo aiemmin). Juteltiin myös kuinka SRL:n kisaluokat nuorille hevosille ovat ihan väärät luuston ja muun kehityksen kannalta, ne ovat vanhentuneet ja ihmeteltiinkin miksi niitä ei uudisteta uusien tutkimuksien mukaisiksi. Noh, Arskan kanssa ei ole kiire, kuten ei ollut Pallonkaan kanssa. Katsotaan sitten ensi kesänä uusiksi ratsastusta :D

Prinsessalla oli pieni kavionivelen tulehdus ja sen nyt pitäisi ainakin kuntoutua käyttöön. Viikon sairasloman jälkeen Prinsessa vaikuttaakin jo oikein hyvältä, se saa tällä viikolla vielä hieronnan hemmotteluksi, jospas sitten päästäisiin jo treenaamaan ja ehkä joskus kisoihinkin :D Mutta tällaista tämä on näiden hevosten kanssa; välillä paistaa aurinko ja välillä mennään niin syvissä vesissä ettei rajaa. Parempia aikoja odotellessa...

Onneksi muuten ollaan oltu terveitä ja remonttikin on edennyt ihanasti. Vielä kun saisi lämpimän veden sisälle käyttöön..

Ensi kertaan, jospas joskus useamminkin pääsisi päivittämään :)

Arskan esikoulu suoritettu

Pari päivää sitten se tuli, päivä jolloin totesin, että nyt laitetaan Arskalle ratsastaja selkään. Olin kerennyt peräti kahdesti käydä Pallon kyydissä ennen Pallon kesälomaa (tämän viikon lomailee) ja Sallan treenaillessa Prinsessan kanssa meillä ollessaan, totesin olevan sopiva hetki Arskan kanssa edistymiseen.



Sopivasti tuli kuuma päivä (Vuokko miulle suositteli kuumana päivänä nousemaan ekaa kertaa kyytiin kelin rauhoittaessa hevosta), ja Arskan luonteesta johtuen olin varma ettei meille ongelmia tule. Toki jännitti, mutta luotto hevoseen oli kova.

Alkuun juoksutin Arskaa 15 min liinassa, jotta se sai lämmitellä lihaksiaan, onhan ihmisen kantaminen aikamoinen rasitus tottumattomille lihaksille. Sen jälkeen kiinnitettin ohjat suitsiin ja aloitettiin selkäännousuharjoitukset. Aluksi painoin jalalla jalustinta alaspäin, jolloin selkään tulee painetta. Tällä testasin miten Arska reagoisi painoon selässään. Sitten nousin vain hieman jalustimen varaan ja laskeuduin alas muutamia kertoja. Sen jälkeen nousin selkään, istuin hetken ja tulin pois. Tämän toistimme kolmesti, jonka jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan pienen pätkän käyntiä. Ja voi että, rakastuin tuohon ankkamaiseen käyntiin ja osasin heti kuvitella millainen Arskan laukka tulee olemaan, kun sitä joskus päästään kokeilemaan.

Alla video (lyhennetyistä klipeistä tehty), jossa näkyy miten hommat etenivät. Jätin ääniraidan kuunneltavaksi, niin saatte kuunnella meidän kaikkien jännittyneitä höpinöitä :D



Nyt kokeillaan viikottain käydä kerran selässä ja pikkuhiljaa koetetaan päästä kävelemään ilman taluttajaa (kunhan ensin opetellaan ohja + pohje selästä käsin).

Kiirettä pitää...

Huh hei ja hellurei!

Kiirettä on pitänyt, kesäkuussa syntyi ihana tyttäremme ja eilen hän sai nimensä <3 Joten ymmärtänette ettei aikaa ole blogille ollut nyt hirveämmin. Parin viikon päästä pääsen toivon mukaan takaisin satulaan, kunhan jälkitarkastus on suoritettu ja treenilupa myös vatsalihaksille saatu :)

Sitten ehkä vähän enemmän tarinaa kerrottavana, kun alkaa Pallon kanssa koulutreenit, Prinsessan kanssa koulu- ja estetreenit ja Arskan kanssa ratsastajaan totuttautuminen. Arska on edistynyt todella hyvin ja laidunaikana kasvanut takakorkeutensa etupäällä kiinni, jes! Toivottavasti Arska ottaa meikäläisen selkään kiipeämisen hyvällä vastaan :D Siitä sitten materiaalia takuuvarmasti!

Valitettavasti mukaan mahtuu nyt ikäviäkin uutisia, äitini Survi-tamman lähdettyä vihreämmille laitumille tapaturman seurauksena. Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, että taas realsoitui, ettei mikään ole ennalta selvää eikä kannata jättää huomiseen sitä minkä voi tehdä tänään, koska ei voi tietää onko huomista enää. </3

R.I.P Survi 8.4.1992 - 20.7.2016